Luuluola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luuluola on tavallisesti kalkkikivialueilla esiintyvä onkalo, jonka pohjalla on luubreksiaa. Tämä sedimenttikivilaji on muodostunut luiden kappaleista, jotka kalkkisintteri on iskostanut yhteen. Luolan pohjalla voi olla luubreksiaa monen metrin paksuinen kerros. Luolat ovat muinoin olleet ihmisten tai eläinten suojapaikkoja. Luita luoliin on kertynyt ihmisten ateriatunkioista tai paikalla kuolleista eläimistä ja jopa ihmistenkin jäänteistä. Luuluolia on esimerkiksi Dordognessa keskisessä Ranskassa ja Mentonissa Etelä-Ranskassa, Belgian Spyssä, Saksan Neandertalissa ja useassa paikassa Etelä-Amerikassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]