Siirry sisältöön

Lysias (puhuja)

Wikipediasta
Lysias
Λυσίας
Lysiaan rintakuva. Roomalais­aikainen kopio ensimmäiseltä vuosisadalta, perustuen kreikkalaiseen alkuperäis­teokseen 300-luvulta eaa. Napolin arkeologinen museo.
Lysiaan rintakuva. Roomalais­aikainen kopio ensimmäiseltä vuosisadalta, perustuen kreikkalaiseen alkuperäis­teokseen 300-luvulta eaa. Napolin arkeologinen museo.
Henkilötiedot
Syntynytn. 445 eaa.
Syrakusa
Kuollut380 eaa.
Ateena
Ammatti puhuja, logografi

Lysias (m.kreik. Λυσίας; n. 445–380 eaa.) oli antiikin kreikkalainen puhuja ja logografi, joka oli kotoisin Syrakusasta mutta toimi pääosin Ateenassa. Hänet luetaan yhdeksi kymmenestä attikalaisesta puhujasta.[1][2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysias syntyi Ateenassa vuonna 458 eaa. Hän oli kotoisin Syrakusan kaupungista Sisiliasta ja Perikleen kutsusta Ateenaan muuttaneen Kefaloksen poika. Näin hän oli Ateenassa metoikkeja.[2][3]

Ollessaan hieman yli 15-vuotias, vuonna 443 eaa., Lysias ja hänen kaksi (joidenkin mukaan kolme) veljeään liittyivät ateenalaisiin siirtolaisiin, jotka perustivat Thurioin kaupungin Etelä-Italian Suur-Kreikkaan. Siellä Lysias viimeisteli koulutuksensa kahden syrakusalaisen, Teisiaan ja Nikiaan, johdolla, ja saavutti myöhemmin suurta arvostusta Thurioin asukkaiden keskuudessa – hän näyttää jopa osallistuneen nuoren kaupunkivaltion hallintoon. Aristoteleelta käy ilmi, että Lysias omistautui jonkin aikaa retoriikan opettamiseen,[2][4] vaikkakaan ei ole varmaa, aloittiko hän tämän ammatin jo Thurioissa vai vasta palattuaan Ateenaan, jossa Isaioksen tiedetään olleen hänen oppilaansa.[2][5]

Sisilian sotaretken tappion jälkeen vuonna 411 eaa., kun Lysias oli 47-vuotias, sekä Sisiliassa että Etelä-Italiassa vainottiin kaikkia, joita epäiltiin Ateenan kannattajiksi. Thurioin spartalaismieliset karkottivat Lysiaaan kaupungista yhdessä 300 muun kanssa, koska heidät katsottiin ateenalaismielisiksi. Lysias palasi nyt Ateenaan, mutta kohtasi sielläkin suuria vastoinkäymisiä: Aigospotamoin taistelun jälkeen valtaan nousseet kolmekymmentä tyrannia pitivät häntä hallinnon vastustajana, takavarikoivat hänen huomattavan omaisuutensa ja vangitsivat hänet teloitusta varten. Lysias onnistui kuitenkin pakenemaan Ateenasta ja hakeutui turvaan Megaraan.[2][6] Hänen veljensä kuitenkin surmattiin.[1]

Lysias. Jean Dedieun veistos Versailles’n palatsin puistossa, n. 1850.

Lysiaan rakkaus Ateenaa kohtaan oli kuitenkin niin suuri, että kun Thrasybulos johti patriootteja Fylestä vapauttamaan isänmaataan, Lysias antoi heille ilomielin loputkin varoistaan: hän lähetti 2 000 drakhmaa, 200 kilpeä ja palkkasi 302 palkkasotilasta. Kiitokseksi tästä Thrasybulos järjesti hänelle Ateenan kansalaisoikeudet. Arkhinos sai kuitenkin myöhemmin kansankokouksen mitätöimään sen, koska oikeus oli myönnetty ilman probūleumaa eli esitystä valtuutetulta elimeltä. Tämän jälkeen Lysias eli Ateenassa isoteelina eli veronmaksajana ilman kansalaisoikeutta, ja omistautui ilmeisesti yksinomaan logografin toimeen eli oikeuspuheiden laatimiseen muiden käytettäväksi. Hän kuoli vuonna 378 eaa. 80-vuotiaana.[2][7]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysiaan tuotanto oli poikkeuksellisen runsas – hän oli yksi tuotteliaimmista puhetaidon harjoittajista, joita Ateenassa koskaan toimi. Antiikin aikana hänen nimissään liikkui peräti 425 puhetta, vaikka antiikin aikaiset kriitikot pitivät vain 230 niistä aitoina.[2][8] Näistä puheista on säilynyt nykyaikaan vain 34, joista osa on vajaita ja osa todennäköisesti epäperäisiä, sekä 172 puheen otsikot.[1] Lisäksi ainakin 53 muusta puheesta on säilynyt katkelmia.[2]

