Lucile Desmoulins
Lucile Desmoulins (o.s. Duplessis; 1771 lähellä Pariisia – 13. huhtikuuta 1794 Pariisi)[1] oli Ranskan vallankumouksen aikaisen poliittisen vaikuttajan Camille Desmoulinsin vaimo, joka tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin miehensä oikeudenkäynnin yhteydessä.
Lucile Duplessis’n isä oli varakas ja korkea virkamies Ranskan valtiovarainministeriössä. Hän nai joulukuussa 1790 itseään kymmenen vuotta vanhemman asianajaja Camille Desmoulinsin, joka oli vallankumouksen jälkeen kohonnut tunnetuksi lehtimieheksi ja poliittiseksi kirjailijaksi. Heille syntyi vuonna 1792 yksi poika, Horace. Lucile tunsi miehensä kautta jakobiinien tärkeimmät johtajat ja emännöi joskus näiden kokouksia.[1]
Kun Camille Desmoulins vangittiin Maximilien Robespierren määräyksestä 30. maaliskuuta 1794, Lucile teki kaikkensa, jopa vedoten henkilökohtaisesti Robespierreen, saadakseen miehensä vapautettua. Myös Lucile vangittiin 4. huhtikuuta, kun Louis Antoine de Saint-Just syytti häntä vastavallankumouksellisen vankilakapinan suunnittelusta.[1] Tämän jälkeen Camille Desmoulins, hänen vaikutusvaltainen liittolaisensa Georges Danton ja joukko heidän tukijoitaan tuomittiin kuolemaan käyttämällä todisteena väärennettyä asiakirjaa, jonka mukaan Lucile olisi juonitellut tasavaltaa vastaan.[2] Camille teloitettiin giljotiinilla 5. huhtikuuta, Lucile 13. huhtikuuta. Samassa yhteydessä Lucilen kanssa teloitettiin myös aiemmin teloitetun Desmoulinsin poliittisen vastustajan Jacques Hébertin leski.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d C. David Rice: Desmoulins, Lucile (1771–1794) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 8.10.2018.
- ↑ Desmoulins, Lucie Simplice Camille Benoist (englanniksi) Encyclopædia Britannica (1911), Wikisource. Viitattu 8.10.2018.
| ||||||||||||||
