M/S Wilhelm Carpelan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhteysalusta. Carpelan-nimisiä henkilöitä luetellaan täsmennyssivulla Carpelan.
Wilhelm Carpelan Espoon Keilalahdessa helmikuussa 2009.
Keilalahdessa heinäkuussa 2012.

Wilhelm Carpelan on von Fersen-luokan yhteysalus, joka valmistui S1 Shrapnell -nimisenä vuonna 1915 Helsingissä Kone ja Silta Oy:n telakalta Venäjän keisarillisen laivaston käyttöön. Aluksen pituus oli 18,3 metriä, leveys 3,9 metriä, syväys 1,8 metriä ja uppouma lastattuna noin 20 tonnia. 60 tai 80 hv:n petrolimoottori antoi nopeudeksi noin 10 solmua. Aseistuksena aluksessa oli aluksi konekivääri ja myöhemmin miinanraivauskaudella myös kosketusraivain. Alus oli alkuaan avoperäinen. Miehistönä oli tavallisesti kaksi aliupseeria ja kaksi miehistöön kuuluvaa. Miinanraivauksessa miehistö oli vahvennettu kahdeksaan henkilöön ( jakokirja löytyi peruskorjauksen yhteydessä ). Alus pystyi ottamaan noin 4–5 tonnia lastia tai 40–50 matkustajaa. Myöhemmin aluksen peräosat katettiin, kannelle rakennettiin ohjaushytti, ja alukseen asennettiin isompi 180 hv:n dieselmoottori, jolloin nopeus nousi noin 12 solmuun.

Wilhelm Carpelan toimi yhteysaluksena ennen toista maailmansotaa Rannikkotykistörykmentti 1:n käytössä lähinnä Helsingin lähialueilla. Sotien jälkeen alus joutui mukaan raivaustoimintaan Suomenlahdelle, jonka jälkeen se palasi jälleen yhteysalukseksi rannikkotykistön käyttöön liikennöimään Turusta Utön linnakkeelle. Kun alus hylättiin 1970-luvun lopulla, oli sen teräsrungossa tuskin yhtään alkuperäistä levyä keskilaivassa. Keula ja perä sen sijaan kestivät aina v. 2014-15 suoritettuun peruskorjaukseen asti. Nykyisellään aluksessä ovat alkuperäistä korkeahiilistä rautaa vielä köli, keula- perävantaat, kansirakenteista noin 50% . Myös potkuri akseleineen ovat säilyneet.

Luokkaan kuului neljä alusta: Augustin Ehrensvärd, Axel von Fersen, Fabian Wrede ja Wilhelm Carpelan. Luokkaa on kutsuttu myös Ehrensvärd-luokaksi. Aluksia ajaneet ovat kiittäneet niiden hyviä meriominaisuuksia. To­sin aluksia kutsuttiin ”sukellus­veneiksi” niiden ulkomuodon ja ehkä kannelle helposti nouse­vien aaltojen vuoksi, mutta alusten vakaa ja turvallisentuntuinen matkanteko miellytti käyttäjiä.

Wilhelm Carpelan myytiin 11. marraskuuta 1977 Turussa ja sen osti turkulainen Vilho Suominen. Alus kunnostettiin entiseen asuunsa. Aluksessa ei ollut moottoria ja siihen asennettiin Valmet 815D (180 hv) dieselmoottori, jollainen siinä viimeksi oli ollut jo puolusvoimienkin aikana. Alus vaihtoi taas omistajaa 30. huhtikuuta 1982, kun espoolainen Antti Peränne osti aluksen. Aluksen sisustusta muutettiin muun muassa paneloimalla palisanterilla hyttien seinät. Paneelit saatiin Haminassa romutettavana olleesta ruotsalaisesta höyrylaiva Achilleuksesta. Aluksessa on majoitustilat kahdessa isossa hytissä, keulassa kahdelle hengelle. Aluksessa oli tällöin myös keittiötilat ja WC. Alus oli katsastettu huviveneeksi. Sen nopeus on n. 12 solmua, marssinopeuden ollessa n. 8–10 solmua. Keilalahdessa aluksen poiju oli Nokian pääkonttorin edustalla, mikä antoi aihetta erinäisiin epäilyihin.

Perikunnalta alus siirtyi osaksi Forum Marinumin museoaluskokoelmaa 2014. Alus hätätelakointiin välittömästi Suomenlinnaan talveksi ja vedenalaiset osat korjattiin tarvittavilta osin, merenkukun tarkastaja suoritti runkokatsastuksen ennen vesille laskua. Seuraavana talvena alus nostettiin laituriĺle museon alueella ja peräsin, potkuriakseli laakereineen sekä kylkien palteet korjattiin. Keväällä alus katsastettiin vuokraveneeksi ja ajettiin koeajot. Kannelle asennettiin miinanraivaus kalusto kokonaisuudessaan ohjesäännön mukaisesti.

Perinnelaivarekisteriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelm Carpelan on hyväksytty Museoviraston perinnelaivarekisteriin vuonna 1995. Alus siirrettiin Turkuun keväällä 2013, jonka jälkeen sen sijoituspaikka on ollut Aurajoen rannassa osana Merikeskus Forum Marinumin museolaivastoa.

Satavuotias M/S Wilhelm Carpelan liitettiin Forum Marinumin museolaivakokoelmaan 12 toukokuuta 2015,[1] josta lähtien alukseen on voinut tutustua. Se on kunnostettu perusteellisesti.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sodanjälkeisessä miinanraivauksessa Suomelle tuhansien miesten tappiot Aamulehti.fi. 12.5.2015. Viitattu 26.1.2016.
  2. Söderman, Marie: Gamla minsveparen "Wilhelm Carpelan" till Forum Marinum 12.5.2015. Yle. Viitattu 26.1.2016. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]