Suurin osa Lysiaan puheista on oikeuspuheita, paitsi Hautajaispuhe korinttilaisten auttajille, joka oli ylistyspuhe Korintin sodassa kaatuneille sotilalle, sekä Olympialainen puhe, joka oli Olympian kisoissa vuonna 388 eaa. pidetty puhe.[1] Lähes kaikki puheet – lukuun ottamatta yhtä eli puhetta Eratosthenesta vastaan, jonka Lysias esitti itse oikeudessa vuonna 403 eaa. – on laadittu hänen palattuaan Thurioista Ateenaan. Mukana on kuitenkin muutamia puheita, jotka lienevät peräisin hänen elämänsä aiemmasta vaiheesta, jolloin hän lähestyi puhetaidon harjoittamista teoreettisemmasta näkökulmasta. Siksi ne on tulkittava lähinnä retorisiksi harjoitelmiksi. Puheen Eratosthenesta vastaan alun perusteella voidaan päätellä, että Lysiaan varsinainen ura oikeuspuheiden kirjoittajana alkoi tuolloin eli noin vuonna 403 eaa. Lysiaan kadonneisiin teoksiin kuuluu retoriikan oppikirja Retoriikan taito (Τέχνη ῥητορική, Tekhnē rhētorikē), joka oli luultavasti hänen varhaisimpia kirjoituksiaan.[2]

