Luonnonvarojen kirous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luonnonvarojen kirous (resurssien kirous, resurssikiro, resurssiloukku) kuvaa sitä että mailla, joilla on runsaasti luonnonvaroja (kuten fossiilisia polttoaineita ja tiettyjä mineraaleja), on yleensä heikompi talouskasvu, vähemmän demokratiaa ja huonompia kehitystuloksia kuin muilla mailla. Näistä haittavaikutuksista ja niiden poikkeuksista on monia teorioita.[1][2]

Monet tutkimukset ovat osoittaneet runsaiden luonnonvarojen olevan yhteydessä heikkoon talouskasvuun.[3][4] Meta-analyysi vuodelta 2014 vahvistaa öljyrikkauksien negatiivisen vaikutuksen demokratisoitumiseen.[5] Luonnonvarojen myynnistä saadut varat nostavat valtion valuutan arvoa ja kiihdyttävät kotimaista inflaatiota. Se taas heikentää muiden vientisektoreiden kilpailukykyä.[6]

Selityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeff Herbstin mukaan luonnonvaravienti lisää autoritarismia siksi, että se kasvattaa keskushallinnon osuutta vientituloista ja näin ylläpitää hallituksia, jotka olisivat muuten kaatuneet.[7] Poliittinen kilpailu vähenee ja vallasta luopumisen hinta kasvaa.[8]

Useimmiten kehitysmaissa kaivosten työllistämisvaikutus, paikallinen jalostusarvo ja muut linkit paikalliseen talouteen ovat lähes olemattomat. Valtion hyöty kaivoksista ja luonnonvaroistaan onkin lähinnä sen saama tuotto niiden myynnistä. Valtion viennin ja tulojen riippuvuus muutamasta luonnonvarasta taas altistaa ne raaka-aineiden rajujen hintavaihteluiden aiheuttamille kriiseille.[6]

Resurssiloukku on yksi kuudesta kehitysloukusta. Taloustieteilijä Paul Collierin mukaan suurin osa luonnonvaroiltaan vauraista ja hallinnon rakenteiltaan heikoista maista on jumissa resurssiloukussa.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Using Natural Resources for Development: Why Has It Proven So Difficult?" (February 2016). Journal of Economic Perspectives 30 (1): 161–184. doi:10.1257/jep.30.1.161. 
  2. Ross, Michael L. (May 2015). "What Have We Learned about the Resource Curse?". Annual Review of Political Science 18: 239–259. doi:10.1146/annurev-polisci-052213-040359. 
  3. Auty, Richard M. (1993). Sustaining Development in Mineral Economies: The Resource Curse Thesis. London: Routledge. 
  4. NBER Working Paper 5398: Natural resource abundance and economic growth ideas.repec.org. 2.2.1995. Viitattu 29.6.2009.
  5. Ahmadov, Anar K. (2014-08-01). "Oil, Democracy, and Context A Meta-Analysis" en. Comparative Political Studies 47 (9): 1238–1267. doi:10.1177/0010414013495358. ISSN 0010-4140. 
  6. a b c Kristiina Karjanlahti: Tasapainoilua resurssiloukun reunalla, kepa, 9.9.2008[vanhentunut linkki]
  7. Tony Leon: The State of Liberal Democracy in Africa: Resurgence or Retreat? (numero 12) Development Policy Analysis. 26.4.2010. Arkistoitu 20.6.2018. Viitattu 21.4.2019.
  8. Resources for Sale: Corruption, Democracy and the Natural Resource Curse, Richard Damania and Erwin Bulte, Center for International Economic Studies, Discussion Paper No. 0320, sivu 4