Lukukoira

Lukukoira työssään

Lukukoira on pääasiassa kirjastoissa ja kouluissa työskentelevä koira, jonka tehtävänä on kuunnella lukijaa ja olla läsnä. Koira ei arvostele eikä huomauta virheistä, vaan kuuntelee hyväksyen kuulemansa ja antaa huomion lukijalle. Lukukoiratoiminnan tarkoitus on innostaa lukemaan ja tukea lukemaan oppimista suorituspaineettomassa ympäristössä. Sen on todettu useissa tutkimuksissa kannustavan etenkin pieniä lapsia lukemaan. Koiran läsnäololla on koettu olevan rauhoittava vaikutus ja lapset pystyvät rentoutumaan ja keskittymään lukemisen opetteluun.^lähde?

Lukukoiratoiminta on osa eläinavusteista toimintaa, jota ei tule sekoittaa eläinavusteiseen terapiaan. Eläinavusteisessa terapiassa, kuten ratsastusterapiassa, eläin on osana tavoitteellista, ammatillista hoito- tai kuntoutumisprosessia, ja eläimen ohjaaja pätevöitynyt eläinavusteisen toiminnan ohjaamiseen ja on lisäksi usein kasvatus-, hoito- tai sosiaalialan ammattilainen. Eläinavusteinen toiminta on usein vapaaehtoista, epäsäännöllistä eikä ohjaajan tarvitse olla minkään alan pätevöitynyt ammattilainen. Käytännössä kuitenkin eläinavusteisen toiminnan ja terapian erot eivät ole selkeitä ja menevät osittain päällekkäin.

Historiaa

Lukukoiratoiminta sai alkunsa Yhdysvalloista, kun Intermountain Therapy Animals -järjestö lanseerasi Reading Education Assistance Dogs (R.E.A.D.) -lukukoiraohjelman vuonna 1999. R.E.A.D. oli ensimmäinen koiria lukemisen apuna käyttävä rekisteröity lukutaito-ohjelma ja se jatkuu edelleen. Koulutuksen läpäisseet koirat saavat rekisteröidyn lukuterapiakoira-tittelin.

Alun perin toimintaa kehitettiin lapsille, joilla on lukuvaikeuksia. Siihen voivat kuitenkin osallistua kaikenikäiset ihmiset, jotka tuntevat tarvitsevansa tukea lukemiseen.

Lukukoiratoiminta on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa. R.E.A.D.-lukukoiria on tällä hetkellä Yhdysvaltojen lisäksi Kiinassa, Kazakhstanissa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Meksikossa, Kanadassa, Norjassa, Chilessä, Portugalissa, Kolumbiassa, Sloveniassa, Kroatiassa, Etelä-Afrikassa, Suomessa, Espanjassa, Saksassa, Ruotsissa, Islannissa, Isossa-Britanniassa ja Italiassa.

Toiminta ja koulutus Suomessa

Suomen Karva-Kaverit ry:n pääkoordinaattori Maarit Haapasaari ja perustajajäsen Kaija Ikäheimo toivat lukukoiratoiminnan Suomeen tavattuaan vuonna 2010 yhdysvaltalaisen Ann Aldenin eläinavusteisessa konferenssissa. Konferenssissa Alden kertoi tekemästään tutkimuksesta, jossa lapset lukivat koiralle. Suomen Karva-Kaverit ry on laajentanut toimintaa sopivaksi myös muille lemmikeille.

Suomen ensimmäiset lukukoirat työskentelivät Suomen Karva-Kaverit ry:n kautta Kaarinan kaupunginkirjastossa Luetaan koiralle -projektissa vuonna 2011, ja siitä lähtien toiminta on levinnyt useisiin kirjastoihin ympäri Suomea. 55 kirjastoa ilmoitti vuonna 2016, että niillä on ollut lukulemmikkitoimintaa.

Vuonna 2018 lukukoiratoiminta alkoi Suomessa myös yliopistotasolla, kun Jyväskylän yliopisto toi kampukselleen luku- sekä kaverikoiria lievittämään stressiä ja auttamaan esimerkiksi kielten opiskelussa.

