Lomarengas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lomarengas on suomalainen vuokrattavia loma-asuntoja välittävä yritys. Se on perustettu yhdistyksenä vuonna 1967 ja muutettu yhtiöksi vuonna 1997.[1] Vuonna 2020 Lomarenkaan verkkopalvelussa oli yli 260 000 kävijää kuukaudessa.Vuokrattavia lomakohteita on lähes 4 000 ympäri Suomea, ja yhteenlaskettu majoituskapasiteetti yli 16 000 vuodepaikkaa. Lomarengas on esimerkiksi Lapin suurin majoittaja yli 6 000 vuodepaikallaan. Tarjolla on ranta- ja rinnemökkejä, huviloita ja huoneistoja sekä erähenkisiä asumuksia koko Suomessa.

Lomarengas osti Metsähallitukselta Villin Pohjolan tuotemerkin ja majoitusliiketoiminnan syksyllä 2012. Suurin osa Metsähallituksen omistamista kämpistä ja sen välittämistä lomamökeistä siirtyi Lomarenkaan kautta vuokrattavaksi. Eräkämppien omistus säilyi Metsähallituksella.[2]

Lomarengas Oy on yksityinen yritys, jonka suurin osakkeenomistajaryhmä ovat mökinomistajat ja matkailuyrittäjät. Lomarengas-konsernin liikevaihto vuonna 2020 oli noin 35 miljoonaa euroa. Yrityksen palveluksessa on 34 henkeä.[3] Kotimaan myynnin osuus liikevaihdosta on noin 70 % ja ulkomaan myynnin osuus noin 30 % liikevaihdosta.

Lomarengas-konserniin kuuluvat emoyhtiö Lomarengas Oy, Ylläksen Matkailu Oy, Villi Pohjola Oy sekä KRT Yhtiöt Oy. Ylläksen Matkailu Oy on Ylläksen johtava majoituksen keskusvaraamo, liikevaihto noin 3 miljoonaa euroa ja henkilökuntaa 3. Villi Pohjola Oy tuottaa elämyspalveluja, ylläpitää Luotsihotellia Hailuodossa ja Vaattungin kämppäkartanoa napapiirillä Rovaniemellä. Villin Pohjolan liikevaihto on noin miljoona euroa ja henkilökuntaa sesongista riippuen. Lomarengas-konserni työllistää 46 henkilöä, ja päätoimipaikka on Helsingissä osoitteessa Sörnäisten rantatie 29.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lomarengas sai alkunsa, kun maatilamatkailua alettiin organisoida Suomessa 1960-luvun taitteessa. Silloin tuettua sosiaalista lomatoimintaa järjestävä Lomaliitto sai ruotsalaiselta sisarjärjestöltään Resolta ajatuksen maatiloilla tapahtuvasta lomatoiminnasta sen omien lomakeskusten suosituimpina kesä- ja talvilomakausina. Vuonna 1964 Lomaliitolla oli tarjolla 1 200 vuodepaikkaa 200 maatalossa.[4] Pian maatilalomia alkoi järjestää myös maatalousväen lomajärjestö Lomayhtymä tuotenimellä Sininen rengas. Lisäksi Suomen Matkailuliitto järjesti maatilamajoitusta Lapissa talvilomien aikana. Vuonna 1967 nämä kolme organisaatiota yhdistivät toimintansa Lomarengas ry:ksi. Vuonna 1974 Lomarenkaan varausjärjestelmässä oli 24 täysihoitoa tarjoavaa maatilaa ja 1 600 lomamökkiä, jotka tarjosivat yhteensä 7 850 vuodepaikkaa.[5]

Lomarenkaalle 1970-luvun keskivaiheilla laadittu Lomalaidun-kehittämisohjelma toi yhdistykselle uusia tehtäviä, kuten alan yleinen kehittäminen ja maatilamatkailun markkinointi. Strategian muutos sai Lomaliiton eroamaan Lomarenkaasta, mutta sen tilalle saatiin pian uusiksi jäseniksi Autoliitto ja Suomen Yrittäjäin Keskusliitto. Vuosikymmenen lopulla Lomarengas sai käyttöönsä Keran ja Matkailun edistämiskeskuksen rahoituksella kehitetyn varausohjelmiston, joka hoiti ajantasaisesti myös maksuliikenteen. 1980-luvulla maatilamatkailua kehitettiin monin eri hankkein, kuten vuokramökkien suunnittelu- ja sisustustyökaluin ja vuokramökkien laatuluokitusjärjestelmin.[6]

Vuoden 1997 lopulla Lomarenkaasta eriytettiin Lomalaidun ry, jonka tehtäväksi tuli maaseutumatkailun yleinen kehittäminen, varsinaisen vuokraustoiminnan jäädessä yhdistyksestä yhtiöksi muuttuneelle Lomarenkaalle.[6]

Lomarenkaan pitkäaikaisena toimitusjohtajana vuodesta 1968 vuoteen 2001 toimi Unto Palminkoski[6]. Vuodesta 2004 alkaen toimitusjohtajana on Juha-Pekka Olkkola.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huttunen Päivi, Kankaanpää Kirsi: Lomarenkaan ja sen palveluntuottajien välinen yhteistyö sekä yhteistyön kehittäminen ja syventäminen (Opinnäytetyö, 69 s.). Haaga-Helia, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2014).
  2. Lomarengas ostaa Villin Pohjolan Metsähallitukselta 2012. YLE. Viitattu 14.8.2014.
  3. Oy Lomarengas Ab, Ltd Kauppalehti. Viitattu 14.8.2014.
  4. Maalaistalot suosittuja kesänviettopaikkoja. Helsingin Sanomat, 17.7.1964, s. 8. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. Lomalaiduntajat koulutuspäivillä. Helsingin Sanomat, 16.12.1974, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  6. a b c Palminkoski, Unto: Maatilalomailusta Lomalaitumen lautta lomaksi (PDF) (Artikkeli verkossa. Julkaistu alun perin kirjassa Tunne maasi! Suomen matkailun kehitys ja kehittäjiä. Suomen Matkailijayhdistys SMY ry ja Suomen Matkailun Seniorit. Hipputeos Oy 2009.) Suomen matkailijayhdistys. Arkistoitu 8.6.2019. Viitattu 23.11.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]