Lokomobiili

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolumbia-lokomobiili vuodelta 1913, valmistaja Porin Konepaja.

Lokomobiili (myös höyrylokomobiilina tunnettu) on pääasiassa maatalouden voimakoneena käytetty yhdeksi kokonaisuudeksi rakennettu höyrykattila ja mäntähöyrykone teholtaan yleensä 5–10 kW, joka oli tavallisesti varustettu pyörillä niin, että sitä voitiin kuljettaa käyttöpaikalta toiselle hevosten vetämänä. Lokomobiiliksi on nimitetty myös suurempitehoisia, kiinteästi asennettavia höyrykoneen ja -kattilan yhdistelmiä, joita valmistettiin teollisuuden voimakoneiksi.

Lokomobiilin polttoaineena maataloudessa käytettiin Suomessa lähes poikkeuksetta puuta. Lokomobiili kehittyi käyttökelpoiseksi Englannissa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä. Suomessa ne alkoivat yleistyä 1890-luvulla, ensin ulkomailta tuotuina ja sitten kotimaassa valmistettuina. Tärkein käyttötarkoitus oli puimakoneen pyörittäminen. Polttomoottori syrjäytti lokomobiilin uusien koneiden markkinoilta 1920-luvulla. Sodan aiheuttaman moottoripolttoainepulan vuoksi lokomobiileja oli käytössä aina 1950-luvun alkuun saakka kunnes maaseudun sähköistys ja yleistyvät traktorit (joissa oli hihnapyörä paikallaan olevien kuormakoneiden pyörittämiseen) tekivät ne lopullisesti tarpeettomiksi. Enimmillään Suomessa oli käytössä noin 6000 lokomobiilia.

Vetokone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyrykäyttöisten vetokoneiden työnäytös
Vuonna 1916 rakennettu John Fowler & Co. -traktori.

Vetokone tarkoittaa omavoimaisesti liikkuvaa höyrykonetta, joita käytettiin raskaiden kuormien siirtämiseen maanteitse, peltojen kyntämiseen tai voiman tuottamiseen halutussa kohteessa.[1] Näiden koneiden englanninkielinen yleisnimitys on traction engine, josta juontuu edelleen sana tractor eli traktori. Maantiekäytössä olleita laitteita kutsuttiin termillä road locomotive eli maantieveturi. Tällä pyrittiin erottamaan nämä laitteet rautatiekäytössä olleista junanvetureista (locomotive), varsinkin kun molempien käyttövoimana oli höyrykone. Maantiellä liikkuva vetokone voi olla myös road tractor tai prime mover. Nämä nimitykset ovat käytössä britti-englantia puhuvissa ja tarkoittavat nykyään puoliperävaunun vetämiseen tarkoitettua ajoneuvoa eli rekkaveturia.

Englanninkielen termi ballast tractor tarkoittaa raskaiden kuljetusten vetämiseen tai työntämiseen tarkoitettua ajoneuvoa, joka ei varsinaisesti kanna taakkaa.

Saksankielessä termi Zugmaschine tarkoittaa vastaavalla tavalla traktorimaista vetokonetta, raskaiden kuljetusten vetoautoa tai rekkaveturia.

Kyntökone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaina ja kömpelöina laitteina vetokoneet soveltuivat varsin huonosti kyntökoneiksi eurooppalaisiin ja suomalaisiin olosuhteisiin, koska palstat olivat pieniä ja maaperä usein pehmeää. Yleisimmin koneet olivatkin kytkettynä liea'an päähän eli ne toimivat paikallisvoiman lähteinä, käyttäen ulkopuolisen vauhtipyöränsä ja hihnan avulla maatalouden koneita.

Toinen käyttötapa oli höyryauralaitos. Järjestelmässä käytettiin kahta vinssillä varustettua höyrykonetta, jotka sijoitettiin pellon laidalle. Koneiden välissä oli ohjattava paluuaura, jota höyrytraktorit vetelivät edestakaisin vinsseillään. Työn edetessä traktorit siirtyivät eteenpäin, kunnes lohko oli kynnetty. 1-konejärjestelmässä käytettiin taittopyörällä varustettua ankkurivaunua ja yhtä höyrykonetta, eli systeemi toimi hiihtohissin tavoin. Menetelmiä kokeiltiin Amerikassakin, mutta niitä pidettiin kalliina ja monimutkaisina. Systeemi sai siellä kutsumanimen English Cable.

Pohjois-Amerikan kovapohjaiset tasankoalueet mahdollistivat täysin toisentyyppisten koneiden käytön ja siellä höyrytraktoreista kehittyi suurikoisia työkoneita, jollaisista kertoo esimerkiksi artikkeli Reeves & Co.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lokomobiili.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vetokone.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saraoja, Emil: Höyrykoneoppi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]