Little Egg Harborin hyökkäys
| Little Egg Harborin hyökkäys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Yhdysvaltain vapaussota | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
250 jalkaväen sotilasta |
noin 50 jalkaväen sotilasta | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
4 kuollutta |
30 - 50 kuollutta | ||||||
.svg){kind=small}
Little Egg Harborin hyökkäys oli Yhdysvaltain vapaussodan taistelu New Jerseyssä lokakuussa 1778. Tuolloin kapteeni Patrick Fergusonin johtamat brittijoukot hyökkäsivät prikaatinkenraali Casimir Pulaskin amerikkalaisen legioonan kimppuun ja surmasivat kymmeniä nukkumassa olleita jalkaväen sotilaita. Tapausta edelsi Pulaskin alaisena palvelleen hesseniläisen kapteenin loikkaus brittien puolelle.
Taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuun lopulla 1778 brittijoukkojen ylipäällikkö Henry Clinton määräsi brittilaivaston tuhoamaan amerikkalaisten kapinallisten ”merirosvoverkoston” New Jerseyn itärannikolla.[1] Noin viikkoa myöhemmin siirtokuntien armeijan ylipäällikkö George Washington lähetti prikaatinkenraali Pulaskin joukot puolustamaan amerikkalaisten tavarakuljetuksia ja alueen asukkaita. Pulaskin legioona leiriytyi erään kveekariperheen omistamille maille Little Egg Harborin -nimellä tunnettuun paikkaan nykyisessä Tuckertonissa. Legioona koostui pääosin Pulanskin aiemmin tuntemista eurooppalaisista sotilaista ja briteistä sekä hesseniläisistä sotilaskarkureista, jotka hän oli palkannut.[2]
Pulaski majoittautui maatilan päärakennukseen, ja hänen ratsumiehensä, tykistö ja osa jalkaväestä leiriytyi läheiseen metsäsaarekkeeseen. Noin 50 jalkaväen miestä majoittui everstiluutnantti Charles De Bosenin johdolla noin kilometrin etäisyydelle muista ja piti etuvartioasemaa alempana kulkevan tien lähettyvillä.[3] Ylemmästä pääleiristä oli koko ajan näköyhteys merelle, jonne oli ankkuroitu brittien sotalaiva Nautilus. Englantilaiset eivät sen sijaan voineet havaita legioonan leiriä siellä käytetyn tarkan suojanaamioinnin vuoksi.[1]
Majoituspäivän aikana 13. lokakuuta jalkaväen komentaja De Bosen riitaantui hesseniläisen kapteeni Gustav Julietin kanssa. Riita koski Julietin aiempaa sotilaskarkuruutta brittien puolelta. De Bosenin oli vaikea hyväksyä hesseniläisen kapteenin epäisänmaallista puolenvaihtoa vapaussodassa, ja hän kritisoi voimakkaasti tämän käytöstä. Juliet hillitsi suuttumuksensa ja teeskenteli poistuvansa kalastamaan lähimpien miestensä kanssa. Todellisuudessa hän ei mennyt kalastamaan, vaan päätti kostaa De Bosenille. Päästyään leirin ulkopuolelle Juliet painosti kaksi alaistaan noudattamaan hänen käskyjään. Miehet antoivat merkkejä brittien sota-alukselle Nautilukselle, ja heidät poimittiin kannelle amerikkalaisina sotilaskarkureina. Laivassa Juliet kertoi komentaja Henry Colinsille ja kapteeni Fergusonille De Bosenin ja Pulaskin joukkojen tarkan sijainnin Little Egg Harborissa.[4]
Kun Juliet miehineen ei palannut kalastusmatkaltaan, amerikkalaiset uskoivat heidän hukkuneen. Kukaan ei epäillyt Julietin loikanneen toisen kerran.[4]
Verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhden päivän kestäneiden neuvottelujen päätteeksi kapteeni Ferguson valitsi joukkojensa hyökkäyskohteeksi De Bosenin leirin. Yöllä 14.–15. lokakuuta Juliet opasti 250 Jerseyn lojalistia ja vakinaisen väen brittisotilasta amerikkalaisten yöpymispaikalle. Osa briteistä jäi vartioimaan De Bosenin leiripaikalle johtavaa siltaa ja turvaamaan pakoreitin. Noin 200 sotilasta ylitti kapulatietä pitkin suoalueen, jonka takaa löytynyt vartioaseman yksinäinen vartiomies joko otettiin vangiksi tai surmattiin.[4]
