Lyhytneulasmänty
| Lyhytneulasmänty | |
|---|---|
 Lyhytneulasmäntyjä |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Havupuut Pinophyta |
| Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Männyt Pinus |
| Laji: | echinata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Lyhytneulasmännyn levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lyhytneulasmänty[2] on Yhdysvaltojen itä- ja eteläosissa kasvava ainavihanta mäntylaji.
Ulkomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytneulasmännyn ulkomuoto on vaihteleva, väliin suora ja väliin mutkitteleva. Latvus on epäsäännöllinen. Puu saavuttaa 20–30 metrin korkeuden, ja rungon suurin läpimitta on 60–90 cm.[3] Neulaset ovat kahden tai kolmen kimpuissa ja 7–11 cm mittaisia. Kävyt ovat 4–7 cm pitkiä, ja jäävät puuhun varistettuaan siemenensä.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytneulasmäntyjä kasvaa New Yorkin osavaltion eteläosista aina Floridan pohjoisosiin, ja lännessä itäiseen Oklahomaan ja Teksasiin asti. Eniten lyhytneulasmäntyjä kasvaa Arkansasissa.[4] Se viihtyy kaikenlaisilla kasvupaikoilla, karuilta ylängöiltä kosteisiin jokivarsiin. Alueilla, missä on toistuvia metsäpaloja, se muodostaa harvan, savannimaisen kasvuston, jossa on runsas ja vaihteleva aluskasvillisuus.[5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytneulasmänty on loblollymännyn ohella kaakkois-Yhdysvaltojen tärkeimpiä kaupallisia puulajeja. Sitä käytetään sellun valmistukseen, vanerin raaka-aineena, ja sahatavarana.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ A. Farjon: Pinus echinata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- 1 2 Pinus echinata Mill. Finto, Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- 1 2 Edwin R. Lawson: Silvics of North America – Volume 1: Conifers, s. 316–326. Northeastern Area State & Private Forestry, 1968. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
- ↑ Carey, Jennifer H.: Pinus echinata Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Larry D. Hedrick; George A. Bukenhofer; Warren G. Montague; William F. Pell; James M. Guldin: Shortleaf pine-bluestem restoration in the Ouachita National Forest 2007. U.S. Forest Service. Viitattu 22.4.2021. (englanniksi)