Lumikenkä
Lumikenkä eli karpponen on kenkään kiinnitettävä verkkomainen tai rei'itetyn levyn tyyppinen alunen, jonka avulla voi kävellä lumen päällä. Lumikengän tyypillinen malli on soikeahko, etuosastaan leveämpi ja taaksepäin kapeneva.[1][2][3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvellaan, että lumikenkiä on käytetty jo tuhansia vuosia, jopa 6000 vuotta sitten[2][3].
Keski-Aasiasta on löydetty merkkejä muinaisista lumikengistä, toisin sanoen jalkaan kiinnitetyistä puisista välineistä, jotka helpottivat kulkua upottavassa lumessa. Niitä on käytetty sekä metsästyksessä että sotajoukkojen liikkumisen apuna, ja jopa eläimille kiinnitetty jalkoihin levymäisiä lumikävelyn apuneuvoja. Lumikengät tunnetaan kuitenkin ehkä parhaiten eskimoiden ja intiaanien historista. 1800-luvulla lumikenkäily oli muodikas kuntoilulaji Pohjois-Amerikassa. Lumikengät olivat siellä yleisestikin keskeinen lumessaliikkumisen apuväline, ennen kuin sukset yleistyivät Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden pohjoismaalaisten myötä.[2]
Suomen ensimmäiset lumikenkäilykilpailut pidettiin Oulussa 1800-luvun lopussa.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lumikenkiä käytettäessä jalka ei uppoa lumeen, sillä lumikenkä jakaa kävelijän painon suurelle alueelle. Lumikenkäkävely on tavallista kävelyä raskaampaa ja avoimella, tasaisella maalla hiihtoon verrattuna hitaampaa, koska kenkä ei liu'u. Toisaalta lumikengät kantavat pehmeähkössäkin lumessa ja maaston korkeuserot eivät ole samalla tavalla hidasteena tai esteenä kuin hiihdettäessä. Lumikenkien kanssa käytetään samantyyppisiä laajasompaisia sauvoja kuin metsäsuksien kanssa. Pehmeässä lumessa tai suuremman kuorman kanssa voidaan käyttää pohjaltaan suurempaa lumikenkää kuin kovalla lumella ja ilman kuormaa liikuttaessa. Sauvan pituuden laskukaava on oma pituus x 0,75.
Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka lumikenkiä on hyvinkin erilaisia, monet ovat kehittyneet kahdesta perusmallista eli pyöreähköstä "karhuntassusta" ja suipommasta, pyrstöllisestä "majavanhännästä". Jälkimmäisessä voi olla ylöspäin taivutettu kärki, joka helpottaa syvässä lumessa etenemistä. Jälkimmäisen perusmallin muunnelmia ovat muun muassa Alaska-, Trail- ja Yukon-nimillä tunnetut suuret (10 x 60 tuumaa) lumikengät, niiden huomattavasti pienempi Pickerel-versio sekä niin sanotut Ojibwa- eli suksilumikengät, jonka kärkikin on hyvin kapea ja voimakkaasti ylöspäin kaartuva. Majavavanhäntämalliin perustuvat myös pitkäpyrstöiset, niin kutsutut Maine- eli Michigan- tai Huron-kengät ja teräväkärkisemmät Attikamek-kengät. Leveä Bear Paw ja kapeampi Green Mountain Bear Paw ovat esimerkkejä pyrstöttömistä karhuntassukengistä. Edellistä on kutsuttu myös nimellä Squaw. Kolmas perinteinen malli on levylumikenkä, sekin muodoltaan karhuntassun tai majavanhännän kaltainen.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lumikengän pääosat ovat runko eli kehys, punokset eli verkko sekä siteet. Lumikenkien kehykset tehtiin aiemmin taipuisasta puusta kuten hikkori, saarni ja koivu, ja niiden tukena oli kaksi tai useampi poikkipiena. Kehikon sisälle pingotettiin kantava osa nahkahihnoista tai luonnonkuiduista. Nykyään monet lumikengät valmistetaan kevytmetallista tai muovista ja niitä on useita eri kokoja kävelijän painon mukaan. Putkirunkoiset lumikengät edelsivät muovisia ja ovat edelleen niille vaihtoehto.
Lumikenkien siteet voivat olla remmisiteet, jotka koostuvat mäystimestä ja kantahihnasta, niin sanotut puolijäykät tai jäykät siteet. Keskimmäisessä on jäykkä levy vain päkiän alla, jälkimmäisessä koko jalan pituudelta. Jälkimmäiset ovat monesti säädettäviä jalkineen koon mukaan: siteen pohjalevy säädetään kengän mittaiseksi ja kengät kiinnitetään siteeseen kärkihihnalla ja nilkkaremmillä, jossa voi olla kiristyvä lukituspykällys. Siteen kantaosa voidaan lukita auki tai kiinni vivulla. Kävellessä kantaosa on yleensä auki, jotta side ja kengän kantapää pääsevät nousemaan irti lumikengän kantavasta osasta, ellei kävellä hyvin upottavassa lumessa. Siteen kärjessä on usein metalliset hampaat eli niin sanotut karhunkynnet, jotka kävellessä pureutuvat varvasaukon kautta lumeen ja antavat lumikengälle pitoa jyrkänteissä sekä jäisellä lumella. Myös lumikengän pohjassa saattaa olla pitoa lisääviä pykällyksiä ja nastoja.
Lumikenkäily Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa toimii valtakunnallinen lumikenkäily-yhdistys Suomen Lumikenkäilijät ry, joka on liikunta- ja ulkoilujärjestö Suomen Ladun jäsenyhdistys[4]. Suomen Latu järjestää lumikenkäilykoulutusta harrastajille ja lumikenkäilyn ohjaamisesta kiinnostuneille[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ McDougall, L.: The Snowshoe Hansbook. Short Hills, NJ, USA: Burford Books, 2001. ISBN 1-58080-083-1. (englanniksi)
- ↑ a b c Prater, G.; Felkley D. (Editor): Snowshoeing: From Novice to Master. Seattle, WA, USA: The Moutaineers Books, 5th edition, 2002. ISBN 0-89886-891-2. (englanniksi)
- ↑ a b Savignano, P.: Snowshoeing. Basic Essentials series. Guilford, Connecticut, USA: The Globe Pequot Press, 2001. ISBN 0-7627-0629. (englanniksi)
- ↑ Lumikenkäily Suomen Latu. Viitattu 16.10.2020.
- ↑ Kouluttaudu Suomen Latu. Viitattu 16.10.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalakoski, M. 2000. Lumikengät. Polku talviseen luontoon. Kustantaja: Eräperinne Oy. Painopaikka: Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa. 92 s. ISBN 951-97267-4-8
- Suomen Ladun lumikenkäilysivut (Viitattu 31.10.2010)
- Kunto & Terveys -lehti[vanhentunut linkki] (Viitattu 29.3.2009)
