Lucy Stone

Lucy Stone (13. elokuuta 1818 – 18. lokakuuta 1893) oli yhdysvaltalainen naisten oikeuksien liikkeen pioneeri ja orjuuden vastustaja. Hän oli ensimmäinen massachusettsilainen nainen, joka suoritti korkeakoulututkinnon.[1]
Stone alkoi ärsyyntyä naissukupuolelle asetetuista rajoituksista jo tyttönä. Hänen päättäväisyytensä opiskella yliopistossa johtui osittain hänen yleisestä halustaan kehittää itseään ja osittain lapsena tehdystä päätöksestä oppia hepreaa ja kreikkaa selvittääkseen, oliko ne Raamatun kohdat, jotka näyttivät antavan miehelle vallan naiseen nähden, käännetty oikein. Valmistuttuaan Oberlin Collegesta Ohiossa vuonna 1847 hän sai töitä Massachusettsin orjuudenvastaisessa seurassa, joka myönsi hänelle pian luvan omistaa osan viikosta naisten oikeuksien puolustamiseen. Hän auttoi järjestämään ensimmäisen todella kansallisen naisten oikeuksien kokouksen vuonna 1850 ja oli keskeisessä roolissa useiden muidenkin naisten oikeuksien kokousten järjestämisessä.[2][1]
Stone meni naimisiin Henry B. Blackwellin, ohiolaisen orjuuden vastustajan ja Elizabeth ja Emily Blackwellin veljen, kanssa vuonna 1855. Hän säilytti oman nimensä (protestina naimisissa oleviin naisiin sovellettavia epätasa-arvoisia lakeja vastaan) ja hänestä tuli Mrs. Stone. Sisällissodan aikana Stone tuki Elizabeth Cady Stantonin ja Susan B. Anthonyn perustamaa Women’s National Loyal League -järjestöä. Hän oli mukana perustamassa myös American Equal Rights Associationia ja New Jersey Woman Suffrage Associationia, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin. Hän osallistui naisten äänioikeuslakia koskevien lisäysten kampanjoihin Kansasissa ja New Yorkissa ennen kuin muutti perheensä kanssa Bostoniin.[2]
1860-luvun lopussa Amerikan feministit jakaantuivat kahteen ryhmään, ja Stone oli yksi tärkeimmistä konservatiivisempien uudistajien johtohahmoja. Hän keräsi varoja viikoittaisen Woman’s Journal -lehden perustamiseen vuonna 1870, ja vuonna 1872 hän ja hänen miehensä seurasivat Mary A. Livermorea toimittajina. Kiistat päättyivät vuoteen 1890 mennessä, paljolti Stonen tyttären Alice Blackwellin ansiosta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Debra Michals (toim.): Lucy Stone National Women’s History Museum. 2017. Viitattu 27.4.2025.
- ↑ a b c Lucy Stone Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.4.2025.