Loistokeltajäkälä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loistokeltajäkälä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Luokka: Lecanoromycetes
Alaluokka: Lecanoromycetidae
Lahko: Keltajäkälät Teloschistales
Heimo: Teloschistaceae
Suku: Keltajäkälät Xanthoria
Laji: elegans
Kaksiosainen nimi

Xanthoria elegans
(Link) Th. Fr.

Synonyymit

Rusavskia elegans

Katso myös

  Loistokeltajäkälä Wikispeciesissä
  Loistokeltajäkälä Commonsissa

Loistokeltajäkälä (Xanthoria elegans, Caloplaca elegans, Placodium elegans, Gasparrinia elegans, Rusavskia elegans) on jäkälälaji, joka kuuluu keltajäkäliin Xanthoria. Lajia esiintyy maailmanlaajuisesti Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa, Australiassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa ja Antarktiksella.

Loistokeltajäkälä muodostaa usein laajoja kasvustoja ja sen ruusukkeet ovat noin viidestä kymmeneen senttimetriä. Jäkälän yläpinta on punaoranssi ja alapinta vaalea. Lajin leväosakkaana on viherlevä (Trebouxia). Se muistuttaa muista keltajäkälistä eniten usein sen seuralaisena kasvavaa ryynikeltajäkälää (Rusavskia sorediata syn. Xanthoria sorediata), joka erottuu sekovarren soraaleilla. Loistokeltajäkälän jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy runsasti fyskionia (C16H12O5), muita antrakinoneja emodiinia (C15H10O5), fallakinaalia (C16H10O6), parietiinihappoa (C16H10O7) ja teloskistiinia (C16H12O6).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander, Leena Myllys: ”Partanaava”, Suomen Jäkäläopas, s. 505. Helsinki: Luonnontieteellisen Keskusmuseon Kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]