Loistokaapuyökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loistokaapuyökkönen
Cucullia argentea.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Aitoyökköset Noctuidae
Alaheimo: Kaapuyökköset Cuculliinae
Suku: Kaapuyökköset Cucullia
Laji: argentea
Kaksiosainen nimi

Cucullia argentea
(Hufnagel, 1766)

Katso myös

 Commons-logo.svg Loistokaapuyökkönen Commonsissa

Loistokaapuyökkönen (Cucullia argentea) on kaapuyökkösiin sukuun kuuluva, keskikokoinen yöperhoslaji. Se on elinympäristönsä osalta hyvin vaatelias ja luokiteltu Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 vaarantuneeksi (VU)[1].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistokaapuyökkönen eroaa ulkonäöltään suuresti Cucullia-suvun harmaankirjavasta joukosta, eikä sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun perhoslajiin. Etusiivet ovat tummanvihreät, kauttaaltaan metallinkiiltoiset ja niissä on laajoja hopeanvalkoisia laikkuja sekä hopeanvalkoinen ulkosyrjä. Aivan siiven keskiosassa on tumma pitkittäisviiru. Takasiivet ovat valkeat, ulkoreunastaan harmahtavat tai vihertävät. Siipiväli 41–45 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistokaapuyökköstä tavataan Espanjan pohjoisosista Keski-Euroopan poikki Skandinavian eteläosiin ja idässä Keski-Aasian vuoristoihin, missä lajilla on useita erillisiä esiintymisalueita Japaniin saakka. Tanskassa sitä tavataan etenkin Jyllannin niemimaalla ja Virossa, kuten muuallakin Baltiassa laji on verraten yleinen. Sen sijaan Ruotsissa lajilla uskotaan olevan kanta enää Skånessa, mutta tuoreita havaintoja ei sieltäkään ole.[5][4] Suomessa se on levinneisyydeltään lähinnä kaakkoinen useimpien havaintojen ollessa Etelä-Karjalasta ja itäiseltä Uudeltamaalta. Toisaalta siitä on havaintoja pitkin etelärannikkoa, lännessä aina Utöstä saakka. Lisäksi tunnetaan muutama esiintymä eteläisen Suomen sisämaasta.[3]. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.[3][6][7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasvi, ketomaruna, rajaa loistokaapuyökkösen elinympäristön tiukasti lämpimille ja hiekkapohjaisille paikoille. Perinteisesti merenrannikolle, mutta myös rautateiden varsilta voi löytyä sopivaa ympäristöä. Ainakin Ruotsista on toukkahavaintoja ratapihalta. Aikuisia perhosia tavataan luonnossa harvoin ja suurin osa havainnoista koskee joko toukkia tai harrastajien toukista kasvattamia yksilöitä. Perhoset käyvät kukilla, joille ne sukulaisistaan poiketen laskeutuvat ruokalemaan, ja tulevat jonkin verran myös kirkkaiden valojen luokse. Päivisin yksilöitä saattaa lepäillä kasveilla näkyvästi. Toukat ovat aikuisista poiketen päiväaktiivisia ja elävät kukinnoissa, joihin ne sulautuvat värityksensä osalta äärimmäisen hyvin. Toukkia voi löytää kukintoja ravistelemalla. Munivat naaraat suosivat kookkaita kasviyksilöitä. Kotelo talvehtii maaperässä tiiviin hiekansekaisen kotelokopan suojaamana.[5][4][3][7]

Suomessa laji on luokiteltu vaarantuneeksi,[1] Ruotsissa se on äärimmäisen uhanalainen.[5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasvi on ketomaruna (Artemisia campestre).[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. a b c d e Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 513
  4. a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3. s. 161–162
  5. a b c SLU: Artfaktablad (ruotsiksi)
  6. Perhosviki
  7. a b Pertti Pakkanen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]