Luotsinmäen jäämiinaonnettomuus 1955
| Luotsinmäen jäämiinaonnettomuus | |
|---|---|
| Päivämäärä | 9. tammikuuta 1955 |
| Tapahtumapaikka | Pori, Suomi |
| Syy | Räjähtämätön jäämiina |
| Kuolleita | 3 |
Luotsinmäen jäämiinaonnettomuus oli 9. tammikuuta 1955 Kokemäenjoen jäällä Porin Luotsinmäen kohdalla sattunut räjähdysonnettomuus, jossa kuoli kolme nuorukaista. Tapaturma sai alkunsa, kun pioneerijoukkojen jäänmurtotöissä käyttämä räjähtämätön miina jäi vartioimatta ja ilman varoituksia alueelle.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvella 1955 kevättulvat uhkasivat Porin seutua. Puolustusvoimien pioneerikomennuskunta, kapteeni Aarno Saaren johdolla, toteutti Kokemäenjoella räjäytyksiä dynamiittipanosten ja jäämiinojen avulla jään murtamiseksi. Jäämiinat koostuivat yhdeksästä pullomaisesta miinasta, joista kuusi oli alatasossa ja kolme yläpuolella puisessa kehikossa. Edellisenä päivänä, 8. tammikuuta, osa panoksista ei räjähtänyt suunnitellusti. Yksi räjähtämätön miina tuhottiin vasta onnettomuuspäivän aamulla.
Onnettomuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sunnuntaina 9. tammikuuta pioneerit poistuivat räjäytysalueelta noin kello 15.00 olettaen kaikkien panosten lauenneen. Alueelle ei jätetty varoituskylttejä eikä vartiointia. Myöhemmin samana iltapäivänä kolme ammattikoulun oppilasta – Heimo Antero Koivisto (s. 15.10.1938), Heimo Långfors (s. 8.10.1940) ja Timo Tapio Tuominen (s. 15.10.1939) – saapuivat tutkimaan räjäytysjälkiä. Nuoret löysivät räjähtämättömän miinan ja sen sähkösytytyslangan. He yrittivät irrottaa johtoa kepin avulla, jolloin miina räjähti. Räjähdyksen voimakkuus oli niin suuri, että ruumiit hajosivat täysin ja sirpaleita sinkoutui jopa 200 metrin päähän.[1]
Pelastustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Silminnäkijä Tapio Heinonen kertoi varoittaneensa poikia heikosta jäästä, mutta ei tiennyt miinan vaarasta. Poliisi ja palokunta etsivät ruumiinosia pimeässä valonheittimien avulla, ja uhrit tunnistettiin vaatteiden perusteella. Alueelta ei löytynyt muita räjähtämättömiä panoksia.[1]
Oikeudenkäynti ja selvitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porin raastuvanoikeus tutki tapausta tammikuussa 1955. Kapteeni Saari myönsi, että alue olisi pitänyt vartioida, sillä sähkösytyttimet saattoivat laueta ilman sähkövirtaakin. Pääesikunnan asiantuntija, majuri J. Kämärä, totesi käytetyn räjäytysmenetelmän epäluotettavaksi ja huomautti, että sarjaräjäytykset eivät olleet toimineet suunnitellusti. Oikeus katsoi pioneerien laiminlyöneen alueen riittävän valvonnan ja varmistamisen. Tarkastus perustui kraatterien määrään, mutta tämä ei taannut sitä, etteikö jäänyt herkistyneitä miinoja.
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Onnettomuuden seurauksena räjäytystöiden turvamääräyksiä kiristettiin. Käyttöön otettiin pakollinen vartiointi, varoituskyltit ja perusteelliset jälkitarkastukset. Uhrien perheet seurasivat oikeuskäsittelyä tiiviisti; muun muassa Timo Tuomisen isä sai oikeusapua varatuomari Aarno Wiléniltä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jäämiina surmasi kolme poikaa Kokemäenjoella - Porin tulvaräjäytysten järkyttävä jälkinäytelmä. Helsingin sanomat, 10.1.1955. Artikkelin verkkoversio.
- Satakunnan Kansa, 10.–12.1.1955
- Porin raastuvanoikeuden pöytäkirjat, tammikuu 1955
- Pääesikunnan selvitys: Jäämiinojen käyttö turvatoimet (1955)