Lustraatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ukrainan lustraatioviraston logo esittää giljotiiniä ukrainalaisin kansallsin symboolein koristeltuna

Lustraatio on monissa Itä-Euroopan maissa vuoden 1989–1991 kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen puhdistus, jossa rajoitetaan entisten kommunistien ja etenkin salaisen poliisin ilmiantajien pääsyä poliittisiin johtotehtäviin tai virkamiesasemiin.

Termi tarkoittaa alun perin eräitä antiikin Kreikan ja Rooman puhdistautumismenoja.

Eriasteisia lustraatiolakeja on säädetty Tšekkoslovakiassa, Unkarissa, Albaniassa, Bulgariassa, Baltian maissa, Puolassa, Romaniassa, Ukrainassa ja Venäjällä. Eri maiden määräyksissä on kuitenkin huomattavia eroja. Lievimmillään ne ovat Unkarissa, Ukrainassa ja Venäjällä, kun taas Puolassa, Tšekissä ja Romaniassa laeilla on ollut merkittäviä seurauksia. Vuoteen 1996 mennessä Valko-Venäjällä ja Keski-Aasian tasavalloissa ei oltu säädetty tällaisia lakeja.

Puola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolassa vuodettiin tammikuun 2005 lopulla noin 240 000 nimeä sisältävä luettelo tiedustelupalvelun yhteyshenkilöistä Internetiin ja listalla olleet joutuivat julkisen paheksunnan kohteeksi. Kuitenkin tiedustelupalvelut pitivät yllä kansiota kaikista niistä henkilöistä, joilta oli ehkä jopa heidän tietämättään saatu melko vähäpätöisiäkin suullisia tietoja. Puolan "Kansakunnan muistin instituutti" (IPN) saattoi myöntää tutkinnan jälkeen hakijalle sivullisen kärsijän paperit ja siten puhdistaa hänen maineensa.

Yhteyksistä salaiseen palveluun tuli syksyn 2005 vaalien vaalikamppailun keskeinen teema. Kun konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti parlamentin ja presidentinvaalit, säädettiin tiukka laki, joka laajensi lustraatiovaatimukset koksemaan paitsi valtion virkoja, myös yliopistojen henkilökuntaa, journalisteja ja lakimiehiä koskevaksi. Näihin ammatteihin haluavan on allekirjoitettava vakuutus, että he eivät ole olleet tiedustelupalvelun ilmiantajia. Väärästä vakuutuksesta saattaa seurata jopa kymmenvuotinen este ammattiin pääsylle.[1] Epäilyt tiedustelupalvelu- ja kommunistiyhteyksistä estivät myös Stanisław Wielgusin nimityksen Varsovan arkkipiispaksi tammikuussa 2007. Hän sai matkustaa vaihto-opiskelijaksi Müncheniin ilmoittautumalla salaisen palvelun tiedonantajaksi.[2]

Romania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaniassa konservatiivipuolueen johtaja Dan Voiculescu joutui eroamaan vuonna 2006 Călin Popescu-Tăriceanun hallituksesta, kun hänen paljastettiin olleen yhteistyössä Securitaten kanssa. Alun perin tapahtuneen taustalla oli maan pääministerin pyrkimys savustaa presidentti Traian Băsescu pois virastaan. Suosittu entinen kulttuuriministeri Mona Muscă ajoi voimakkaasti lustraatiota, mutta sitten paljastettiin että Securitate värväsi hänet 1977 pitämään silmällä ulkomaisia opiskelijoita, joille hän opetti romaniaa. Hänet erotettiin liberaalipuolueesta, jossa hän oli noussut Popescu-Tăriceanun kilpailijaksi.

Unkari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarissa pääministeri Péter Medgyessy paljastettiin kesällä 2002 entiseksi salaisen poliisin agentiksi. Hän sai kuitenkin selvitettyä tekonsa asemansa vaatimuksilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]