Lukukoiratoimintaan on herätty suomalaisnuorten lukutaidon heikkenemisen ja lukuharrastuksen vähenemisen vuoksi. Kennelliitto laati vuonna 2016 yhteistyössä Mikkelin kaupunginkirjaston kanssa Lukukoiratoiminnan laatusuosituksen yleisille kirjastoille. Kennelliitto vastaa koirien soveltuvuuden arvioinnista ja koiranohjaajien koulutuksesta. Lukukoirakursseja järjestetään ympäri Suomea.

Kaikille Kennelliiton toimintaan mukaan tuleville järjestetään perustason koulutus, jossa kouluttajina toimivat esimerkiksi kennelpiirien kaverikoiravastaavat. Lukukoirakurssilla ja soveltuvuuden arviointitilaisuudessa arvioidaan muun muassa koirakon yleisvaikutelmaa, koiran liikkumista erilaisilla alustoilla, sen reagointia vieraisiin ihmisiin, henkilöryhmässä toimimista ja koiran reagoimista häiriöön.

Koulutusta tarjoavat Kennelliiton lisäksi Suomen Karva-Kaverit ry ja paikalliset koirakoulut. Myös internetin kautta voi suorittaa R.E.A.D (Reading Education Assistance Dogs) -koulutuksen.

Koiralta ja ohjaajalta vaadittavat ominaisuudet

Lukukoiratoimintaan sopiva koira on:

• Suomen Kennelliiton rekisterissä tai FIX-rekisterissä tunnistusmerkittynä
• terve ja hyväkuntoinen
• yli 2-vuotias
• peruskoulutettu
• vieraiden ihmisten kohtaamisesta nauttiva
• hyvässä ja luottavaisessa suhteessa ohjaajaansa
• kokenut erilaisten ihmisten paikkojen ja tilanteiden suhteen eikä häkelly erikoisista hajuista, liukkaista lattioista tai yllättävistä liikkeistä ja äänistä
• vieraiden ihmisten ja koirien seurassa rauhoittuva
• oma-aloitteisesti halukas olemaan tekemisissä lukijoiden kanssa ja pääsääntöisesti halukas lähestymään heitä.

Kennelliiton toiminnassa koiranohjaajan tulee olla täysi-ikäinen Kennelliiton jäsen ja hänellä on oltava käytynä Kennelliiton lukukoirakurssi. Ohjaajan on tunnettava koiransa taustat pennusta saakka. Esimerkiksi kodinvaihtajakoirilla tai ulkomailta pelastusjärjestöjen kautta maahantuoduilla koirilla voi olla traumaattisia kokemuksia, jolloin niitä ei voi altistaa lukukoiratoiminnalle, joka voi olla koiralle stressaavaa ja sisältää yllättäviä tilanteita. Ohjaajan on oltava aina mukana jokaisella lukukoirakäynnillä. Koiraa ei saa käskeä tai pakottaa ottamaan kontaktia asiakkaisiin. Hyvässä ohjaajasuhteessa ohjaaja osaa lukea koiraansa ja ennakoida sen käytöstä ja koira puolestaan luottaa siihen, että pahoja asioita ei tapahdu.

Lukukoirakäynnit

Kirjaston tai muun käyntikohteen kanssa sovitaan etukäteen sopivasta rauhallisesta lukupaikasta. Lukukoiraohjaaja/lukulemmikkiohjaaja käy tutustamassa lukutilaan etukäteen ilman koiraa. Tila voi olla suljettu tai avoin, mutta sen oltava mahdollisimman rauhallinen, häiriötön ja turvallinen sekä lemmikille että lapselle.

Suositeltu enimmäispituus itse lukutilaisuudelle on 2 tuntia. Yksi lukuhetki kestää noin 15 minuuttia. Lukuhetkessä on paikalla lemmikin ja lukijan lisäksi lemmikin ohjaaja. Koiralla on tavallinen panta sekä tarvittaessa tavallinen hihna ja oma makuualusta. Koiran tulee myös olla siisti ja puhdas: kynnet leikattu, turkki harjattu ja kuratassut pyyhitty.

