Lyökin pooki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyökin pooki
Pooki
Lyökin pooki 2.jpg
Sijainti
Arkkitehtuuri
Korkeus
16,5 m [1]
Osa kohdetta
Lyökin tunnusmajakka ja luotsiasema (d)View and modify data on Wikidata
Historia
Valmistunut
Koordinaatit

Lyökin pooki on vuonna 1757 rakennettu kivinen tunnusmajakka eli pooki Lyökin saarella Uudessakaupungissa.[2]

Suurta jättikummelia muistuttava punavalkoruutuinen kivirakennelma on 16,5 metriä korkea ja se on muurattu isoista maakivistä ja saarelta louhituista graniittilohkareista. Alaosan halkaisija on 6,8 m ja yläosan 3,5 m. Rakennelmassa sen leveydestä huolimatta ei ole ainuttakaan huonetta tai muuten säältä suojattua tilaa, sillä 2,5 metriä paksut seinät vievät lähes kaiken tilan. Rakennuksen sisällä on vain ylös johtava portaikko. Pookin katto on pyöreä ja se on muurattu tiilistä ja päällystetty lyijylevyllä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pooki on Suomen vanhin säilynyt tunnusmajakka ja myös Suomen vanhin tunnettu merimerkki.[2] Se on myös ainut Ruotsin vallan ajalta alkuperäisenä säilynyt majakka.[3] Aiemmat tunnusmajakat olivat yleensä puuta ja niiden pystyttämisestä olivat vastanneet paikalliset kauppiaat ja laivurit. Majakka sijaitsee Uudenkaupungin edustan saaristossa, ns. vanhan Pohjanmaan väylän ja Ruotsiin johtaneen meriväylän risteyksessä, aivan saariston uloimmassa reunassa.[1]

Tunnusmajakka valmistui kesällä 1757. 16,5 metrin korkuinen torni oli aluksi väriltään valkoinen kuten tavallinen kummeli; punavalkoruutuiseksi se maalattiin vuonna 1858. Torni on rakennettu kivistä ja saarelta louhitusta graniitista; sen katto on muurattu tiilistä ja päällystetty lyijylevyin. Pyöreän tornin tyven halkaisija on 6,8 metriä ja huipun 3,5 metriä. Tornissa on myös poltettu merkkitulia. Tornin sisällä on tikkaat sekä neljä välitasannetta.

Aloitteen Lyökin pookin rakentamiseksi teki turkulainen valtiopäivämies Kristian Trapp Tukholman valtiopäivillä 1746. Senaikaisissa oloissa näyttävä rakennus valmistui kesällä 1757.[4] Lyökin pookin uskotaan tehdyn samojen rakennuspiirustusen perusteella kuin edellisenä vuonna valmistunut Utoön valomajakka. Molemmat rakennutti myös sama mies.[5]

Vuonna 2000 Ulkosaariyhdistys osti Lyökin pookin Suomen valtiolta.[4] Vuonna 2009 Museovirasto määritteli Lyökin tunnusmajakan ja luotsiaseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[6] Pooki kunnostettiin vuonna 2012.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lyökin Pooki. Ulkosaariyhdistys ry. 1.11.2009. Arkistoitu 7.8.2010. Viitattu 11.10.2021.
  2. a b Nyman, Harri. toim. Ikkala, Marja-Leena: Meriväylien rakennusperintö. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Helsinki: Museovirasto, 2009. ISBN URN:ISBN:978-951-616-200-6 (pdf). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.10.2021).
  3. Lyökin pooki Suomen Majakkaseura. Viitattu 17.12.2021.
  4. a b Lehdistötiedotteita Lyökin pookin pelastustalkoista Suomen Majakkaseura. Viitattu 17.12.2021.
  5. Lyökin pooki Itämeri.fi. SYKE. Viitattu 17.12.2021.
  6. Lyökin tunnusmajakka ja luotsiasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  7. Majakkarakennus Lyökin pookia kunnostetaan kesällä Yle Uutiset Kulttuuri. 24.2.2012 / Päivitetty 16.4.2012. Viitattu 24.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]