Lyhtysilmät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyhtysilmät
Isolyhtysilmä (Anomalops katoptron)
Isolyhtysilmä (Anomalops katoptron)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Limapääkalat Beryciformes
Heimo: Lyhtysilmät
Anomalopidae
Gill, 1885[1]
Katso myös

  Lyhtysilmät Wikispeciesissä
  Lyhtysilmät Commonsissa

Lyhtysilmät (Anomalopidae) on limapääkaloihinkuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan indopasifiselta merialueelta sekä Karibianmerestä.

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimoon kuuluu lähteestä riippuen neljästä seitsemään lajia, jotka jaetaan kolmeen tai kuuteen sukuun. Heimoon kuuluvia kalalajeja ovat muun muassa isolyhtysilmä (Anomalops katoptron), karibianlyhtysilmä (Kryptophanaron alfredi), intianlyhtysilmä (Photoblepharon steinitzi) ja lyhtysilmä (Photoblepharon palpebratus).[2][3][4]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhtysilmät kasvavat korkeintaan 27 cm pitkiksi. Tyypillisin piirre on suurikokoinen silmä ja sen alla suurikokoinen elin, joka sisältää symbioottisia bioluminoivia bakteereja, jotka tuottavat sinivihreää valoa. Tämän elimen tarkoituksena on houkutella planktoneliöitä, joita lajit käyttävät ravintonaan. Kalat kykenevät peittämään elimen luomella tai siirtämään sen tummaan taskuun. Lyhtysilmälajit pystyvät näin tuottamaan vilkkuvaa valoa. Lyhtysilmälajeilla on kaksi selkäevää, joista takimmainen on noin kaksi kertaa etumaista korkeampi. Suu on keskikokoinen ja hampaat ovat pienet.[2][3][5][6][7]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa lajeista elää indopasifisella merialueella, mutta karibianlyhtysilmää tavataan Karibianmereltä ja Baja Californian alueelta. Päivisin lajit oleskelevat noin 300 metrin syvyydessä ja nousevat öisin ruokailemaan lähemmäs pintaa 27–76 metrin syvyyteen. Lyhtysilmien ravinto koostuu planktoneliöstöstä. Lyhtysilmät eivät todennäköisesti vartio mätiään eivätkä poikasiaan. Mätiä sisältäviä naaraita on löydetty tammikuusta elokuuhun ulottuvalta ajalta.[2][3][5][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ZooBank ZooBank. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c Family Anomalopidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  3. a b c Family Anomalopidae (PDF) FAO. Viitattu 27.05.2011. (englanniksi)
  4. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 45. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  5. a b Reeve M. Bailey & Herbert Boschung: Beryciformes AccesScience. McGraw-Hill. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  6. a b Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 138-139. Weilin+Göös, 2000. ISBN951-35-6505-X.
  7. a b B. G. Kapoor,Bhavna Khanna: Ichthyology handbook, s. 813. Springer, 2004. ISBN 978-3-540-42854-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.05.2011). (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.