Siirry sisältöön

Luís Alves de Lima e Silva

Wikipediasta
Luís Alves de Lima e Silva
Brasilian pääministeri
25.6.1875 – 5.1.1878 (1. kausi)
2.3.1861 – 24.5.1862 (2. kausi)
3.9.1856 – 3.5.1857 (3. kausi)
Monarkki Pedro II
Henkilötiedot
Syntynyt25. elokuuta 1803
São Paulo, Brasilian keisarikunta
Kuollut7. toukokuuta 1880 (76 vuotta)
Valença, Brasilian keisarikunta
Ammatti sotilas, poliitikko
Puoliso Ana Luísa de Loreto Viana (1833–1874)
Lapset 3
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Lempinimi "Rautaherttua"
"Rauhantekijä"
Palvelusmaa(t)  Brasilian keisarikunta
Sotilasarvo marsalkka
Taistelut ja sodat Brasilian itsenäisyyssota
Kolmoisliiton sota

Luís Alves de Lima e Silva, Caxiasin herttua (25. elokuuta 1803 – 7. toukokuuta 1880) oli brasilialainen marsalkka ja poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä useaan otteeseen.[1] Sotilasurallaan hän osallistui Brasilian historian kannalta merkittäviin sotiin kuten maan itsenäisyyssotaan ja Kolmoisliiton sotaan.[2]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alves de Lima e Silva syntyi vuonna 1803 São Paulon maatilalla.[3] Hänen isoisänsä José Joaquim, joka oli myös upseeri, asettui Rio de Janeiroon vuonna 1767.[4] Alves de Lima e Silvan esivanhemmat osallistuivat kuningas Juhana VI:n alaisuudessa sotiin, joiden ansiosta Brasiliaan liitettiin muun muassa Cisplatina (nyk. Uruguay).[5]

Vuonna 1833 Alves de Lima e Silva meni naimisiin Ana Luísa de Loreto Vianan kanssa. Pari sai yhteensä kolme lasta. Alves de Lima e Silva jäi leskeksi vaimonsa kuoltua vuonna 1874.[6]

Ura sotilaana ja poliitikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alves de Lima e Silva jatkoi perheensä jalanjäljissä ja pestautui armeijaan 14-vuotiaana. Vuotta myöhemmin hänet oltiin jo ylennetty aliluutnantiksi.[1]

Alves de Lima e Silva osallistui vuonna 1823 perustetun keisarillisen pataljoonan mukana Brasilian itsenäisyyssotaan nykyisen Bahian osavaltion alueella ja yleni sodan aikana kapteeniksi.[7]

Keisari Pedro I:n luovuttua kruunusta vuonna 1931 Alves de Lima e Silva johti poliisijoukkoa, joka ylläpiti järjestystä pääkaupungissa kunnes uusi hallitus saataisiin valittua. Lopulta Alves de Lima e Silvan isä päätyi uuteen hallitukseen.[1][8]

Vuosina 1841–1845 Alves de Lima e Silva johti joukkoja ympäri Brasiliaa kukistaen kapinoita.[1] Vuonna 1952 hänet ylennettiin markiisiksi. Tämän jälkeen hän omistautui täysin politiikalle aina vuoteen 1866 asti toimien muun muassa pääministerinä vuosina 1856–1857 ja 1861–1862.[8] Kesäkuussa 1855 Alves de Lima e Silva nimitettiin sotaministeriksi Honório Hermeton johtamaan hallitukseen. Kaksikko oli entuudestaan tuttuja ja hyviä ystäviä.[9]

Kun Paraguayn presidentti Francisco Solano López kaappasi Mato Grosson provinsin kuvernööriä kuljettaneen laivan, Brasilia, yhdessä Argentiinan ja Uruguayn kanssa, ajautui sotaan Paraguayn kanssa. Brasilialaisten sotamenestys oli aluksi huono, kunnes Alves de Lima e Silvaa pyydettiin brasilialaisjoukkojn komentajaksi. Tammikuussa 1898 hän nousi Argentiinan presidentti Bartolomé Mitren tilalle komentamaan kaikkia kolmoisliiton joukkoja. Seuraavana vuonna liittoutuneet valtasivat Alves de Lima e Silvan johdolla Asunción. López onnistui kuitenkin pakenemaan ja jatkoi sissisotaa liittoutuneita vastaan, kunnes hänet tapettiin kahakan yhteydessäv uonna 1870.[1][8][10]

Sodan jälkeen Alves de Lima e Silva teki paluun pääministeriksi vielä kolmannen kerran vuosina 1875–1878.[7]

Viimeiset vuodet ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisinä vuosinaan Alves de Lima e Silva käytti alati huononevan terveytensä takia pyörätuolia ja asui Valençan maaseutukaupungissa.[11] Hän kuoli 7. toukokuuta 1880.[1] Keisari Pedro II, joka oli vieraillut sairastelevan herttuan luona useaan otteeseen, kertoi surevansa "ystäväänsä puolen vuosisadan ajalta".[12]