Fergusonin miesten aamuöinen hyökkäys tuli De Bosenin miehille täytenä yllätyksenä. Heidän herätessään laukausten ääniin olivat britit jo ympäröineet koko leirialueen. De Bosen yritti järjestää puolustusta kuntoon ja murtautua hyökkääjien saartorenkaan läpi. Hän ei onnistunut, vaan jäi miehineen selvään alakynteen. Kapteeni Juliet osoitti De Bosenin Fergusonin miehille ja huusi, että eversti oli surmattava. Muutama legioonalainen onnistui pakenemaan, mutta suurin osa surmattiin sääliä tuntematta.[5]
Taistelun äänet herättivät lähistöllä yöpyneen pääleirin, mutta brittijoukot olivat jo ehtineet vetäytyä kun Pulaskin ratsuväki ennätti paikalle. Sotilaat löysivät kymmeniä pistimin tapettuja legioonalaisia, heidän joukossaan eversti De Bosen.[6] Seuranneessa takaa-ajossa Pulaskin ratsumiehet saivat kiinni joitakin brittejä ja ottivat heidät vangeiksi. Myöhemmin Pulaski kertoi kongressille, että hän oli identifioinut kapteeni Julietin kavaltajaksi, joka oli paljastanut briteille amerikkalaisten olinpaikan.[7]
Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelun jälkeen kapteeni Fergusonin joukot vetäytyivät alueelta nopeasti ja jättivät jälkeensä aseita ja muita tarvikkeita. Myös merenlahdelle ankkuroituneet brittialukset poistuivat rannikolta. Lippulaiva Zebra törmäsi hiekkasärkkään, ja kun sitä ei saatu irti, miehistö siirrettiin muihin kahteen alukseen. Zebran kapteeni pelkäsi laivansa päätyvän amerikkalaisten käsiin, ja määräsi aluksen poltettavaksi. Palava Zebra jäi muistuttamaan englantilaisten pikaisesta lähdöstä.[8]
Amerikkalaisjoukot kavaltanut hesseniläiskapteeni Juliet ei saanut odottamaansa kiitosta briteiltä, sillä brittien ylipäällikkö Henry Clinton järjesti hänelle rangaistuksen.[9]
Amerikkalaiset eivät puolestaan olleet tyytyväisiä prikaatinkenraali Pulaskin toimintaan. Hänen legioonansa siirrettiin suurilta taistelukentiltä vähäpätöisempiin tehtäviin ja heidät passitettiin Delawarejoen laaksoon turvaamaan aluetta brittimielisten irokeesien mahdollisilta hyökkäyksiltä.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Francis Kajencki, Ann Mari: Count Casimir Pulaski: From Poland to America, a Hero's Fight for Liberty. PowerPlus Books, 2005. ISBN 978-1404226463. (englanniksi)
- Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156. (englanniksi)
- Manning, Clarence A.: Soldier of Liberty. Philosdophical Library, 1945. ISBN 9783494078287. (englanniksi)
- Stryker, William: The Affair at Egg Harbor. Kessinger Publishing, 2010. ISBN 978-1167159916. (englanniksi)
- Szymanski, Leszek: Casimir Pulaski: A Hero of the American Revolution. Hippocrene Books Inc, 1994. ISBN 978-0781801577. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Francis Kajencki 2005. s. 74.
- ↑ Manning 1945. s. 244.
- ↑ Stryker 2010. s. 13.
- ↑ a b c Stryker, William: The Affair at Egg Harbor lcweb2.loc.gov. Viitattu 23.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Stryker 2010. s. 19–20.
- ↑ Szymanski 1994. s. 212.
- ↑ Francis Kajencki 2005. s. 78.
- ↑ Stryker 2010. s. 22
- ↑ Stryker 2010. s. 16.
- ↑ Lanning 2009. s. 335