Kirjaston rooli

Vastuunjako vaihtelee kirjastokohtaisesti, mutta yleisesti kirjaston vastuulla on toiminnan käytännön järjestäminen tiloissaan, siitä tiedottaminen ja kaikille turvallisen ympäristön luominen. Henkilökunta perehdyttää koiranohjaajan kirjaston toimintatapoihin, tiloihin ja aineistoon. Tärkeää on varmistaa, että sopivaa, helppolukuista materiaalia on lukijoiden ja ohjaajan saatavilla, esimerkiksi kokoamalla kirjoista listoja tai näyttelyitä tai varaamalla oman hyllytilan luettaville aineistoille. Lukijalla voi myös olla oma kirja mukana. Jos lukukoiralle on mahdollisuus päästä lukemaan säännöllisesti ja usein, lukupassi tai –diplomi voi innostaa lukijaa osallistumaan.

Tiedottamiseen kannattaa panostaa ennen toiminnan aloittamista. Henkilökunnan on tiedettävä mistä on kyse ja oltava valmiita vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin lukukoiratoimintaa koskien. Myös näkyvä tiedottaminen kirjaston tiloissa on tärkeää, jotta koiran kohtaaminen ei tule asiakkaille yllätyksenä. Kouluille on hyvä tiedottaa toiminnasta samoin kuin muihin yleisiin tiedotuskanaviin (sosiaalinen media, lehdet, ilmoitustaulut), jos kuka vain voi tulla lukemaan koiralle.

Hyödyt ja vaikutukset

Eläinavusteisesta toiminnasta tehdyissä tutkimuksissa korostuu se, että lukutilaisuudet tarjoavat lapselle sosiaalisesti paineettoman ympäristön. Paineeton ympäristö ja koiran rentouttava läsnäolo tekevät lukutilaisuudesta miellyttävän. Lukukoiratoiminnalla pyritään tarjoamaan lapselle myönteisiä kokemuksia lukemisesta. Sen on myös osoitettu useissa tutkimuksissa lisäävän lapsen lukumotivaatiota, minkä taas on huomattu vaikuttavan haluun harjoittaa ja parantaa lukutaitoa. Toiminnan on myös huomattu tukevan ääneen lukemista. Lapset oppivat keskustelemaan luetusta aineistosta ja valitsevat luettavia kirjoja koiran näkökulman huomioiden.

Lukukoirien tarkoitus ei ole niinkään korvata palautteellista lukemista, jota opettajat tarjoavat koulussa. Lukukoirat ovat auttamassa kehittyvää tai lukemisen kanssa kamppailevaa lasta harjoittamaan itsenäisesti opittuja lukemisen taitoja.

Eläinavusteisella toiminnalla on huomattu olevan myönteisiä vaikutuksia myös lapsiin, joilla on autismikirjon häiriöitä. Vaikutukset ovat näkyneet sosiaalisen toiminnan lisääntymisenä, kuten sosiaalisten kontaktien ja taitojen parantumisena.

Eläinavusteiseen toimintaan ja terapiaan liittyvät tutkimukset ovat olleet laadullisesti hyvin vaihtelevia ja harva on keskittynyt tärkeisiin fysiologisiin mittauksiin, kuten verenpaineen tarkkailuun koetilanteessa. Tutkimus tällä alalla on kuitenkin vielä vähäistä tutkimusalueen tuoreuden takia ja tarkempia tutkimuksia fysiologisista ja sosiaalisista vaikutuksista on odotettavissa.

Kritiikkiä

Lukukoiratoimintaa vastustetaan useimmin eläinallergioihin ja koirapelkoon vetoamalla. Mahdolliset allergiat ja pelot on tietysti kartoitettava ennen kuin lukija saapuu lukemaan koiralle. Suomessa tehtyjen väestötutkimusten perusteella noin 18–21 % koululaisista on allergisia koiralle tai kissalle. Allergia-, iho- ja astmaliiton nykyisen kannan mukaan satunnaisista eläinvierailuista ei kuitenkaan ole haittaa, jos vierailuista on vain tiedotettu selkeästi. Eläinpölyn määrää voi vähentää hankkimalla kirjastoon koiraa varten omia tekstiilejä, jotka otetaan käyttöön vain lukukoiran ajaksi sekä siivoamalla tilan tilaisuuden päätyttyä. Avoimessa tilassa eläinpölyn määrä ei merkittävästi lisäänny, jos koira on paikan päällä vain rajoitetun ajan. Julkisissa tiloissa eläinpölyä on aina ilmassa jonkin verran.

