Lohihai
| Lohihai | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Sillihaikalat Lamniformes |
| Heimo: | Sillihait Lamnidae |
| Suku: | Lamna |
| Laji: | ditropis |
| Kaksiosainen nimi | |
 Lohihain levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Lohihai (Lamna ditropis) on sillihaiden (Lamnidae) heimoon kuuluva boreaalisen vyöhykkeen merivesissä elävä tasalämpöinen kalalaji. Sen levinneisyys kattaa pohjoisen Tyynenmeren. Lohihai on suurpeto ja käyttää ravinnokseen luukaloja ja kalmareita.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohihain tavallinen pituus on 180 senttimetrin luokkaa. Se voi maksimissaan olla 305 senttimetrin mittainen. Suurin tähän mennessä julkaistu paino on 175 kilogrammaa.[2] Lohihain ruumis on tukeva.[3] Sillä on lyhyt, kartiomainen ja suora kuono.[4] Etäisyys kuonon kärjestä silmään on vain 40 prosenttia silmän etäisyydestä ensimmäiseen kidusrakoon.[3] Sen hampaat ovat kohtalaisen suuret, terävät, ja niissä on kummallakin sivulla pienet piikit. Lohihailla on pitkät kidusraot. Sen ensimmäinen selkäevä on suuri, siinä ei ole valkoista kärkeä ja siinä on tumma ulkonema takaosassa. Peräevä ja taaimmainen selkäevä ovat pienet ja voivat kääntyä. Pyrstöevä on kuunsirpin muotoinen. Ruumiin vatsapuolella on usein tummia täpliä ja rinnassa valkoisia laikkuja. Yläleuan ensimmäisissä sivuhampaissa sivuilla olevat pienet piikit ovat vinoja. Lohihain luurangossa on yhteensä 170 nikamaa, joista 103 on ennen pyrstöä. Ruumiin dorsolateraaliset osat ovat väritykseltään tummanharmaita tai mustia. Vatsanpuoleiset osat ovat valkoisia, ja valkoinen väri ulottuu rintaan saakka laajana kiilamaisena raitana. Pään alapinta on tumma. Vatsassa on aikuisilla kaloilla tummia laikkuja.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohihaita tavataan pohjoisella Tyynellämerellä, missä se on laajasti levinnyt. Lajia on havaittu 3,5 celsiusastetta lämpimistä vesistä 22,5 celsiusasteen lämpöisiin vesiin. Se on yleinen rannikoilla ja epipelagisilla alueilla. Lohihai elää pinnasta vähintään 152 metrin syvyyteen. Useimmiten sitä saadaan Alaskanlahdella 40 metrin syvyydestä ja muilla alueilla 92–107 metrin syvyydestä. Luoteisella Tyynellämerellä on havaittu lohihain olevan tavallisesti yksineläjä, mutta voivan muodostaa parvia öisin tai syödessään, ja joskus näissä parvissa on 30–40 yksilöä.[3] Vuonna 1989 lohihaiden lukumäärän arvioitiin olevan 16 600 000–21 900 000 yksilöä.[1] Lohihaiden sukupuolirakenteessa on havaittu ero Tyynenmeren luoteisen ja koillisen osan välillä. Koillisen alueen populaatioissa enemmistö kaloista on naaraita, kun taas luoteisessa osassa populaatiot koostuvat enimmäkseen koiraista.[5]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoret lohihait syövät pieniä luukaloja ja kalmareita, aikuiset luukaloja, merien kalmareita, katkarapuja ja rapuja.[6] Lohihai pystyy pitämään ruuminlämpötilaansa 8–11 astetta ympäröivää vettä korkeampana. Aikuisilla lohihailla on lajin levinneisyyden joissakin osissa vaellusvietti, mutta nuorilla ei sitä ole missään havaittu.[3] Lohihaikoiraat saavuttavat sukukypsyyden 9–10-vuotiaana ja 180 senttimetrin mittaisena, naaraat 10–11-vuotiaana ja 220–230 senttimetrin mittaisena. Laji on ovovivipaarinen ja saa kerralla neljästä viiteen poikasta, jotka syntyvät 80–87-senttisinä.[6] Tiineys kestää noin yhdeksän kuukautta. Joidenkin raporttien mukaan lohihaiden poikasissa on koiraita 2,2 kertaa naaraita enemmän, mutta ilmiön yleisyyttä ei tiedetä.[7] Suurin lohihailla tavattu ikä on 27 vuotta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rigby, C.L., Barreto, R., Carlson, J., Fernando, D., Fordham, S., Francis, M.P., Herman, K., Jabado, R.W., Liu, K.M., Marshall, A. & Romanov, E.: Lamna ditropis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Lamna ditropis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Martin, R. Aidan: Biology of the Salmon Shark (Lamna ditropis) Biology of Sharks and Rays. ReefQuest Centre for Shark Research Home. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Compagno, Leonard: Sharks of the world. An annotated and illustrated catalogue of shark species known to date. Vol. 2. Bullhead, mackerel, and carpet sharks (Heterodontiformes, Lamniformes and Orectolobiformes). Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, 2001. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.2.2020). (englanniksi)
- ↑ Goldman, Kenneth; Musick, John A.: Growth and maturity of salmon sharks (Lamna ditropis) in the eastern and western North Pacific, and comments on back-calculation methods. Fishery Bulletin, 2006, 2. vsk, nro 104, s. 278–292. (englanniksi)
- ↑ a b Martin, R. Aidan: Polar Seas: Life Under the Ice: Salmon Shark Biology of Sharks and Rays. ReefQuest Centre for Shark Research Home. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Goldman, Kenneth: Aspects of Age, Growth, Demographics, and Thermal Biology of Two Lamniform Shark Species 2002. PhD Dissertation, College of William and Mary, School of Marine Science. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)