M/S Wilhelm Carpelan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhteysalusta. Carpelan-nimisiä henkilöitä luetellaan täsmennyssivulla Carpelan.
Wilhelm Carpelan Espoon Keilalahdessa.

Wilhelm Carpelan on von Fersen-luokan yhteysalus, joka valmistui S1 Shrapnell -nimisenä vuonna 1915 Helsingissä Kone ja Silta Oy:n telakalta Venäjän keisarillisen laivaston käyttöön. Aluksen pituus oli 18,3 m, leveys 3,9 m, syväys 1,8 m ja uppouma noin 20 tonnia. 60 tai 80 hv:n petrolimoottori antoi nopeudeksi n. 10 solmua. Aseistuksena aluksessa oli aluksi konekivääri ja myöhemmin raivauskaudella kosketusraivain. Alus oli alkuaan avoperäinen. Miehistönä oli kaksi aliupseeria ja kaksi miehistöön kuuluvaa. Alus pystyi ottamaan noin 4–5 tonnia lastia tai 40–50 matkustajaa. Myöhemmin aluksen peräosat katettiin, kannelle rakennettiin ohjaushytti, ja alukseen asennettiin isompi 180 hv:n dieselmoottori, jolloin nopeus nousi noin 12 solmuun.

Wilhelm Carpelan toimi yhteysaluksena ennen toista maailmansotaa Rannikkotykistörykmentti 1:n käytössä lähinnä Helsingin lähialueilla. Sotien jälkeen alus joutui mukaan raivaustoimintaan Suomenlahdelle, jonka jälkeen se palasi jälleen yhteysalukseksi rannikkotykistömme käyttöön. Kun alus hylättiin 1970-luvun lopulla, oli sen teräsrungossa tuskin yhtään alkuperäistä levyä.

Luokkaan kuului neljä alusta: Augustin Ehrensvärd, Axel von Fersen, Fabian Wrede ja Wilhelm Carpelan. Luokkaa on kutsuttu myös Ehrensvärd-luokaksi. Aluksia ajaneet ovat kiittäneet niiden hyviä meriominaisuuksia. To­sin aluksia kutsuttiin ”sukellus­veneiksi” niiden ulkomuodon ja ehkä kannelle helposti nouse­vien aaltojen vuoksi, mutta alusten vakaa ja turvallisentuntuinen matkanteko miellytti käyttäjiä.

Wilhelm Carpelan myytiin 11. marraskuuta 1977 Turussa ja sen osti turkulainen Vilho Suominen. Alus kunnostettiin entiseen asuunsa. Aluksessa ei ollut moottoria ja siihen asennettiin Valmet 815D (180 hv) dieselmoottori. Alus vaihtoi omistajaa 30.4.1982, kun espoolainen kiltaveli Antti Peränne osti aluksen. Aluksen sisustusta muutettiin muun muassa paneloimalla palisanterilla hyttien seinät. Paneelit saatiin Haminassa romutettavana olleesta ruotsalaisesta höyrylaiva Achilleuksesta. Aluksessa on majoitustilat kahdessa isossa hytissä, kummassakin kahdelle hengelle. Aluksessa on myös keittiötilat ja WC. Alus on katsastettu huviveneeksi. Sen nopeus on n. 12 solmua, marssinopeuden ollessa n. 8–10 solmua. Erikoisuutena mainittakoon, että alukseen on asennettu muun muassa hydraulinen maston kaatolaite, jotta alus mahtui kulkemaan Länsiväylän alta kotisatamaansa Espoon Keilalahteen. Keilalahdessa aluksen poiju oli Nokian pääkonttorin vieressä. Nokian pääkonttorin työntekijöillä oli 2000-luvun alussa tapana viitata alukseen ”Ericssonin vakoilualuksena”, mutta Nokian pääjohtaja Stephen Elop on myös kutsunut alusta Motorolan vakoilualukseksi.lähde?

Wilhelm Carpelan on hyväksytty Museoviraston perinnelaivarekisteriin vuonna 1995. Alus siirrettiin Turkuun keväällä 2013, jonka jälkeen sen sijoituspaikka on ollut Aurajoen rannassa osana Merikeskus Forum Marinumin museolaivastoa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]