Kennelliitto on valinnut lukukoirien tunnukseksi keltaisen huivin ja koiralle nimen "Lukukoira", mikä on herättänyt vastusta ennestään lukukoiratoiminnassa mukana olleilta vapaaehtoisilta. Kritiikki kohdistuu etenkin keltaiseen väriin, jota käytetään jo Suomessakin koiran hihnaan kiinnitettävässä keltaisessa nauhassa. Idea on lähtöisin Kanadasta. Keltainen nauha koiran hihnassa merkitsee sitä, ettei muiden ihmisten ja koirien toivota tulevan lähelle ilman lupaa. Nauhaa käyttävä koira voi esimerkiksi olla pelokas tai toipua vammasta. Keltaisen värin valinta on tästä syystä herättänyt vilkasta keskustelua.

Lukukoira-termi on joissain toimintaa harjoittavissa piireissä katsottu vakiintuneeksi käsitteeksi, eikä heidän mukaansa Kennelliitolla olisi ollut oikeutta omia termiä itselleen. Kennelliitto on kuitenkin anonut nimen virallista rekisteröimistä Patentti- ja rekisteröintihallitukselta. Kennelliiton on myös väitetty omivan Suomen lukukoiratoiminnan itselleen. Puolustavana mielipiteenä on esitetty, että sopivien koirien testaaminen ja vakuutuksien hoitaminen on helpompaa, kun Kennelliitto on organisoinut ja keskittänyt muuten aika hajanaista toimintaa.

Muut eläimet

Lukukoirien lisäksi yhä useammissa kirjastoissa käytetään Suomen Karva-Kaverit ry:n kautta myös muita eläimiä, kuten kaneja, kissoja ja marsuja. Toimintaa on kokeiltu myös lehmillä ja ponilla.

Aiheesta muualla

• Laatusuositus yleisten kirjastojen lukukoiratoimintaan (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kennelliitto – lukukoirat
• Suomen Karva-Kaverit ry
• R.E.A.D. -ohjelmasta (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Lähteet

• Intermountain Therapy Animals, R.E.A.D. Affiliate Programs, http://www.therapyanimals.org/Read_Affiliate_Programs.html (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.2.2018.
• Karppinen, Sanna. 2013. Koira lapsiperheessä. Helsinki: Art House.
• Kennelliitto, Lukukoirat. https://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat Viitattu 5.2.2018.
• Laatusuositus yleisten kirjastojen lukukoiratoimintaan: Kansalliset suositukset lukukoiratoimintaan kirjastoissa -hanke. Mikkelin kaupunginkirjasto – Etelä-Savon maakuntakirjasto. 2016. http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/lukukoiratoiminnanlaatusuositus2016_0.pdf Viitattu 5.2.2018.
• Mary Renck Jalongo. 2005. “What are all these Dogs Doing at School?”: Using Therapy Dogs to Promote Children's Reading Practice, Childhood Education, 81:3, 152–158, DOI: 10.1080/00094056.2005.10522259
• O'Haire Marguerite E., McKenzie Samantha J., McCune Sandra, and Slaughter Virginia. The Journal of Alternative and Complementary Medicine. March 2014, 20(3): 162–168. https://doi-org.helios.uta.fi/10.1089/acm.2013.0165^{[vanhentunut linkki]}
• Pitkänen, Paula. 2014. Börje, Hilma, Sylvi ja moni muu – Lukukoirat yleisissä kirjastoissa
• Rytkönen, Eva. 2014. Karvaiset kirjastolaiset – lukukoirat Kaarinan kaupunginkirjastossa
• Suomen Karva-Kaverit ry, Tiedote lukukoiratoiminnasta. http://suomenkarvakaverit.fi/arkistot/1127 (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 5.2.2018.
• Tainio, Liisa – Siponmaa, Emilia. 2015. Lukukoira ei hauku. Koira, lapsilukija ja aikuiset lukemistapahtuman rakentajina. Kasvatus 46 (4), 364–378.
• Turunen, Saara & Tähti, Marianne. 2014. "Ei tarvii lukee yksin" ̶ lasten antamia merkityksiä lukukoiratoiminnalle.
• Yle.fi, Koiran hihnassa olevan keltaisen nauhan merkitys on monelle edelleen tuntematon. https://yle.fi/uutiset/3-9664418 Viitattu 19.2.2018.