Luettelo puheista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1. Puolustuspuhe Eratostheneen murhasta (Ὑπὲρ τοῦ Ἐρατοσθένους φόνου ἀπολογία, Hyper tū Eratosthenūs fonū apologia; lat. De caede Eratosthenis)
  • 2. Hautajaispuhe korinttilaisten auttajille (Ἐπιτάφιος τοῖς Κορινθίων βοηθοῖς, Epitafios toīs Korinthiōn boēthoīs; Oratio funebris)
  • 3. Puolustuspuhe Simonia vastaan (Πρὸς Σίμωνα ἀπολογία, Pros Simōna apologia; Adversus Simonem)
  • 4. Haavoittamisesta tahallisesti; epäselvää, kuka on syyttäjä ja syytetty (Περὶ τραύματος ἐκ προνοίας, ὑπὲρ οὗ καὶ πρὸς ὃν ἄδηλον, Peri traumatos ek pronoias, hyper hū kai pros hon adēlon; Defensio criminis de vulnere praemeditato)
  • 5. Kalliaan puolesta temppelinryöstössä (Ὑπὲρ Καλλίου ἱεροσυλίας ἀπολογία, Hyper Kalliū hierosylias apologia; Pro Callia)
  • 6. Andokidesta vastaan jumalattomuudesta (Κατ᾽ Ἀνδοκίδου ἀσεβείας, Kat᾽ Andokidū asebeias; In Andocidem)
  • 7. Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa (Ἀρεοπαγιτικὸς περὶ τοῦ σηκοῦ ἀπολογία, Areopagitikos peri tū sēkū apologia; De sacrae olivae trunco)
  • 8. Syyte panetelleita kumppaneita vastaan (Κατηγορία πρὸς τοὺς συνουσιαστὰς κακολογιῶν, Katēgoria pros tūs synūsiastas kakologiōn; Accusatio adversus familiares de obtrectationibus)
  • 9. Sotilaan puolesta (Ὑπὲρ τοῦ στρατιωτοῦ, Hyper tū stratiōtū; Pro milite)
  • 10. Theomnestosta vastaan I (Κατὰ θεομνήστου Α', Kata theomnēstū A'; Theomnestum I)
  • 11. Theomnestosta vastaan II (Κατὰ θεομν́ηστου Β', Kata theomńēstū B'; Theomnestum II)
  • 12. Eratosthenestä, kolmenkymmenen tyrannin jäsentä, vastaan, jonka Lysias itse piti (Κατὰ Ερατοσθένους τοῦ γενομένου τῶν τριάκοντα, ὃν αὐτὸς εἶπε Λυσίας, Kata Eratosthenūs tū genomenū tōn triakonta, hon autos eipe Lysias; Contra Eratosthenem)
  • 13. Agoratosta vastaan ilmiannon perusteella (Κατὰ Ἀγοράτου ἐνδείξεως, Kata Agoratū endeikseōs; Contra Agoratum)
  • 14. Alkibiadesta vastaan karkuruudesta eli Alkibiadesta vastaan I (Κατὰ Ἀλκιβιάδου λιποταξίου, Kata Alkibiadū lipotaksiū; In Alcibiadem I)
  • 15. Alkibiadesta vastaan sotaan osallistumisen laiminlyönnistä eli Alkibiadesta vastaan II (Κατὰ Ἀλκιβιάδου ἀστρατείας, Kata Alkibiadū astrateias; In Alcibiadem II)
  • 16. Mantitheuksen puolesta (Ἐν βουλῇ Μαντιθέῳ δοκιμαζομένῳ ἀπολογία, En būlē Mantitheō dokimazomenō apologia; Pro Mantitheo)
  • 17. Eratoksen varoista, valtiota vastaan (Περὶ τῶν Ἐράτωνος χρημάτων: πρὸς τὸ δημόσιον, Peri tōn Eratōnos khrēmatōn: pros to dēmosion; De publicatis bonis)
  • 18. Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat (Περὶ τῆς δημεύσεως τῶν τοῦ Νικίου ἀδέλφου ἐπίλογος, Peri tēs dēmeuseōs tōn tū Nikiū adelfū epilogos; De publicatione Niciae fratris bonorum epilogus)
  • 19. Aristofaneen varoista, valtiota vastaan (Ὑπὲρ τῶν Ἀριστοφάνους χρημάτων, πρὸς τὸ δημόσιον, Hyper tōn Aristofanūs khrēmatōn, pros to dēmosion; Pro Aristophanis bonis)
  • 20. Polystratoksen puolesta (Ὑπὲρ Πολυστράτου, Hyper Polystratū; Pro Polystrato)
  • 21. Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta, nimettömänä (Ἀπολογία δωροδοκίας ἀπαράσημος, Apologia dōrodokias aparasēmos; De muneribus acceptis)
  • 22. Viljakauppiaita vastaan (Λατὰ τῶν σιτοπωλῶν, Lata tōn sitopōlōn; In dardanarios tai Contra frumentarios)
  • 23. Pankleonia vastaan siitä, ettei hän ollut plataiailainen (Κατὰ Παγκλέωνος ὅτι οὐκ ἦν Πλαταιεύς, Kata Pankleōnos hoti ūk ēn Plataieus; In Pancleonem)
  • 24. Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan (Πρὸς τὴν εἰσαγγελίαν περὶ τοῦ μὴ δίδοσθαι τῷ ἀδυνάτῳ ἀργύριον, Pros tēn eisangelian peri tū mē didosthai tō adynatō argyrion; Pro invalido)
  • 25. Puolustuspuhe syytteeseen kansanvallan kumoamisesta (Δήμου καταλύσεως ἀπολογία, Dēmū katalyseōs apologia; De democratia eversa)
  • 26. Euandroksen arvioinnista (Περὶ τῆς Εὐάνδρου δοκιμασίας, Peri tēs Euandrū dokimasias; In Evandrum)
  • 27. Epikratesta ja hänen lähettilästovereitaan vastaan, loppusanat Theodoroksen nimissä (Κατὰ Ἐπικράτους καὶ τῶν συμπρεσβευτῶν ἐπίλογος ὡς Θεόδωρος, Kata Epikratūs kai tōn sympresbeutōn epilogos hōs Theodōros; In Epicratem)
  • 28. Ergoklesta vastaan, loppusanat (Κατὰ Ἐργοκλέους ἐπίλογος, Kata Ergokleūs epilogos; In Ergoclem)
  • 29. Filokratesta vastaan, loppusanat (Κατὰ Φιλοκράτους ἐπίλογος, Kata Filokratūs epilogos; In Philocratem)
  • 30. Syyte kirjuri Nikomakhosta vastaan tilinteon yhteydessä (Κατὰ Νικομάχου γραμματέως εὐθυνῶν κατηγορία, Kata Nikomakhū grammateōs euthynōn katēgoria; In Nicomachum)
  • 31. Filonia vastaan arvioinnin yhteydessä (Κατὰ Φίλωνος δοκιμασίας, Kata Filōnos dokimasias; In Philonem)
  • 32. Diogeitonia vastaan (Κατὰ Διογείτονος, Kata Diogeitonos; In Diogitonem)
  • 33. Olympialainen puhe (Ολυμπιακός, Olympiakos; Olympiaca)
  • 34. Ateenan perinteisen hallitusmuodon kumoamista vastaan (Περὶ τοῦ μὴ καταλῦσαι τὴν πάτριον πολιτείαν Αθήνησι, Peri tū mē katalȳsai tēn patrion politeian Athēnēsi; De republica Atheniensium)

