Luettelo jääkäreistä I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 19151918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirry kirjaimeenA B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö


Jalmari Bernhard Id myöh. Pajakka

Osvald Alfons Idström[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(8. elokuuta 1887 Helsinki14. tammikuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat mekaanikko Anders Wilhelm Idström ja Augusta Lovisa Fagerholm, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1916 Irene Elvira Nordströmin kanssa. Hän opiskeli teknillisessä opistossa Ilmenaussa ja Berliinissä, kunnes liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet vapautettiin hänen sairauden johdosta ja hän palasi Suomeen toukokuussa 1916. Omaisten antamien tietojen mukaan santarmit pidättivät hänet heti hänen Helsinkiin saavuttuaan, mutta hän pääsi vapaaksi parin kuukauden kuluttua. Hän toimi syyskuusta 1916 Suomen sähkö oy. Gottfrid Strömbergin ja syksystä 1918 Oy. Agroksen palveluksessa. Hänet haudattiin Helsinkiin. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Veikko Ilmari Ihalainen

Väinö Iisakkala

Otto Jalmari Iivarinen

Abel Johan Ikonen

Kaarlo Henrik Ikonen

Kauko Ikonen

Simo Ikonen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simo Ikonen

(23. joulukuuta 1896 Jääski25. marraskuuta 1939) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Ikonen ja Maria Kekki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hilja Maria Vuolevin kanssa. Tämä Kotkan kauppakoulun käynyt konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodan taisteluihin Aitolahdessa, Lyykylässä ja Talissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi ensin muuttui Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja sitten Uudenmaan rykmentiksi. Oli joukkueenjohtajana 5. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1922 Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän palveli ensin nuorempana upseerina ja 6. heinäkuuta 1923 alkaen 7. komppaniassa ja myöhemmin 2. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 10. heinäkuuta 1931 ja toiminut sen jälkeen liikemiehenä Viipurissa. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja oli kuuntelu-upseerina Kadettikoulussa vuosina 1919–1921 sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1927. Hänet haudattiin Antreaan. Ylennykset: Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vänrikki 28. toukokuuta 1918, Luutnantti 16. toukokuuta 1920, Kapteeni 16. toukokuuta 1924. Kunniamerkit: Nauha VR4 miekkojen kera.png Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Risto Ikäheimo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Käytti saksassa nimeä Ikäläinen), (11. tammikuuta 1885 Pielavesi8. toukokuuta 1965) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Taavetti Ikäheimo ja Anna Väänänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Selma Maria Viiliäisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Haaparantalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 27. helmikuuta 1916. Suomeen hän palasi 30. tammikuuta 1919 ja toiminut sen jälkeen työmiehenä Kuopion seudulla. Myöhemmin hän toimi Kuopion ammuslataamon palveluksessa, josta hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1948. Hänet haudattiin Kuopioon. Kunniamerkit: Nauha talvisodan muistomitali.png Talvisodan muistomitali, Jatkosodanmuistomitali, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Arne Alver Bruno Ilander

Hugo Lorentz Ilander myöh. Ilanmaa

Kustaa Vilhelm Ilkkala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(26. helmikuuta 1890 Alahärmä3. kesäkuuta 1957) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Kustaa Ilkkala ja Anna Filppula. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1909 Anna Huhtan kanssa. Tämä kansakoulun käynyt alahärmäläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Siviilitöistä hän palasi takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon 13. elokuuta 1917, josta hänet siirrettiin edelleen pataljoonan 1. komppaniaan 17. elokuuta 1917. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jefreitteriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka riveissä otti osaa sisällissodassa taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle. Hän haavoittui lievästi Kuokkalassa 23. huhtikuuta 1918. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli joukkueenjohtajana 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja myöhemmin Tampereen rykmentiksi. Armeijasta hän erosi 24. huhtikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 3. toukokuuta 1919 ja sijoitettiin Virolahden suojeluskunnan paikallispäälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi 30. lokakuuta 1919 saakka, jonka jälkeen hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 14. marraskuuta 1919 ja sijoitettiin Tampereen rykmenttiin, missä hän toimi komppanianvääpelinä eri komppanioissa. Hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1921 Viipurin rykmenttiin, jossa toimi aluksi 7. komppanian vääpelinä ja 1. lokakuuta 1922 alkaen 3. pataljoonan ja 1. lokakuuta 1926 lähtien rykmentin kuormastovääpelinä. Uudelleen hän erosi armeijasta 30. syyskuuta 1929 ja siirtyi Valtion patruunatehtaan palvelukseen Lapualle. Talvisotaan hän osallistui Valtion patruunatehtaan palveluksessa ja Jatkosodassa hän toimi varastonhoitajana Seinäjoen suojeluskuntapiirissä. Sotien jälkeen hän siirtyi Valtion rautateiden palvelukseen Lapualle. Sotien jälkeen hän oli syytettynä asekätkennästä, mutta syytteet häntä vastaan hylättiin. Hänet on haudattu Lapualle. Hän suoritti Rehumestarikurssin vuonna 1923 ja kuormastovääpelikurssin vuonna 1924. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 1. maaliskuuta 1918, Varavääpeli 13. heinäkuuta 1918, Vääpeli 1. joulukuuta 1921. Kunniamerkit: Nauha VR4 miekkojen kera.png Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali1lk.png Vapaudenmitali 1. lk; Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Nauha talvisodan muistomitali.png Talvisodan muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun 2. lmitali. Suojeluskuntain ansiomerkki, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Tauno Ilmoniemi ent. Granit

