Mäntyniemi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee virka-asuntoa. Sanan muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Mäntyniemi
Talludden
Mäntyniemi.JPG
Osoite Mäntyniementie
Sijainti Helsinki
Valmistumisvuosi 1993
Suunnittelija Raili ja Reima Pietilä
Rakennuttaja Rakennushallitus
Omistaja Suomen valtio
Käyttäjä Suomen tasavallan presidentti
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Mäntyniemi (ruots. Talludden) on vuonna 1993 valmistunut Suomen tasavallan presidentin virka-asunto. Mäntyniemi sijaitsee Helsingin Meilahdessa. Sen suunnittelivat arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä. Mäntyniemi on ensimmäinen varta vasten Suomen tasavallan presidentille rakennettu virka-asunto.

Kun presidentin aiempi virka-asunto Tamminiemi jäi vuonna 1981 sairastuneen presidentti Kekkosen käyttöön, valtioneuvosto päätti rakentaa tasavallan presidentille uuden virka-asunnon. Presidentinlinna, joka oli tuohon aikaan jäämässä Katajanokan satamaliikenteen jalkoihin, päätettiin jättää lähinnä edustustilaksi.[1]

Vuonna 1983 valtio hankki 2,8 hehtaarin maa-alueen presidentin virka-asuntoa varten Helsingin Meilahdessa. Tontti sai nimekseen Mäntyniemi edeltäjän Tamminiemen mukaan. Rakennuksen suunnittelemiseksi järjestettiin yleinen arkkitehtikilpailu. Sen voittivat Raili ja Reima Pietilä. Mäntyniemeä alettiin rakentaa vuonna 1989 ja se valmistui vuonna 1993. Rakennuksen hyötypinta-ala on 2 300 neliömetriä, josta asuintiloja on 680 neliömetriä, edustustiloja 916 ja kansliatiloja 424 neliömetriä. Rakennuksessa on 212 nurkkaaselvennä, 300 erikokoista ikkunaa ja 190 ovea, joista vain kymmenen on keskenään samanlaisia.[1]

Mäntyniemeä ympäröivässä puutarhassa on käytetty paljon luonnonheiniä ja varpuja, koska arkkitehti Pietilä ja puutarhan suunnittelija, maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer halusivat tehdä ympäristöstä mahdollisimman suomalaisen. Suunnitelman avulla on tarkoitus myös säästää ja suojella ympäröivää luontoa, sekä luoda arkkitehtuurista, puutarhasta ja ympäröivästä luonnosta kokonaisuus.[2]

Mäntyniemen sisustuksesta on pyritty luomaan yhtenäinen kokonaisuus ja huoneissa on useiden nykytaiteilijoiden töitä. Heti edustustilan sisääntuloaulassa on tulijaa vastassa Reijo Paavilaisen reliefi Lemminkäisen retket. [3]

Virka-asunnon yhteydessä toimi myös Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö.[4]

Mäntyniemi jäi Pietilöiden viimeiseksi työksi ja sitä pidetään yhtenä heidän huomattavimmista luomuksistaan. Reima Pietilä menehtyi 70-vuotissyntymäpäiväjuhlassaan saamaansa sairauskohtaukseen elokuussa 1993 eikä siten ollut näkemässä talon virallista käyttöönottoa saman vuoden loppusyksyllä.[5]

Mäntyniemen alkuperäinen kustannusarvio oli 15 miljoonaa markkaa (2,5 M€). Lopulliset kustannukset nousivat kuitenkin 14-kertaisiksi, ja rakennuksen hinnaksi tuli noin 210 miljoonaa markkaa (35,3 M€), josta sisustuksen osuus oli noin kymmenesosa. Näin tapahtui siitä huolimatta, että alkuperäisestä suunnitelmasta karsittin ikkunoita ja luonnonkiveä. Rakennuskustannukset herättivät kiihkeän julkisen keskustelun; vähemmälle huomiolle jäi, että samaan aikaan valmistunut Suomen Kansallisoopperan uusi toimitalo Töölönlahden rannassa tuli maksamaan kaikkiaan 780 miljoonaa markkaa (131,1 M€) eli lähes nelinkertaisesti Mäntyniemeen verrattuna.[1]

Mäntyniemi sai ensimmäisiltä käyttäjiltään myös kritiikkiä. Tellervo ja Mauno Koivisto kertoivat tammikuussa 1994, asuttuaan talossa noin kaksi kuukautta, että kaikki tilat ja huonekalut eivät olleet niin mukavia ja käytännöllisiä kuin julkisuudessa oli annettu ymmärtää. Presidentin yksityissaunaan mahtui mukavasti vain neljä henkilöä, presidentin puolison makuuhuoneen lattiapinta-ala oli vain 16 neliömetriä, olohuoneen sohvalla istui yhtä mukavasti kuin kirkonpenkissä ja presidentti oli joutunut kalustamaan itselleen toisen työhuoneen varastohyllyillä. Lisäksi tasavallan presidentin kanslian henkilökuntaan kuuluva linnanvouti oli jäänyt ilman omaa työhuonetta.[6]

Mäntyniemessä asuneet presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Olavi Jouslehto ja Jaakko Okker: Tamminiemestä Mäntyniemeen, s. 9–11. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2000.
  2. Pentti Alanko: Luonnonkasvit puutarhassa. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0720-5.
  3. Mäntyniemen esittelysivut, viitattu 13.1.2011.
  4. Liikkuvan poliisin kotisivut, viitattu 13.1.2011.
  5. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 136. Helsinki: Otava, 1993.
  6. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 33. Helsinki: Otava, 1994.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]