Lucayanit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lucayanit olivat nykyisen Bahamasaarten alkuperäisasukkaita. Bahamasaarten asutus syntyi 600-luvulla ja esimerkiksi keramiikan perusteella saarten asukkaat edustivat esimerkiksi Hispaniolan ja Jamaikan saarten kaltaista taino-kulttuuria. Lucayaneja oli hieman ennen eurooppalaisten saapumista arviolta 80 000, mutta Kristoffer Kolumbuksen saavuttua Karibialle heidän määränsä romahti kulkutautien ja orjuutuksen myötä. Bahamasaaria on tavallisesti pidetty tyhjentyneinä vuoteen 1513 mennessä, mutta on mahdollista että lucayaneja eli saarilla vielä jonkin aikaa tämän jälkeenkin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahamasaaret asutettiin suhteellisen myöhään, todennäköisesti vasta 600-luvulla. Tuolloiset Bahamasaaret olivat metsien tai savannien peitossa ja niiltä löytyi Karibian saarten olosuhteissa tärkeitä makean pohjaveden lähteitä, vaikka matalilla saarille ei muuten esimerkiksi jokia ollutkaan. Bahamat asukkaat saapuivat Hispaniolata tai Kuubasta. Samaan aikaan Bahamasaarten kanssa ihmisasutus levisi Jamaikalle, mikä saattaa viitata olosuhteiden muuttumiseen muualla siten, että ihmisten oli pakko lähteä etsimään uusia asuinalueita. Muuttoaalto Bahamalle kesti kaksi tai kolme vuosisataa. Lucayanien jälkeensä jättämä keramiikka on samankaltaista, kuin Jamaikan ja Hispaniolan keramiikka, joten heidän voidaan olettaa edustaneen samaa taino-kulttuuria.[1] Lucayanien asuinpaikkoja tunnetaan Bahamasaarten 19 suurimmalla saarilla, tai pienemmillä saarilla niiden välittömässä läheisyydessä. Asuinpaikkoja tunnetaan nykyisen Bahaman alueen ohella Turks- ja Caicossaarilta.[2]

Kristoffer Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Karibialle vuonna 1492. Lucayaneja oli eurooppaalaisten saapuessa ehkä noin 80 000, mutta heidän määränsä romahti sittemmin nopeasti.[3] Lucayanit kärsivät todennäköisesti samoista kulkutaudeista, jotka tuhosivat Karibian alueen tainoyhteisöjä. Suuria määriä kaapattiin myös orjuuteen ja kuljetettiin esimerkiksi Hispaniolaan ja Venezuelaan. Peter Martyrin mukaan orjuuteen päätyi jopa 40 000 lucayanilaista. Bahamasaaria on pidetty usein kokonaan tyhjentyneinä vuoteen 1513 mennessä, jolloin espanjalainen Juan Ponce de León matkusti Floridaan. Joidenkin esimerkiksi asuinpaikkojen ajoitukseen perustuvan tutkimuksien mukaan lucayaneja asui Bahamasaarilla kuitenkin vielä jonkin aikaa vuoden 1513 jälkeenkin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtonen, Pekka: ”Ensimmäiset ihmiset Isoilla-Antilleilla”, Karibian historia. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-345-516-0.
  2. The first people in the Turks & Caicos Turks & Caicos National Museum. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  3. The People Who Discovered Columbus: The Prehistory of the Bahamas University Press of Florida. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  4. Joost Morsink: Spanish-Lucayan interaction: continuity of native economies in early historic times (pdf) Journal of Caribbean Archaeology. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)