Tämä on lupaava artikkeli.

M/S Mermaid II

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M/S Mermaid II
Capella av Stockholmin pienoismalli
Capella av Stockholmin pienoismalli
Tyyppi rahtilaiva
IMO-numero 7214002
Aiemmat nimet 1972–1982: Hans Gutzeit
1982–1986: Capella
1986–1988: Capella av Stockholm
1988–2001: Finnmaid
2001: Mermaid
2001–2009 Mermaid II
Aiemmat omistajat 1972–1982: Merivienti Oy
1982–1984: Finska Ångfartygs Ab
1984–1985: Thomesto Oy (Oy Finnlines Ltd)
1985–1988: And. Smith Rederi Ab
1988–1990: Partrederi Ab Finnlines
1990: Artos Förvaltnings Ab
1990–1993: Finnmaid Ab
1993–1997: Partrederi för FINNMAID (Rautaruukki Oy, Neste Oy, Palkkiyhtymä Oy, FG-Shipping Oy ja Nybrok Oy)
1997–1999: Finnlines Oy
1999–2001: Rederi Ab Gustav Eriksson
2001–2002: VV-Line
2002–2004: Blackspan Corporation
2004–2009: HLVB Shipping SIA[1]
2009: Turkkilainen romuttaja
Rakennustelakka Oy Wärtsilä Ab, Turun telakka, Suomi
Rakennusnumero 1204
Vesillelasku 27. huhtikuuta 1972
Luovutettu 7. syyskuuta 1972
Status romutettu vuonna 2009
Tekniset tiedot
Pituus 137,34 m
Leveys 24,62 m
Syväys 6,16 m
Bruttovetoisuus (GT) 13 730
Koneisto 2 × Wärtsilä-Pielstick 14PC2-5V-400 diesel
Koneteho 10 300 kW
Nopeus 35,56 km/h
Nopeus 19,2 kn
Hyttejä 110
Lastikapasiteetti 1 094[2]
Lähteet [3]

M/S Mermaid II (IMO 7214002) oli ro-ro-matkustajarahtialus,[4] joka liikennöi Itämerellä. Alus oli rakennettu vuonna 1972 Wärtsilän Turun telakalla Suomessa.[3]

Alus laskettiin vesille 27. huhtikuuta 1972, jolloin se tunnettiin nimellä Hans Gutzeit. Alus liikennöi koko käyttöhistoriansa ajan Itämerellä useiden eri kaupunkien välillä. Se kävi historiansa aikana muutamia kertoja karilla, ja kesäkuussa 1997 se törmäsi autolautta M/S Mergusin kanssa. Nimen Mermaid II alus sai joulukuussa 2001, jolloin se siirtyi Panaman lipun alle. Alus oli 2000-luvulla myös Latvian lipun alla. Alus myytiin joulukuussa 2009 turkkilaiselle romuttamolle.

Alustyyppi ja tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mermaid II oli ro-ro-alus (roll on roll off), eli sen lastaus tapahtui perästä pyörien päällä ilman nosturia. Ro-ro-alus on kaikkein kilpailukykyisin ratkaisu nopeutta vaativissa ja lyhyissä kuljetuksissa, sillä se on nopea lastata ja purkaa. Rahtitilaan jää aina paljon käyttämätöntä tilaa, minkä vuoksi aluksia ei juuri valtameriliikenteessä käytetä.[5] Mermaid II:n sisaraluksia ovat M/S Claudia M ja M/S Fellow.[3]

Mermaid II:n pituus oli 137,34 metriä, leveys 24,64 metriä ja syväys 6,16 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus, GT) oli 13 730 ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus, NT) 4 119. Aluksen kuollut paino eli kantavuus oli 5 300 tonnia. Aluksen lastikapasiteetti oli 1 094 kaistametriä. Laivan huippunopeus oli 19,2 solmua.[3]

Laivan pääkoneina oli kaksi Wärtsilä-Pielstick 14PC2-5V-400 -dieselmoottoria, jotka yhdessä kehittivät 10 300 kilowatin tehon.[3]

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useassa omistuksessa Itämerellä (1972–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus laskettiin vesille 27. huhtikuuta. Aura Lindblom kastoi sen Hans Gutzeitiksi. Se luovutettiin Meriviennille, joka rekisteröi aluksen Suomen lipun alle. Kotipaikaksi tuli Kotka. Luovutuksen jälkeen alus aloitti Finnlinesin liikenteessä reitillä Helsinki/Kotka–LyypekkiKööpenhamina. Alus aikarahdattiin 1. tammikuuta 1976 Finncarriersin liikenteeseen.[3]

Finska Ångfartygs Ab osti aluksen 1. lokakuuta 1982. Kotipaikaksi muutetettiin Helsinki ja nimeksi Capella. Thomesto Oy osti aluksen 11. joulukuuta 1984. ruotsalainen And. Smith Rederi Ab osti aluksen 18. joulukuuta 1985. Alus sai 30. joulukuuta 1986 nimen Capella av Stockholm ja se aloitti liikennöinnin reitillä Helsinki–ÅrhusLyypekki. Partrederi Ab Finnlines osti aluksen 18. syyskuuta 1988 ja antoi sille nimen Finnmaid. Laiva aikarahdattiin 13. marraskuuta 1988 Town Ferry Rederi AB:n Halmstadin ja Århusin väliseen liikenteeseen. Tammikuussa 1989 Finnmaid aikarahdattiin Finnlinkin Hargshamnin ja Uudenkaupungin väliseen liikenteeseen. Alus ajoi karille 4. maaliskuuta 1989 Uudenkaupungin edustalla. Sää oli onnettomuushetkellä sumuinen. Finnmaid pääsi karilta irti omin konein ja meni sen jälkeen Oskarshamn Varvin telakalle korjattavaksi. Alus oli HDW:n telakalla Kielissä Saksassa 4. syyskuuta ja 2. lokakuuta 1989 välisen ajan. Telakalla muun muassa aluksen peräporttiin tehtiin muutoksia.[3]

