Lyijyvalkoinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyijyvalkoisella maalattua seinää vuodelta 1948.
Lyijyvalkoisella maalattua hilseilevää seinää.

Lyijyvalkoinen on emäksinen lyijykarbonaatti (PbCO3)2·Pb(OH)2. Se on lyijystä ja viinietikasta keinotekoisesti valmistettu valkoinen pigmentti.[1]

Lyijyvalkoinen on yksi vanhimmista keinotekoisista pigmenteistä: se tunnettiin Kiinassa hyvin varhain, ja se oli 200-luvulla eaa. tunnettu myös Rooman valtakunnassa. Se oli suosittu peittävänä ja hyvin kuivuvana pigmenttinä. Taitelijavärinä se oli Euroopassa melkeinpä ainoa valkoinen öljyväri aina 1800-luvun puoliväliin asti, ja rakennusmaalinakin suosituin valkoinen, vaikka sen myrkyllisyys oli aina ollut hyvin tiedossa. Sitä käytettiin jopa kasvomaalina, mikä aiheuttikin kuolemantapauksia.[2]

1800-luvulta alkaen lyijyvalkoinen on maalikäytössä enimmäkseen korvattu myrkyttömillä vaihtoehdoilla kuten titaanivalkoisella, eikä sitä ole Suomessa saanut käyttää vuoden 1993 jälkeen muualla kuin joissain historiallisissa kohteissa.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotulla hollantilaisella valmistusmenetelmällä ohuet lyijylevyt käärittiin rullalle, ja ne asetettiin sisältä lasitettuihin saviruukkuihin. Ruukkuihin lisättiin etikkaan, ja ne laitettiin riviin hevosenlantaan, jossa lannan hajoamisen seurauksena syntynyt hiilihappo ja etikka yhdessä reagoivat ja muuttivat metallisen lyijyn lyijyvalkoiseksi. Tämä oli tosin hidas prosessi, ja vei kuukausia.[3]

Prosessissa etikka reagoi lyijyn ja ilman sisältämän hapen kanssa, jolloin syntyy lyijyasetaattia. Hiilihappo taas vapauttaa lyijyasetaatista lyijyvalkoisen, ja näin syntyy etikkaa ja lyijyvalkoista, ja prosessi jatkuu kunnes kaikki lyijy on muuntunut, tai se keskeytetään muulla tavoin.[3]

Saksalaisessa kammiomenetelmässä kemialliset reaktiot ovat samat, mutta ne tapahtuvat paljon nopeammin.[3]

Ja niin sanotulla uudenaikaisella menetelmällä - jota käytettiin esimerkiksi Tikkurilan lyijyvalkoistehtaalla - lyijyoksidi muunnetaan etikan avulla emäksiseksi lyijyasetaatiksi. Seuraavaksi liuokseen johdetaan hiilihappoa, joka saa lyijyvalkoisen saostumaan, ja neutraali lyijyasetaatti jää liuokseen. Mentelmä toistetaan kunnes kaikki lyijy on saatu muunnettua pigmentiksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Valkoiset pigmentit PuuProffa. Viitattu 23.9.2012.
  2. Hintsanen, Päivi: Lyijyvalkoinen coloria.net. Viitattu 23.9.2012.
  3. a b c d Coloriasto - Miten lyijyvalkoinen syntyy? Coloriasto - Miten lyijyvalkoinen syntyy?. Viitattu 31.5.2019.