Arviointia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysiaan puheiden arvostusta antiikissa kuvaa se, kuinka moni kirjoitti niistä selitysteoksia ja kommentaareja – mainittakoon muun muassa Kaikilios Kalaktalainen, Zosimos Gazalainen, Zenon Kitionlainen, Harpokration, Paulos Germinos ja monet muut. Mistään näistä ei kuitenkaan ole säilynyt nykyaikaan mitään. Merkittävin säilynyt käsittely on Dionysios Halikarnassoslaisen käsialaa, hänen teoksestaan Muistiinpanoja muinaisista puhujista säilyneessä osassa, joka oli omistettu Lysiaalle ja tunnetaan latinankielisellä nimellä De Lysia, ”Lysiaasta”. Sitä voi täydentää myös Fotioksen huomioilla.[2]

Dionysioksen ja muiden sattumanvaraisten mainintojen – sekä säilyneiden puheiden tarkastelun – perusteella Lysiaan kieli on täysin puhdasta ja sitä voidaan pitää Attikan murteen parhaana mittapuuna. Hänen ilmaisunsa on luonnollista ja yksinkertaista, mutta samalla ylevää ja arvokasta.[2][9] Lysiaan tyyli on aina selkeää ja kirkasta. Vaikka hänen ilmaisunsa on runsasta, se ei kärsi epätarkkuudesta, eikä hänen retorisia tehokeinojaan voi pitää haitallisina hänen viehättävän yksinkertaisen tyylinsä kannalta.[2][10] Hänen henkilökuvauksensa ovat aina vaikuttavia ja elävän tuntuisia.[2][11]

Mikä kuitenkin erityisesti erottaa hänen puheensa muista antiikin puhujista, on sanoin kuvaamaton sulokkuus ja tyylikkyys, joka läpäisee kaikki hänen teoksensa – ilman että se heikentää niiden voimaa tai vaikuttavuutta. Tämä sulokkuus katsottiin niin olennaiseksi piirteeksi Lysiaan tyylissä, että Dionysios piti sitä hyvänä kriteerinä erottaa aidot puheet epäaidoista.[2][12] Lysiaasta tuli tärkein edustaja yksinkertaiselle tyylille (γένος ἰσχνόν, genos iskhnon) ja attikismin esikuva.[1] Myös Lysiaan tapa käsitellä aiheitaan on saanut suurta kiitosta.[2][13] Ei siis ole yllättävää, että kerrotaan vain kahden hänen muiden puolesta kirjoittamistaan lukuisista puheista epäonnistuneen oikeudessa.[2][14]

Tekstilaitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lysiaan säilyneet puheet sisältyivät useisiin varhaisiin attikalaisten puhujien kokoelmiin, joita julkaisivat muun muassa Aldus Manutius, Henri Estienne eli Henricus Stephanus, Johann Jakob Reiske, Immanuel Bekker sekä Johann Heinrich Baiter ja Hermann Sauppe. Varhaisista erillispainoksista mainittakoon J. Taylorin laitos (Lontoo, 1739, 4to), jossa on mukana laaja kriittinen apparaatti ja Marklandin korjauksia; C. Foertschin painos (Leipzig, 1829, 8vo.); J. Franzin julkaisu (München, 1831, 8vo), jossa puheet on järjestetty kronologisesti; L. Hoelscherin De Lysiae oratoris vita et dictione (Berliini, 1837, 8vo.), sekä De vita et scriptis Lysiae oratoris commentatio (Berliini, 1837, 8vo.).[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lysias”, Antiikin käsikirja, s. 317. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Smith, William: ”Lysias (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 1; Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 835; Fotios: Bibliotheke 262, s. 488 jne.; Suda, Λυσίας; Lysias: Eratosthenesta vastaan 4; Cicero: Brutus 16.
  4. ↑ Cicero: Brutus 12.
  5. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 839; Fotios, emt., s. 490a.
  6. ↑ Pseudo-Plutarkhos, emt.; Fotios, emt.
  7. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 12; Pseudo-Plutarkhos, emt. s. 836; Fotios, emt. s. 490.
  8. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 17; Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 836; Fotios: Bibliotheke 488; Cicero: Brutus 16.
  9. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 2–3, Demosthenes 13; Cicero: Brutus 32; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 12.10.21, vrt. 9.4.17.
  10. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 4 jne.
  11. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 7; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 3.8.51; Fotios: Bibliotheke s. 488.
  12. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 10, 3, Demosthenes 13, Deinarkhos 7; vrt. Cicero: Brutus 9, 16; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 9.4.17, 12.10.24.
  13. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 15–19; Hermogenes Tarsoslainen: Puheen muodoista (De formis oratoriis) II, s. 490.
  14. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 836.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lysias: Lysias. (Translated by W. R. M. Lamb. Loeb Classical Library 244.) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1930. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lysias. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lysias_(puhuja)&oldid=23350609”