Mäkirullalautailu

Mäkirullalautailu on rullalautailua mäkirullalaudalla. Termi on paras suomenkielinen vastine alkuperäiselle englanninkieliselle nimitykselleen 'longboard skateboarding', joskin siitä syystä hieman suppea, että longboardilla voi rullalautailla muuallakin kuin mäissä. Mäkirullalautailu tulkitaankin usein joukoksi rullalautailun muotoja, joissa suorituksen päähuomio on muussa, kuin temppujen tekemisessä. Temppukeskeisiä rullalautailun muotoja ovat esimerkiksi nykyään suuressa suosiossa oleva katurullalautailu ja aikaisemmin suositut vertikaalirullalautailu ja freestyle rullalautailu. Mäkirullalautailussa on kyse soljuvasta etenemisestä pitkin katuja ja jalkakäytäviä, vauhdinhurmasta mäissä, ja ison laudan hallinnasta mitä erilaisimmissa paikoissa. Joskus mäkirullalautailija saattaa tosin väläyttää yksittäisen tempunkin etenemistä värittääkseen.

Mäkirullalautailussa kilpaillaan nopeuslaskussa ja pujottelussa.

Taustaa

Lainelautailun vaikutus on merkittävä vielä nykyäänkin.

• Yhteinen esihistoria rullalautailun kanssa

Perustekniikat

Vauhdinotto

• potkuttelu kuten rullalautailussa
• pumppaaminen (carving) tasamaalla (rytmikäs mutkittelu) erityisesti slalomissa
• pumppaaminen kaaressa

Vauhdinhallinta

Mäkirullalaudalla on mahdollista saavuttaa sopivassa alamäessä erittäin korkeita nopeuksia, parhaimmillaan 120 km/h. Julkisilla teillä laskettaessa vauhdinhallinta on oleellinen osa mäenlaskua, sillä yllättävän esteen tai jyrkän mutkan sattuessa lautaa ei ole mahdollista pysäyttää hetkessä. Vauhdinhallintaan ja jarruttamiseen on useita tekniikoita, joiden käyttö riippuu laskunopeudesta ja lautailijan taitotasosta. Suurissa nopeuksissa ilmanvastusta voi käyttää hyväkseen suoristamalla vartalo ja levittämällä kädet sivuilleen. Tekniikka soveltuu vain yli 30 km/h nopeuksiin ja siitä käytetään nimitystä ilmajarrutus. Vauhdin kasvamista voi hillitä myös mutkittelemalla voimakkaasti. Tekniikka perustuu jyrkän käännöksen aikana tapahtuvaan renkaan sivuttaisliukuun (en. drifting), mikä alentaa liikenopeutta. Alhaisissa nopeuksissa yleisimmin käytetty jarrutustekniikka on jalkajarrutus, missä laskija liuttaa taimmaisen jalkansa kengänpohjaa maata vasten. Jalkajarruttaessa on olemassa tasapainon menettämisen riski, sillä laskiessaan jalkaansa maahan lautailijan pitää seisoa hetken yhden jalan varassa. Jalkajarrutuksen toinen huono puoli on kengänpohjien nopea kuluminen. Teknisesti haastavin ja samalla näyttävin jarrutustekniikka on nelipyöräliuku, jossa lautailija saattaa laudan sivuttaisluisuun erittäin terävän käännöksen avulla. Liu'un hallintaa voi helpottaa huomattavasti laittamalla käsi tai molemmat kädet maahan. Tällöin käsissä on syytä pitää tähän käyttöön tehtyjä liukuhanskoja.

Lajihaarat

Mäkirullalaudalla rullalautaillaan periaatteessa täysin samaan tapaan kuin lyhyellä rullalaudallakin, mutta yleisesti mäkirullalautailu jaotellaan neljään eri osa-alueeseen.

