Loru sorbusten herrasta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loru sorbusten herrasta
Bored of the Rings
2000-luvun uusintapainoksen elokuvavaikutteisen kansikuvan on maalannut Mikko Juhola.
2000-luvun uusintapainoksen elokuvavaikutteisen kansikuvan on maalannut Mikko Juhola.
Alkuperäisteos
Kirjailija Henry N. Beard, Douglas C. Kenney
Kieli englanti
Genre huumori/parodia
Kustantaja Harvard Lampoon
Julkaistu 1969
Suomennos
Suomentaja Pekka Markkula
Kansitaiteilija Juho Juntunen
Kustantaja Fanzine Oy
Julkaistu 1983
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 161
ISBN 951-9287-01-9
Sarja: Soundi-kirja 18
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Loru sorbusten herrasta (Bored of the Rings) on Henry N. Beardin ja Douglas C. Kenneyn kirjoittama ja englanniksi vuonna 1969 ilmestynyt parodia J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanista Taru sormusten herrasta.

Parodia noudattelee alkuperäisen tarinan rakennetta, mukaan lukien prologi, runot ja laulut, sekä vääristää joitakin Tolkienin esittämiä vakavia asioita (kuten "Hän olisi voinut tappaa Kolkkaajan siihen paikkaan, mutta sääli pidätteli hänen kättään. On sääli, että panokseni loppuivat, hän ajatteli samalla, kun jatkoi matkaa tunnelia ylös...").

Kirjoittajat Beard ja Kenney tekivät myös Harvard Lampoon -lehteä, joka kehittyi myöhemmin National Lampoon -brändiksi, ja kirjan myöhemmissä englanninkielisissä painoksissa Harvard Lampoon -nimeä käytettiin tekijöiden nimien paikalla.[1]

Kirjan alkuperäinen nimi Bored of the Rings ("kyllästynyt sormuksiin") ivailee Tolkienin saamaa laajaa kulttisuosiota 1960-luvun Yhdysvalloissa.[2]

Kirja ilmestyi Suomessa Pekka Markkulan suomentamana ja Soundi-lehden kustantamana vuonna 1983, mutta ei juuri saanut huomiota ilmestyessään. Ajan mittaan se kuitenkin saavutti kulttisuosion, jonka yhtenä syynä olivat kirjaan mieltyneet roolipeliharrastajat. Tämän suosion ilmentymiä oli Niilo Paasivirran roolipeliparodia nimeltään "Ala-Keski-Maa Roolipeli" eli "LMERP". Suurin osa kirjastokappaleista jouduttiin ajan myötä poistamaan kokoelmista kuluneisuuden vuoksi tai ne varastettiin, ja kirja harvinaistui.[lähde? ]

2000-luvun alussa Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogia nosti Tolkien-ilmiön jälleen pinnalle, ja myös uusien kirjajulkaisujen tarve kasvoi.[lähde? ] Niinpä Kustannusosakeyhtiö Nemo julkaisi Lorun sorbusten herrasta uutena suomenkielisenä laitoksena vuonna 2002. Pekka Markkula uudisti suomennoksessaan alkuteoksen hippiliikkeeseen ja muuhun 1960-luvun nuorisokulttuuriin viittaavat vitsit ja nimenväännökset 1980-lukulaiseen punkin ja uuden aallon mukaiseen muotoon.[2]

Suomennosnimessä mainittu Sorbus oli Altian tuottama halpa, pihlajanmarjalla maustettu väkevä viini.

Taru sormusten herrasta -kirjan nimistä tehtyjä väännöksiä (alkuperäinen vasemmalla) ovat muun muassa:

  Aragorn Arathornin poika, Konkari, Isildurin perijä    Ara-Korni (Arrowroot) Ara-Korven (Arrowshirt) poika, Rankkuri (Stomper), Barbisolin perijä  
  Arwen    Lady Lycra  
  Balrog    Mörssärikarju (Ballhog)  
  Bilbo Reppuli    Dildo Ripuli (Dildo Bugger)  
  Boromir    Barafin (Bromosel)  
  Celeborn    Cellofan (Cellophane)  
  Denethor II Ecthelionin poika    Benelux IX Hidasjärkinen (Benelux the Booby), Electrolux Säikyn (Electrolux the Piker) poika  
  Galadriel    Lady Liberal (Lady Lavarier)  
  Gandalf    Goodgulf Harmaahammas (Goodgulf Greyteeth)  
  Gimli Glóinin poika    Gimpi (Gimlet) Ikilevyn (Groin) poika  
  Glorfindel    Garfinkel  
  Grishnâkh    Gulassi (Goulash)  
  Gríma Kärmekieli    Särmänielu (Wormcast)  
  Gwaihir    Guano (Gwanho)  
  Elrond    Orlon  
  Entit    Vihannekset (Vee-Ates)  
  Éowyn Éomundin tytär    Eufrosyne (Eörache) Neurosynen (Eörlobe) tytär  
  Faramir    Tramp-Olin (Farahslax)  
  Frodo Reppuli    Fritzu Ripuli (Frito Bugger)  
  Hobitit    Höpötit (Boggies)  
  Legolas    Legoland (Legolam)  
  Lukitari    Kääkkä (Schlob)  
  Hamfast Gamgi, Ukko    Haf Kuolio (Haf Gangree), Läskihuuli (Fatlip)  
  Klonkku    Kolkkaaja (Goddam)  
  Kultamarja    Hamppu-Mari (Hashberry)  
  Meriadoc Rankkibuk, Merri    Mersu Myrkkymarja (Moxie Dingleberry)  
  Nazgûlit    Nasalsprayt (Nozdruls)  
  Peregrin Tuk, Pippin    Pepsi Myrkkymarja (Pepsi Dingleberry)  
  Puuparta    Viljo Vihannes (Birdseye)  
  Samvais Gamgi    Spam Kuolio (Spam Gangree)  
  Saruman    Sivamat (Serutan)  
  Sauron, Musta Ruhtinas    Saurus (Sorhed), Mustapäiden ruhtinas (Dark Carbuncle)  
  Tom Bombadil    Tim Benzedrine  
  Uglúk    Saslik (Karsh)  
  Örkit    Narkit (Narcs)  

