Luigi Capello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Generale Luigi Capello.png

Luigi Capello (14. huhtikuuta 1859 Intra, Novaran maakunta[1]25. kesäkuuta 1941 Rooma) oli italialainen kenraali, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.

Capello osallistui kenraalimajurina Italian–Turkin sotaan ja johti italialaista kolonnaa Kyrenaikassa lokakuussa 1912 käydyissä taisteluissa. Hänet nimitettiin 1913 divisioonankomentajaksi ja ylennettiin myöhemmin kenraaliluutnantiksi. Italian liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan toukokuussa 1915 Capello komensi ensin jalkaväkidivisioonaa ja syyskuusta 1915 alkaen II armeijakuntaa Isonzon rintamalla.[1] Hän osallistui Isonzon taisteluihin ja johti elokuussa 1916 menestyksekästä hyökkäystä Goriziaa vastaan. Hän ei tullut toimeen pääesikunnan päällikön, kenraali Luigi Cadornan kanssa, joten hänet siirrettiin seuraavana talvena toissijaisena pidetylle Trentinon rintamalle. Kesäkuussa 1917 Capello palasi Isonzon rintamalle Italian 2. armeijan komentajaksi. Yhdennessätoista Isonzon taistelussa elokuussa 1917 hän onnistui valtaamaan Bainsizzan ylängön. Tämä vähäinen eteneminen valui kuitenkin hukkaan italialaisten kärsittyä katastrofaalisen tappion Caporetton taistelussa saman vuoden lokakuussa. Capello oli sairastunut juuri ennen keskusvaltojen hyökkäystä, ja palasi tehtäviinsä hyökkäyksen käynnistyttyä 24. lokakuuta. Kun asemien puolustaminen ei näyttänyt enää mahdolliselta eikä Cadorna antanut hänelle lupaa vetäytymiseen, Capello luovutti 26. lokakuuta armeijan komennon kenraali Luca Montuorille. Kesken taistelun suoritettu komentajanvaihdos luultavasti edisti italialaisten tappiota.[1][2]

Caporetton taistelun jälkeen Capello siirrettiin pois komentajantehtävistä ja hän auttoi muun muassa Italian 5. armeijan perustamisessa.[1] Caporetton katastrofia koskenut parlamentin tilaama virallinen selvitys sisälsi monia syytöksiä häntä kohtaan: Hän oli jättänyt huomiotta saamansa varoitukset lähestyvästä vihollisen hyökkäyksestä sekä kenraali Cadornan määräykset tykistön vetämisestä turvallisempiin asemiin Isonzon taakse. Myös Cadorna osoitettiin raportissa syylliseksi.[2] Capelloa vastaan ei ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin ja hän erosi palveluksesta lokakuussa 1918.[1] Hänen maineensa kuitenkin kärsi, kun kiusallinen selvitys julkaistiin seuraavana vuonna. Capello liittyi myöhemmin fasistipuolueeseen, mutta hänet erotettiin vuonna 1923 vapaamuurareihin kuulumisen vuoksi. Kaksi vuotta myöhemmin häntä syytettiin salaliitosta diktaattori Benito Mussolinin salamurhaamiseksi ja hänet tuomittiin vankeuteen. Capello oli vankilassa vuoteen 1936, jolloin hän vapautui.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 17 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.2.2014.
  2. a b c Luigi Capello (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 7.2.2014.