Kaupunkiristeily

Kaupunkiristeily, puhekielessä "kruisailu", on rullalaudan käyttöä liikennevälineenä kaupungissa. Kaupunkiristeilyyn käytetään useimmiten matkailulautaa tai temppuilulautaa ja pehmeitä, yli 65 mm halkaisijan, renkaita, jotka tarjoavat tasaisen kyydin ja vaivattoman vauhdin potkuttelun. Kaupunkiristeilyssä pelkkään eteenpäin rullaamiseen liitetään etenemistä hyödyttävää kaartelua mutta myös puhtaasti tyylikkyyteen pyrkiviä tasapainotemppuja, kuten edestakaisin kävelyä ja "tanssimista" laudalla.

Nopeuslasku

Nopeuslaskussa pyritään nimensä mukaan laskemaan nopeuslaskulaudalla mäkeä alas mahdollisimman nopeasti. Nopeuslaskussa ja nopeuskilpailuissa rullalautailijat käyttävät aerodynaamisia kypäriä ja ihonmyötäisiä asuja suojavälineinä ja ilmanvastuksen minimoimiseksi. Nopeuslaskun maailmanlaajuinen kattojärjestö on IGSA, joka järjestää nopeuslaskukilpailuita ympäri maailmaa. Euroopassa järjestetään vuonna 2005 kaksi maailmancupin osakilpailua. Suomea lähin osakilpailu käydään Ruotsin Åressa kesäkuun loppupuolella.

Nopeuslaskua

Pujottelu

Pujottelussa pyritään laskemaan pienillä keiloilla merkitty rata mahdollisimman nopeasti kiertämällä joka toinen keila vasemmalta ja joka toinen keila oikealta käyttäen pujottelulautaa.

Temppuilu

• Nelipyöräliu'ut eli slaidaus
• Lautakävely tyylittelyluontoisia liikkeitä eri osissa lautaa jäljitellen longboard-lainelautailun tekniikoita

Mäkirullalautailu Suomessa

Mäkirullalautailua Helsingissä

Mäkirullalautailu soveltuu kohtuullisen hyvin Suomen oloihin. Katujen ja jalkakäytävien pinnoitteen tasaisuus vaihtelee maassa, mutta on pääsääntöisesti huonompaa kuin rullalautailun syntysijoilla Kaliforniassa. Tavallista suuremmat ja pehmeämmät renkaat mahdollistavat kuitenkin lautailun lähes kaikkialla. Nopeuslaskun vakavaan harjoitteluun soveltuvia mäkiä on ainoastaan muutaman Pohjois-Suomessa sijaitsevan laskettelurinteen huipulle vievä tie.

