Gump Worsley
| Gump Worsley | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. toukokuuta 1929 Montreal, Quebec, Kanada |
| Kuollut | 26. tammikuuta 2007 (77 vuotta) St. Hyacinthe, Quebec, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen[1] |
| Pituus | 170[1] cm |
| Paino | 70[1] kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1952–1974 |
| Seurat |
New York Rangers (NHL) Vancouver Canucks (WHL) Montreal Canadiens (NHL) Minnesota North Stars (NHL) |
| Hockey Hall of Fame | |
|
1980 |
|
Lorne John ”Gump” Worsley (14. toukokuuta 1929 Montreal, Québec, Kanada – 26. tammikuuta 2007 St. Hyacinthe, Québec) oli kanadalainen jääkiekkomaalivahti.
Worsley pelasi NHL:ssä kaudet 1952–1974. Uransa hän aloitti New York Rangersissa, jossa voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Calder Trophyn NHL:n parhaana tulokkaana. Seuraavaksi kaudeksi hänet lähetettiin kuitenkin WHL-liigassa pelanneeseen Vancouver Canucksiin. Syksyllä 1954 Worsley palasi Rangersiin, jossa pelasi seuraavat yhdeksän kautta.
Vuonna 1963 Worsley kaupattiin Montreal Canadiensiin yhdessä Leon Rochefortin, Dave Balonin ja Len Ronsonin kanssa. Vaihdossa Rangers sai toisen tulevan Hockey Hall of Fame -maalivahdin Jacques Planten, Phil Goyetten ja Donny Marshall. Montrealissa Worsley pelasi runsaat kuusi kautta, jonka aikana hän torjui Canadiensin neljään Stanley Cup -voittoon. Tuona aikana hänet palkittiin myös kahdesti Vezina Trophyllä, joka annettiin maalivahdille, jonka joukkue oli päästänyt vähiten maaleja.
Lentopelosta kärsinyt Worsley päätti lopettaa uransa kesken kautta 1969–1970, sillä NHL-ohjelma vaati jatkuvaa lentämistä. Minnesota North Starsin toimitusjohtaja Wren Blair onnistui kuitenkin taivuttamaan Worsleyn vielä palaamaan kaukaloon saman kauden aikana. Worsley lopetti virallisesti uransa 44-vuotiaana vuonna 1974. Hänet muistetaan myös viimeisinä maalivahteina, jotka pelasivat ilman kasvosuojusta. Worsley käytti kasvosuojusta vain viimeisissä kuudessa ottelussaan (Andy Brown oli viimeinen ilman kasvosuojusta pelannut NHL-maalivahti).
Yhteensä Worsley pelasi NHL:ssä 861 runkosarjan ottelua, joista voitti 335 ja hävisi 352. Hän jakaa 352 häviöllään NHL-ennätyksen Curtis Josephin kanssa.[2] Nollapelejä Worsley torjui 43 ja pudotuspeleissä hän pelasi 66 ottelussa, joista voitti 40. Worsley valittiin vuonna 1980 Hockey Hall of Fameen.
Worsley kuoli 26. tammikuuta 2007 St. Hyacinthessä. Hän oli aiemmin viikolla joutunut sairaalahoitoon saatuaan sydänkohtauksen.
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stanley Cup -mestaruus 1965, 1966, 1968, 1969
- Calder Trophy 1953 (paras tulokas)
- Vezina Trophy 1966 ja 1968
- NHL:n ykköstähdistössä 1968 ja kakkostähdistössä 1966
- NHL:n tähdistöottelussa 1961, 1962, 1965 ja 1972
- Hockey Hall of Fameen 1980
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Associated Press: Hall of Fame goalie Worsley dies 28. tammikuuta 2007. NHL.com. Viitattu 28. tammikuuta 2007.
- Canadian Press: NHL Hall of Fame goaltender Worsley passes away at age 77 28. tammikuuta 2007. thehockeynews.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 28. tammikuuta 2007.
- Legends of Hockey: Worsley, Gump: Biography Legends of Hockey. Viitattu 28. tammikuuta 2007.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Gump Worsley Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Career Stats – Regular season – Goalie – Goalie Career Leaders – Career Losses – NHL.com – Stats
| Edeltäjä: Bernie Geoffrion |
Calder Memorial Trophyn voittaja 1953 |
Seuraaja: Camille Henry |
| Edeltäjä: Johnny Bower & Terry Sawchuk Denis DeJordy & Glenn Hall |
Vezina Trophyn voittaja 1966 (w/ Charlie Hodge) 1968 (w/ Rogatien Vachon) |
Seuraaja: Denis DeJordy & Glenn Hall Glenn Hall & Jacques Plante |
| ||||||||||