Kirjassa esiintyy myös väännöksiä Keski-Maan paikannimistä (alkuperäinen vasemmalla) muun muassa:

  Brii    Priimula (Whee)  
  Gondor    Farbror (Twodor)  
  Hobittila    Höpöttilä (Boggietown)  
  Kalmansuot    Kerttukaarina Suosalmi (Ngaio Marsh)  
  Kontu    Läävä (Sty)  
  Lothlórien    Dorkala (Lornadool)  
  Minas Morgul    Mexi Cana (Chikken Noodul)  
  Minas Tirith    Minas Troney  
  Moria, Khazad-dûm    Andrea Doria, Nikon-zoom  
  Mordor    Mormor (Fordor)  
  Rautapiha    Noutopiha (Isinglass)  
  Repunpää    Peräpää (Bug End)  
  Rivendell    Riv'n'dell  
  Rohan    Rotary (Roi-Tan)  
  Tuomiovuori    Hiidenkirnu (Zazu Pits)  

Muilla kielillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ranska: Lord of the Ringards ("Juustojen Herra") julkaistiin 2002.[3]
  • Saksa: Der Herr der Augenringe ("Silmäpussien Herra"), kääntäjänä Margaret Carroux, joka teki myös 1969-1970 käännöksen LOTR:sta.[4]
  • Unkari: Gyűrűkúra ("Renkaanparannuskeino," Gyűrű=rengas, kúra=parannuskeino; "Lord of the Rings" kääntyy Gyűrűk Ura). Julkaistiin ensimmäisen kerran 1991.[5]
  • Italia: Il signore dei tranelli ("Sudenkuoppien Herra") julkaistiin 2002. Kansikuvan tehnyt Piero Crida, joka on tehnyt myös LOTR-kansikuvat 1977.[6]
  • Puola: Nuda Pierścieni ("Sormusten tylsyys") julkaistiin 1997 ja uudelleen 2001.[7]
  • Portugali (Brasilia): O Fedor dos Anéis ("Sormusten lemu") julkaistiin 2004.[8]
  • Venäjä: Пластилин Колец ("Muovailuvahasormukset") julkaistiin 2002.[9]
  • Espanja: El Sopor de los Anillos ("Sormusten roskat") julkaistiin 2001.[10]
  • Ruotsi: Härsken på ringen ("Härskit sormukset") julkaistiin 2003.[11]
  1. David Barnett: After Tolkien, get Bored of the Rings The Guardian. 8.2.2011. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  2. a b Nummelin, Juri & Sisättö, Vesa: Tolkien - elämä ja teokset, s. 161–162. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-043-4.
  3. Beard, Henry N.: Lord of the Ringards. Bragelonne, 2002. ISBN 2-914370-69-5. (ranska)
  4. Beard, Henry N.: Dschey Ar Tollkühn, der Herr der Augenringe. Munich: Goldmann, 1983. ISBN 3-442-23835-8. (saksa)
  5. Bears, Henry N.: Gyurukúra. Walhalla Páholy, 1991. ISBN 963-7632-00-X. (unkari)
  6. Il Signore dei Ratti. Määritä julkaisija! (italia)
  7. Beard, Henry N.: Nuda Pierscieni. Zysk i S-ka, 2001. ISBN 83-7150-202-8. (puola)
  8. Beard, Henry N.: O Fedor dos Anéis. Ver Curiosidades, 2004. ISBN 85-88210-52-5. (portugali)
  9. Bears, Henry N.: Määritä nimeke! Симпозиум, 2002. ISBN 5-89091-193-7. (venäjä)
  10. Bears, Henry N.: El Sopor de los Anillos. Devir Iberia, 2001. ISBN 978-84-9571-255-4. (espanja)
  11. Bears, Henry N.: Härsken på ringen. Alfabeta Bokförlag, 2003. ISBN 91-501-0283-4. (ruotsi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Loru sorbusten herrasta (engl. Bored of the Rings), suom. Pekka Markkula, Nemo, ISBN 951-9287-01-9, 2. p. 2002 ISBN 952-5180-57-3
  • Rimón, Ilana: ”Liirum Laarum Loru”. Legolas 2/2000.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]