Ensimmäiset mäkirullalaudat nähtiin muutamassa rullalautakaupassa ja pian sen jälkeen kaduilla kesällä 1997. Suomen mäkirullalautailun juuret ovat Tampereella ja Jyväskylässä, kaupungeissa joissa longboard rantautui Suomen kaduille ensimmäisinä. Harrastajamäärä kasvoi hiljalleen vuosikymmenen vaihdetta kohden ja longboardlaudat alkoivat yleistyä myös Helsingissä. Pääjoukon nykyisistä harrastajista arvioidaan aloittaneen harrastuksen kesällä 2001 Tampereen Pyynikillä järjestetyn Red Bull Street Surf -nopeuslaskukilpailun myötä. Seuraavat kilpailut järjestettiin Hollolan Messilässä kesällä 2003, johon kokoontui satakunta lajin harrastajaa ympäri Suomen. Vuonna 2005 järjestettiin Helsinki Stylesession 2005 Espoon Karhusaaressa, jossa kilpailtiin rennossa hengessä paljasjalka-alamäkikilpailu sekä paras trikki kilpailu Nokian bankeillä. Vuonna 2006 järjestettiin Vappuna Helsingin Alppilassa Ankkalammen ympäriajot sekä jatkettiin Karhusaaressa paljasjalkamäenlaskua, ja lisäksi Espoon Lahnuksen Ojalla järjestettiin banked slalom (ojassa tapahtuva pujottelu) -kilpailu. 2007 kesällä järjestettiin kahdet mäenlaskukisat, toiset Helsingin Uimastadionin mäessä, toiset Aulangolla. Vuonna 2008 aktiivinen, mutta pieni joukko harrastajia keskittyi keilojen pujotteluun eli slalomiin, mikä inspiroi loppukesästä järjestetyt slalomin suomenmestaruuskilpailut, joihin osallistui toistakymmentä harrastajaa. Mäenlaskukisoja ei järjestetty 2008-2009, sillä järjestävät tahot eivät kokeneet enää kisojen järjestämistä mielekkääksi. 2008 Tampereella järjestettiin suomen ensimmäiset slidekilpailut, Offshore slidefestit. Helsingin mäkirullalautailun historian yksi vaihe oli päättynyt 2008; tiivis aktiiviharrastajien piiri Helsingissä hajosi ja painopiste palautui Tampereen aktiiviseen, epävirallisempaan underground tyyppiseen toimintaan sekä erilaisten yritysten järjestämiin tapahtumiin. 2009 kesällä lajista oli tullut arkipäivää suurkaupunkien marginaalissa. Offshore järjesti tuolloin Hämeenlinnassa Offshore slidefestit, jotka inspiroivat lautailijat uuden tyyppiseen suuntaukseen, freerideen. Tästä seurasi jatkoa Turussa Offshoren ja Stalen yhteistyössä järjestetty Stylefest. 2010 Freeriden suosio kasvoi ja Offshore Slidefesteillä painopiste olikin freeridessä aikaisemman teknisen sliden sijaan. Freeride mukautui myös alalaji Downhilliin eli alamäenlaskuun. Hyvänä esimerkkinä kyseisen tyyppisestä alamäkikilpailusta on Påminne mutkajamit, jotka Ruhje järjesti yhteistyökumppaneidensa kanssa. 2010 Turku ja Tampere edustivat Suomen longboard skeneä eli mäkirullalautakulttuuria.

Suomessa toimii muutama välineiden maahantuoja sekä useita rullalautaliikkeitä, jotka pitävät valikoimissa myös mäkirullalautoja. Lisäksi Suomessa on useita lautojen kaupallisia valmistajia sekä kymmeniä lautoja itse valmistavia harrastajia. Aktiivisia mäkirullalautailun harrastajia arvioidaan olevan satoja, laudan omistajia tai sitä satunnaisesti liikennevälineenä käyttäviä useita tuhansia. Suurin osa aktiivisista harrastajista asuu Tampereella tai Turussa, vaikka pisimmät mäet sijaitsevat maan keski- ja pohjoisosissa. Osa pääkaupunkiseudun mäkirullalautailijoista harrastaakin lajia myös tyypillisissä rullalautailupaikoissa kuten rampeissa altaissa ja rullalautapuistoissa mäkien puuttuessa. 2005 syksyllä nähtiin pääkaupunkiseudulla viikoittaiset slaidipeijaiset, jossa parhaimmillaan toistakymmentä harrastajaa keskittyivät erilaisten nelipyöräliuku-temppujen harjoitteluun. Pääkaupunkiseudulla järjestettiin kesäisin myös säännölliset "kokoontumisajot" keskiviikkoiltaisin, joissa on tavattu parhaimmillaan kymmenkunta harrastajaa viilettämässä yhtä aikaa pitkin Helsingin kevyenliikenteenväyliä. Tällaiset aktiivisessarit ovat jääneet Helsingin osalta historiaan, ainoastaan Tampereella ja Turussa kokoonnutaan säännöllisemmin.

Aiheesta muualla

• http://www.nosewheelie.com./99-04/feature.html (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.sflongboarding.com/index2.html (Arkistoitu – Internet Archive) [History]
• IGSA