Alus siirtyi 19. tammikuuta 1990 Artos Förvaltnings Ab:n haltuun. Laiva rekisteröitiin 8. helmikuuta 1990 Finnmaid Ab:n omistukseen. Finnmaid kävi jälleen 6. helmikuuta 1991 karilla Ahvenanmerellä. Alus pääsi karilta omin konein irti. Suomalainen Partrederi för FINNMAID (Rautaruukki, Neste, Palkkiyhtymä, FG-Shipping ja Nybrok) osti aluksen 30. elokuuta 1993. Helmikuussa 1996 Finnmaid ajoi myrskyssä, kun kaksi rekkaa kaatui aluksella. Kaatumiset aiheuttivat noin kymmenen auton vahingoittumisen. Huhtikuusta 1997 elokuuhun 1998 alus liikennöi Naantalin sataman ja Kapellskärin sataman välillä.[3]

Yöllä 16. kesäkuuta 1997 Finnmaid oli Saaristomerellä, Houtskarissa matkalla Naantalin syväväylää pitkin länteen. Samoihin aikoihin maantielautta M/S Mergus oli tulossa Houtskarista syväväylää kohti. Mergus oli lisäksi valmistautumassa kääntymään kohti itää. Kello 1.09 Smörgrundin läheisyydessä Mergus törmäsi Finnmaidin keulaan oikealta puolelta sankassa sumussa. Mergus oli aloittanut väistöliikkeen oikealle. Sekä Mergus että Finnmaid säästyivät törmäyksestä pienin vaurioin. Myös ihmishenkien menetyksiltä vältyttiin.[4]

Onnettomuuspaikan itäpuolella sijaitsee kaksi korkeaa saarta, joista aiheutuu tutkakatveita. Matalaa, saarten takana Finnmaidia lähestynyttä Mergusta oli tutkan avulla vaikeaa huomata Finnmaidilla vahdissa olleiden mukaan. Mergus näkyi ilmeisesti tutkalla vain ajoittain. Myös Merguksen tutkassa Finnmaid havaittiin vain ajoittain. Vahtivuorossa molemmilla aluksilla olleet havaitsivat toisen aluksen liian myöhään, ettei yhteentörmäystä voinut enää estää.[4]

Latvian ja Panaman lipun alla (1998–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnmaid myytiin 30. kesäkuuta 1997 Finnlinesille.[3] Syyskuusta 1998 vuoteen 2000 saakka alus liikennöi reitillä Turku–Travemünde–Hanko–Lyypekki. Vuonna 1999 ahvenanmaalainen Rederi Ab Gustav Eriksson osti aluksen, ja seuraavana vuonna se jäi käyttämättömänä Maarianhaminaan. VV-Line osti heinäkuussa 2001 aluksen ja rekisteröi sen Latvian lipun alle nimellä Mermaid. Kotipaikaksi tuli Ventspils. Tämän jälkeen alus aloitti liikennöinnin Ventspilsin ja Västervikin välillä. Vielä heinäkuun aikana alus meni Tallinnaan telakalle, jossa Mermaidiin rakennettiin lisää hyttejä. Joulukuussa 2001 alus rekisteröitiin Panaman lipun alle nimellä Mermaid II. Alus siirtyi 17. elokuuta 2002 Västervikin ja Paldiskin väliseen liikenteeseen. Alus ajoi karille Västervikin lähettyvillä 23. lokakuuta 2002. Irti karilta alus saatiin seuraavana päivänä, ja se lähti Turkuun korjaustelakalle. Mermaid II palasi 27. marraskuuta telakalta takaisin Västervikin ja Paldiskin välille. Vuonna 2002 alus siirtyi vielä Blackspan Corporationin omistukseen. Tammikuussa 2003 alus aikarahdattiin DFDS Tor Linen liikenteeseen reitille RiikaKiel. Alus siirtyi Riian ja Travemünden välille 14. maaliskuuta 2003.[3]

Vuonna 2004 alus siirtyi HLVB Shipping SIAn omistukseen ja Latvian lipun alle.[6] Mermaid II siirtyi 17. toukokuuta reitille KlaipėdaKarlshamn. Tammikuusta 2005 lokakuuhun 2008 alus liikennöi reiteillä Ventspils–Lyypekki / Lyypekki–Riika. Joulukuussa 2009 Mermaid II myytiin turkkilaiselle romuttajalle.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Registry > MERMAID II > Overview > Owner > Previous Owners Det Norske Veritas. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  2. Mermaid II DFDS Tor Line. Viitattu 16.9.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k M/S HANS GUTZEIT Fakta om Fartyg. Viitattu 16.9.2011. (ruotsiksi)
  4. a b c Heikkilä, Martti; Lehtola, Kari: Roro-alus ms FINNMAID ja maantielautta ms MERGUS, yhteentörmäys Smörgrundissa 16.6.1997 (PDF) 16.1.2003. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Viitattu 24.8.2014.
  5. Vesiliikenteen kalusto Suomen Kuljetusopas. Viitattu 31.5.2010.
  6. Registry > MERMAID II > Overview > Registry > Previous Flags Det Norske Veritas. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)