Alec Douglas-Home
| Alec Douglas-Home | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
| Monarkki | Elisabet II |
| Edeltäjä | Harold Macmillan |
| Seuraaja | Harold Wilson |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. heinäkuuta 1903 Lontoo, Westminster, Englanti |
| Kuollut | 9. lokakuuta 1995 (92 vuotta) The Hirsel, Coldstream, Berwickshire, Skotlanti |
| Arvonimi | paroni |
| Puoliso | Elizabeth Douglas-Home |
| Tiedot | |
| Puolue | Konservatiivi |
| Uskonto | episkopaali |
Alexander Frederick Douglas-Home [ˈhjuːm], Baron Home of the Hirsel (2. heinäkuuta 1903 – 9. lokakuuta 1995), 14. Homen jaarli 1951–1963, oli brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuoden lokakuusta 1963 lokakuuhun 1964. Hän on viimeinen ylähuoneesta pääministeriksi nimitetty sekä ainoa, joka on eronnut ylähuoneesta ja asettunut ehdolle alahuoneen vaaleihin.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Douglas-Home opiskeli Etonissa ja Oxfordissa.[1] Hänestä tuli konservatiivien parlamenttiedustaja Lanarkista 1931. Aristokraattisten juurtensa ansiosta hän sai vuonna 1935 paikan Neville Chamberlainin yksityissihteerinä,[1] ja seurasi tätä Müncheniin neuvottelemaan Hitlerin kanssa. Suuren osan sota-ajasta Douglas-Home vietti sairauslomalla selkärankaongelmien takia.[2]
Douglas-Home menetti paikkansa vuoden 1945 vaaleissa, mutta sai sen taas 1950. Hän joutui kuitenkin eroamaan jo vuonna 1951, kun hänestä tuli 14. Homen jaarli, ja hän peri isänsä paikan ylähuoneessa. Politiikasta innostunut Lordi Home toimi kuitenkin kansainyhteisön sihteerinä vuodesta 1955, ylähuoneen puheenjohtajana 1957–1960 ja valtakunnanneuvoston lordipuheenjohtajana. Hän luopui kaikista kolmesta asemastaan kun hänet nimitettiin ulkoministeriksi 1960.[1]
Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1963 konservatiivien pääministeri Harold Macmillan erosi, kun hänellä diagnosoitiin syöpä, josta hän ei uskonut selviävänsä. Puolueen sääntöjen mukaan uuden johtajan valitsivat puolueen vanhemmat valtiomiehet. Rab Butler oli parlamenttiedustajien suosikki, mutta vanhemmat valtiomiehet kannattivat lordi Homea. Macmillan ilmoitti kuningatar Elisabet II:lle puolueen vanhempien mielipiteestä, vaikkakaan hänellä ei ollut kaikkien mielipiteiden mukaan oikeutta neuvoa monarkkia asiassa, eikä kuningattaren täytynyt hyväksyä neuvoa, hän kutsui Homen pääministeriksi.
Lordi Home piti epäsopivana ryhtyä pääministeriksi ylähuoneesta. Hyödyntäen samana vuonna hyväksyttyä Peerage Actia hän luopui aatelisarvostaan ja osallistui alahuoneen vaaliin Sir Alec Douglas-Homena Kinross & West Perthshiren piiristä. Douglas-Home voitti, ja jäi historiaan viimeisenä ylähuoneesta nimitettynä pääministerinä ja ainoana pääministerinä, joka on eronnut ylähuoneesta ja tullut valituksi alahuoneeseen.
Douglas-Homen hallitus ei saanut aikaan merkittäviä saavutuksia. Sotaministeri John Profumon aiheuttaman Profumo-skandaalin ja muiden vastoinkäymisten jälkeen se ei kyennyt enää pysymään pystyssä. Lokakuun 1964 vaalit voitti Työväenpuolue Harold Wilsonin johdolla, mutta paljon pienemmällä erolla kuin oli ennakoitu.
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työväenpuolueen Harold Wilsonista tuli lokakuun 1964 vaalivoiton jälkeen Britannian pääministeri, ja Douglas-Home toimi konservatiivipuolueen johdossa seuraavan vuoden heinäkuuhun asti. Hänen eronsa jälkeen puolueen johtoon nousi Edward Heath. Kun Heathista tuli vuonna 1970 pääministeri, Douglas-Home palasi ulkoministerin asemaan.[2]
Vuonna 1973 Douglas-Home ilmoitti aikeistaan jäädä parlamentista seuraavissa vaaleissa, mutta osallistui vielä helmikuun 1974 ennenaikaisiin vaaleihin. Heathin hallituksen väistyttyä Harold Wilsonin tieltä 1974, Douglas-Home jäi pois parlamentista lokakuun 1974 vaalien jälkeen.
Hän palasi ylähuoneeseen saatuaan elinikäisen aatelisarvon, jonka jälkeen hänet tunnettiin paroni Home of the Hirselina (Hirsel on hänen sukunsa kartano Berwickshiressa). Hän jatkoi osallistumista ylähuoneessa aina 1990-luvulle asti.[2]
Douglas-Homen omaelämäkertansa The Way The Wind Blows julkaistiin 1976.[3] Hänen kuoltuaan Coldstreamissa vuonna 1995 Homen jaarliksi nousi hänen poikansa David.
Arvonimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alexander Douglas-Home, Esq (1903–1918)
- Lord Dunglass (1918–1931)
- Lord Dunglass, MP (1931–1945)
- Lord Dunglass (1945–1950)
- Lord Dunglass, MP (1950–1951)
- The Right Honourable Lord Dunglass, MP (1951)
- The Right Honourable The Earl of Home, PC (1951–1962)
- The Right Honourable The Earl of Home, KT, PC (1962–1963)
- The Right Honourable Sir Alexander Douglas-Home, KT, PC (1963–1974)
- The Right Honourable The Lord Home of the Hirsel, KT, PC (1974–1995)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 77. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ a b c The official site of the Prime Minister’s Office Viitattu 10.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Douglas-Home, Alec: The Way The Wind Blows - Lord Home - Autobiography. 320 sivua. Collins, 1976. ISBN 0002119978. (englanniksi)
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
