Luontopohjaiset ratkaisut

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puukerrostalorakentaminen luontopohjaisena ratkaisuna
Kaupunkien lähiluonto luontopohjaisena ratkaisuna

Luontopohjaiset ratkaisut (engl. nature-based solutions) ovat yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuja, jotka tukeutuvat luontoon tai inspiroituvat siitä. Ne tähtäävät kestäviin kokonaisratkaisuihin ja tulevaisuuden hyötyihin, sekä tuottavat samanaikaisesti ekologista, sosiaalista ja taloudellista hyötyä.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnon prosesseihin tukeutuvat eli ekosysteemipalveluja hyödyntävät ratkaisut voidaan jakaa kolmeen luokkaan: olemassa olevien ekosysteemien toiminnan ylläpito, olemassa olevien ekosysteemien muokkaus ja kunnostus niistä saatavien hyötyjen lisäämiseksi, ja uusien ekosysteemien luominen. [1] Ekosysteemien toiminnan ylläpitoon perustuva luontopohjainen ratkaisu on esimerkiksi merialueiden suojelualueet, jotka biodiversiteetin suojelun ohessa edistävät kalastuselinkeinolle tärkeiden lajien elinvoimaisuutta. Ekosysteemien muokkausta niistä saatavien hyötyjen lisäämiseksi on esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmä metsänhoidossa. Kokonaan uusia ihmisen luomia ekosysteemejä ovat esimerkiksi viherkatot. Luonnosta inspiroituvat ratkaisut (biomimiikka, engl. biomimicry) puolestaan voivat matkia luonnonmateriaalien, -rakenteiden tai -prosessien ominaisuuksia.[2] Esimerkkejä näistä ovat puun jousto-ominaisuuksien matkiminen materiaalien valmistuksessa, muurahaispesän lämpödynamiikan matkiminen rakennusten ilmanvaihtoa suunniteltaessa ja kiertotalous.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontopohjaisten ratkaisujen käsite nousi tieteelliseen kirjallisuuteen ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Silloin keskusteltiin ratkaisuista maatalouden ongelmiin – esimerkiksi luontopohjaisesta tuholaisten torjunnasta ja kasvipeitteisten suojavyöhykkeiden käyttämisestä veden pintavalunnan hallintaan pelloilla. Samoihin aikoihin luontopohjaisten ratkaisujen konsepti alkoi esiintyä myös yleisemmin keskusteluissa maankäytön suunnittelusta. [2]

Pian 2000-luvun alun jälkeen termi alkoi esiintyä myös teollista muotoilua käsittelevässä kirjallisuudessa. Sama konsepti oli kuitenkin ollut esillä alalla jo edellisen vuosikymmenen loppupuolella biomimiikkaa hyödynnettäessä.[2]

Vuoden 2009 jälkeen termi on otettu laajemmin käyttöön ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevässä kirjallisuudessa.[3]

Luontopohjaisten ratkaisujen konseptin käyttöönottoa ovat viime vuosina erityisesti edistäneet Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ja Euroopan komissio.[4] Eri tutkimusyhteisöt ovat myös olleet aktiivisia termin avaamisessa, esimerkiksi eurooppalainen biodivesiteettitutkimuksen verkosto ALTER-Net.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Balian E., et al. (2014): Outputs of the Strategic Foresight workshop “Nature-Based Solutions in a BiodivERsA context“, Brussels June 11–12 2014. BiodivERsA report, 45 pp. Available at: http://www.biodiversa.org/687/downloadlähde tarkemmin?
  2. a b c Potschin, M.; Kretsch, C.; Haines-Young, R., E. Furman, Berry, P., Baró, F. (2015). Nature-based solutions Potschin, M. and K. Jax (eds): OpenNESS Ecosystem Service Reference Book: EC FP7 Grant Agreement no. 308428.
  3. Eggermont, Hilde et al. (2015). Nature-based Solutions: New Influence for Environmental Management and Research in Europe. GAIA - Ecological Perspectives for Science and Society, 24(4), 243–248. doi: 10.14512/gaia.24.4.9
  4. Maes, J. and Jacobs, S. (2015), Nature-Based Solutions for Europe's Sustainable Development. CONSERVATION LETTERS. doi:10.1111/conl.12216

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimushankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]