Ludvig I (Baijeri)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ludvig I kruunajaisasussaan. Joseph Karl Stielerin maalaus vuodelta 1826.

Ludvig I (25. elokuuta 178629. helmikuuta 1868) oli Baijerin kuningas vuosina 1825–1848. Hän oli Baijerin Maksimilian I:n poika.[1]


Kruununprinssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruununprinssi meni naimisiin Saksi-Hildburghausenin Theresen kanssa vuonna 1810. Heidän häävastaanottonsa oli ensimmäinen Oktoberfest. He saivat yhdeksän lasta.[2]

Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvig I aloitti hallituskautensa vuonna 1825 vapaamielisten aatteiden kannattajana, mutta muutti politiikkaansa taantumuksellisemmaksi 1830-luvun lopulla.[1] Hän tuli tunnetuksi innokkaana taiteen harrastajana. Oli paljolti hänen ansiotaan, että Baijerin pääkaupungista Münchenistä kehittyi merkittävä kulttuurikaupunki. Hän rakennutti Müncheniin muun muassa kuvanveistotaiteen museon Glyptoteekin ja maalaustaiteen museon Pinakoteekin.

Ludvig tuki kreikkalaisia näiden taistellessa Turkin miehitysvaltaa vastaan Kreikan vapaussodassa. Hänen toiseksi vanhimmasta pojastaan Otosta tehtiin vuonna 1832 Kreikan kuningas, mutta isänsä tavoin hänkin joutui lopulta luopumaan kruunusta, tosin vasta vuonna 1862.

Lola Montez ja vallasta luopuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvigin taipumus kauneuden palvontaan ei rajoittunut vain taide-esineisiin, vaan hän tuli tunnetuksi myös naiskauneuden palvojana. 1840-luvulla hänen suhteensa bolerotanssija Señora Maria de los Dolores Porris y Monteziin eli lyhyemmin Lola Monteziin herätti laajalti paheksuntaa. Oli julkinen salaisuus, ettei Montez ollut kotoisin Andalusiasta, kuten Ludvig uskoi, vaan irlantilainen Elizabeth Rosanna Gilbert.[3]

Montez tapasi kuninkaan audienssissa lokakuussa 1846 ja ryhtyi pian hänen rakastajattarekseen. Suhde herätti julkista vihastusta, ja Montezia pidettiin vakavana uhkana Baijerin kuningaskunnan monarkialle. Maaliskuussa 1848 karnevaaliaikaan keskiluokka ryhtyi suhteesta suuttuneena kapinaan, joka sammutettiin nopeasti, mutta 20. maaliskuuta Ludvig I luopui vallasta poikansa Maksimilianin hyväksi.[3]

Toinen syy vallasta luopumiseen oli Ludvigin taantumuksellinen politiikka, joka heikensi hänen kansansuosiotaan ja teki hänestä ”Euroopan hulluna vuotena” 1848 vapaamielisten voimien vihan kohteen.

Kuninkuuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallasta luopumisen jälkeen Ludvig jatkoi taiteiden tukemista. Hän kuoli Nizzassa 81 vuoden ikäisenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 948. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Sari Miettunen: Kymmenen tarinaa rakkaudesta. Aamulehti, 23.6.2016, s. A34-A35.
  3. a b Typically Munich!. Münchenin kaupunginmuseo, 2010. (englanniksi)tarvitaan parempi lähde

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Bayern Wappen.svg Edeltäjä:
Maksimilian I
Baijerin kuningas
18251848
Seuraaja:
Maksimilian II