Llywelyn ap Gruffudd

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Llywelyn ap Gruffudd
Llywelyn piirroksessa vuodelta 1267.
Llywelyn piirroksessa vuodelta 1267.
Walesin prinssi
1267–1282
Tiedot
Kuollut 11. joulukuuta 1282

Llywelyn ap Gruffudd tai Llywelyn Viimeinen oli walesilainen ruhtinas, joka sai Walesin prinssin tittelin ja yhdisti Walesin ensimmäistä kertaa yhden vallan alle. Llywelyn jäi myös viimeiseksi itsenäiseksi walesilaiseksi ruhtinaaksi ja hän sai surmansa Englannin kuningas Edvard I:stä vastaan käydyssä taistelussa 11. joulukuuta 1282.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Llywelynin patsas Cardiffin kaupungintalolla.

Llywelyn oli isänsä Gruffudd ap Llywelynin toiseksi vanhin poika ja hänen isoisänsä oli Llywelyn ab Iorwerth eli Llywelyn Suuri. Dafydd ap Llywelynin valtaannousun jälkeen Llywelyn nousi pienen Perfeddwladissa sijainneen alueen hallitsijaksi ja liittoutui Dafyddin kanssa tämän aloitettua kapinan Englannin kuningasta vastaan. Dafydd kuoli vuonna 1246 ilman perillistä ja aikaisempi liitto hänen kanssaan turvasi perinnän Llywelynille. Llywelynin vanhempi veli Owain oli jäänyt englantilaisten vangiksi ja palatessaan Walesiin hänen oli suostuttava hallitsemaan Gwynedd Uwch Conwyä eli vapaasti käännettynä Ylä-Gwyneddiä yhdessä veljensä kanssa. Veljekset hallitsivat vuoteen 1255 saakka, jolloin veljesten nuorempi veli Dafydd liittoutui Owainin kanssa Llywelyniä vastaan. Llywelyn voitti Bryn Derwinin taistelun veljiään vastaan. Voittonsa jälkeen hän valtasi edelleen aikaisemmin Englannin kruunun hallitseman osan Perfeddwladia, minkä jälkeen hän hallitsi suurinta osaa Gwyneddistä. Solmimalla liittoja muiden walesilaisten ruhtinaiden kanssa Llywelyn ulotti valtansa myös Powysin ja Deheubarthin alueelle.[1]

Viimeistään vuonna 1258 Llywelyn oli alkanut käyttää arvonimeä Walesin prinssi. Sota Englannin kuningas Henrik III:ta vastaan jatkui sotaretkillä Walesin rajamailla. Llywelyn liittoutui myös Simon de Montfortin ja kuningasta vastaan kapinoineiden paronien kanssa. Llywelyn vaati Henrik III:ta tunnustamaan hänen asemansa muiden Walesin ruhtinaiden johdossa, johon kuningas viimein myöntyi Montgomeryn rauhassa vuonna 1267, jolla kuningas tunnusti hänet Walesin ruhtinaskunnan hallitsijaksi Walesin prinssin arvonimellä. Walesin ruhtinaat vannoivat uskollisuutta Llywelynille, joka oli puolestaan velvoitettu vannomaan uskollisuutta samaan tapaan Englannin kuninkaalle. Llywelyn oli näin yhdistänyt koko Walesin yhden vallan alle ensimmäistä kertaa Walesin historian aikana.[1]

Konflikti kuninkaan kanssa syttyi jälleen vuonna 1277. Sodan taustalla olivat erimielisyydet kuningas Edvard I:n ja Walesin rajamaiden hallitsijoiden välillä. Llywelyn joutui luopumaan hallitsemistaan alueista Gwyneddin ulkopuolella Aberconwyn rauhassa. Hän menetti myös Perfeddwladin ja joutui tunnustamaan veljensä Dafydd ap Gruffudd perimisoikeuden. Llywelynin sallittiin kuitenkin hallita Dafyddille perintönä annettuja alueita oman elinaikansa ajan ja Dafydd sai sen sijaan Llywelynin menettämät alueet Perfeddwladissa. Walesin lakiin vedoten Llywelyn vaati kuninkaan tuomareilta Gruffudd ap Gwenwynwynin alueita Arwystlin canterfissa ja osia Cyfeiliogista. Llywelynin tarkoituksena oli kokeilla, kunnioittaisiko kuningas maakiistojen ratkaisua Walesin lain ja Walesin kansalaisuuden takaamien oikeuksien perusteella. Kuninkaan ja Llywelynin välit kiristyivät ja puhkesivat jälleen sodaksi vuonna 1282. Sodan perimmäisenä syynä voidaan kuitenkin pitää lakikiistaa lukuun ottamatta Llywelynin kokemaa epäoikeutta, jolla Dafydd oli saanut hänen alueensa Perfeddwladissa. Llywelyn sai surmansa 11. joulukuuta 1282 Llanfair-ym-Mualltin lähellä käydyssä taistelussa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c John T. Koch: Celtic Culture - A Historical Encyclopedia, s. 1185-1186. Volume III G–L. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-445-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]