Luotauspommi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luotauspommi on aiemmin käytössä ollut veden syvyyden mittausväline. Sen avulla voidaan mitata tasaisella nopeudella vajoavan kappaleen putoamisaika veden pinnalta pohjaan. Pommi heitetään veteen putkesta, joka suojaa luotaajaa räjähdystapaturmalta. Juuri ennen heittämistä on putkessa olevasta pommista poistettava varmistin. Luotauspommin osuessa veden pintaan käynnistetään sekuntikello. Vedessä pommin ohjaussiivet panevat sen pyörimään pituusakselinsa ympäri, jotta pommi pysyisi pystyasennossa ja vajoaisi tasaisella nopeudella alaspäin. Luotauspommin nopeus vedessä on kaksi metriä sekunnissa. Pommin osuessa pohjaan se räjähtää sähkönallin sytyttämänä ja samalla hetkellä pysäytetään sekuntikello. Äänen nopeus vedessä on noin 1 500 m/s, joten äänen kulkuajasta ei aiheudu merkittävää virhettä mittaukseen. Pienistä syvyyksistä räjähdysäänen kuulee laivan kannelle, syvemmissä vesissä ääni kuuluu laivan sisälle lähelle ulkosivua vesirajan alapuolella ja hyvin syvissä vesissä tarvitaan vedenalaista kuuntelulaitetta. Veden syvyys metreinä saadaan kertomalla sekuntikellon mittaama aika kahdella.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Merenkulun oppikirja I, Kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatusosasto 1958, sivu 70.