Alves de Lima e Silvan syntymäpäivänä Brasiliassa vietetään sotilaiden päivää.[6] Hän on myös Brasilian asevoimien virallinen suojelija presidentti João Goulartin antaman määräyksen mukaisesti.[8]

Alves de Lima e Silva on saanut osakseen myös arvostelua eteenkin afrobrasilialaisten keskuudessa.[13] Esimerkiksi vuonna 1844 Alves de Lima e Silva oli kapinaa kukistaessaan antanut salaisen käskyn, jossa käskettiin säästämään "mahdollisimman paljon brasilialaista verta, erityisesti valkoisten".[14]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[15]

Alves de Lima e Silva tunnetaan lempinimillä Rauhantekijä ja Rautaherttua.[6] Hänet nimitettiin Caxiasin herttuaksi vuonna 1869. Kyseessä oli Brasilian keisarikunnan korkein mahdollinen aatelisarvo eikä ketään toista henkilöä koskaan nimitetty herttuaksi.[7][16] Lisäksi Alves de Lima e Silva oli ainoa brasilialainen, joka nimitettiin Pedro I:n ritarikuntaan.[17] Huolimatta siitä, että Alves de Lima e Silva oli pyytänyt yksinkertaisia hautajaisia, Pedro II myönsi hänen hautajaissaattuensa käyttöön vaunun, jota käytettiin vain keisariperheen hautajaisissa. Lisäksi herttua olisi toivonut arkkunsa kantajiksi vain kuusi hyvän palvelushistorian omaavaa sotilasta, mutta keisari määräsi saattojoikkoihin 16 hovin palvelijaa, 13 sotilasta ja korpraalin.[18]

Alves de Lima e Silvan synnyinkaupunki on nykyään nimetty hänen mukaansa muotoon Duque de Caxias.[19][20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bento, Cláudio Moreira: Caxias e a unidade nacional. Porto Alegre: Genesis, 2003. ISBN 978-85-87578-09-9
  • Calmon, Pedro: História de D. Pedro II. Rio de Janeiro: José Olímpio, 1975. (portugaliksi)
  • Cardoso, José Antonio dos Santos: Almanak Administrativo, Mercantil e Industrial (Almanaque Laemmert). Rio de Janeiro: Eduardo & Henrique Laemmert, 1880. (portugaliksi)
  • Carvalho, Afonso de: Caxias. Rio de Janeiro: Biblioteca do Exército, 1976. (portugaliksi)
  • Morais, Eugênio Vilhena de: O Duque de Ferro: novos aspectos da figura de Caxias. Rio de Janeiro: Biblioteca do Exército, 2003. ISBN 978-85-7011-329-0 (portugaliksi)
  • Souza, Adriana Barreto de: Duque de Caxias: o homem por trás do monumento. Rio de Janeiro: Civilização Brasileira, 2008. ISBN 978-85-200-0864-5 (portugaliksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Luiz Alves de Lima e Silva, duke de Caxias | Military leader, Imperial Regent, Patriot 21.8.2025. Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Duque de Caxias: patrono do Exército Brasileiro Brasil Escola. Viitattu 9.10.2025. (portugaliksi)
  3. ↑ Souza (2008): s. 107–108
  4. ↑ Souza (2008): s. 62 & 72
  5. ↑ Souza (2008): s. 90–92
  6. ↑ a b c Biografia de Duque de Caxias eBiografia. 18.5.2023. Viitattu 9.10.2025. (portugaliksi)
  7. ↑ a b c Duque de Caxias (RT) 1.8.2024. GOV.BR. Viitattu 9.10.2025. (portugaliksi)
  8. ↑ a b c d Bicentenário de nascimento de Luís Alves de Lima e Silva - Duque de Caxias - o pacificador Assembleia Legislativa do Estado de São Paulo. Viitattu 9.10.2025. (portugaliksi)
  9. ↑ Morais (2003): s. 212–213
  10. ↑ War of the Triple Alliance | South American History, Causes & Consequences 2025. Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Carvalho (1976): s. 288–290
  12. ↑ Calmon (1975): s. 1209
  13. ↑ Historiadores negros criticam legado heroico de Duque de Caxias 25.8.2023. Agência Brasil. Viitattu 9.10.2025. (portugaliksi)
  14. ↑ Santos, Ale: Duas faces de Duque de Caxias, o pacificador e o genocida VICE. 9.11.2018. Viitattu 10.10.2025. (portugaliksi)
  15. ↑ Cardoso (1880): s. 33
  16. ↑ Duque de Caxias 2.9.2006. Portal da Câmara dos Deputados. Viitattu 10.10.2025. (portugaliksi)
  17. ↑ Order of Dom Pedro I, Grand Cross 2025. Medalbook. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Bento (2003): s. 170 & 173
  19. ↑ Marechal Luís Alves de Lima e Silva - Duque de Caxias naval.com.br. Viitattu 9.10.2025. (portugaliksi)
  20. ↑ Language Services For Duque de Caxias 2025. alsglobal.net. Viitattu 9.10.2025. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luís_Alves_de_Lima_e_Silva&oldid=23608082”