Simo Ville Ilola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolan hautajaiset Kellinghusenissa helmikuussa 1917.

(5. tammikuuta 1886 Pyhäjärvi Oulun lääni1. helmikuuta 1917 Lockstedt) oli suomalainen. Hänen vanhempansa olivat torppari Hiski Ilola ja Kreeta Kesola. Tämä kansakoulun käynyt maalari liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 14. marraskuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet laskettiin siviilitöihin 20. joulukuuta 1915. Komppaniaansa hän palasi 22. toukokuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Rintamalta saamansa keuhkotaudin takia hänet siirrettiin hoitoon eri sotilassairaaloihin ja viimein Lockstedtin sotilassairaalassa hän menehtyi 1. helmikuuta 1917 ja haudattiin Kellinghusenin kaupungin hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Frans Herman Ilomäki

Eero Julius Ilván

Väinö Fredrik Ilván myöh. Polttila

Erkki Paavo Immell

Arthur Anders Indola

Helge Ingman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(20. toukokuuta 1897 Mustasaari) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Fredrik Vilhelm Ingman ja Anna Fredrika Back. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Else Irene Backin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän haavoittui lievästi 8. syyskuuta 1916 ja siirrettiin sen johdosta Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Suomeen hän palasi sisällissodan jo laannuttua toukokuussa 1918 ja astuu Suomen armeijan palvelukseen asevelvollisena 25. huhtikuuta 1919 ja palveli Suomen valkoisen kaartin 1. komppaniassa 27. toukokuuta 1919 saakka ja siirtyi maanviljelijäksi Mustasaareen. Ylennykset: Aliupseeri 25. huhtikuuta 1919. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Ivar Vilhelm Ingström[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(24. syyskuuta 1896 Kirkkonummi31. maaliskuuta 1920 Nummela) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat työmies Viktor Vilhelm Ingström ja Hilma Amanda Björkman. Tämä kansakoulun ja Vestankvarnin maamieskoulun käynyt maanviljelysharjoittelija Kirkkonummelta liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 26. lokakuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenin hyökkäyksessä sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. Jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, missä haavoittui 28. maaliskuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hän palveli Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:ssä, mistä muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti ja hän toimi joukkueenjohtajana 6. komppaniassa. Hän kuoli 31. maaliskuuta 1920 Nummelan parantolassa. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vänrikki 5. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: Nauha VR4 miekkojen kera.png Vapauden risti 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali1lk.png Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Samuli Inkinen

Selim Engelbert Isakson

Erik Magnus Isaksson-Aidanpää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(7. huhtikuuta 1890 Tornio25. lokakuuta 1968) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat poliisivahtimestari Isak Isaksson-Aidanpää ja Fredrika Myllymäki. Tämä Haaparannalla tarkastajana toiminut Ruotsin kansalainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoona täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916 ja laskettiin edelleen siviilitöihin 3. kesäkuuta 1916. Saksasta hän palasi takaisin Ruotsiin ja toimi Haaparannalla liikealalla. Hän otti osaa Haaparannan suojeluskunnan toimintaan. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi Haaparannalla väestönsuojelutehtävissä. Sotien jälkeen hän hoiti omaa liikettään Haaparannalla. Hänet on haudattu Ylitorniolle. Kunniamerkit: Mitali inhimillisestä auliudesta, Jääkärimerkki.

Akseli Richard Isopuro

Antti Isotalo

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
  • Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a..
  • Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1.
  • Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1.
  • Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X.
  • Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1.
  • Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a..
  • Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
  • Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
  • A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
  • Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
  • Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
  • Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
  • Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
  • Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
  • Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]