Litiumperkloraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Litiumperkloraatti
Lithium perchlorate.png
Tunnisteet
CAS-numero 7791-03-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava LiClO4
Moolimassa 106,391 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 236 °C[1]
Tiheys 2,428 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 56,3 g/100 ml (20 °C) [1]

Litiumperkloraatti (LiClO4) on litium- ja perkloraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapen lähteenä sekä orgaanisessa synteesissä.

Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa litiumperkloraatti on kiteistä valkoista ainetta ja se liukenee helposti sekä veteen että moniin orgaanisiin liuottimiin. Se voi olla myös kidevedellisenä trihydraattina LiClO4·3H2O (CAS 13453-78-6). Trihydraatista kidevesi poistuu, kun se lämmitetään 130–150 °C lämpötilaan.[1][2]

Litiumperkloraattia voidaan valmistaa neutraloimalla litiumhydroksidia tai litiumkarbonaattia perkloorihapolla.[1]

LiOH + HClO4 → LiClO4 + H2O
Li2CO3 + 2 HClO4 → 2 LiClO4 + CO2 + H2O

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litiumperkloraatti hajoaa muiden alkali- ja maa-alkalimetallien perkloraattien tavoin kuumennettaessa hapeksi ja kloridisuolaksi. Litiumperkloraattia voidaan käyttää hapen vapauttamiseen esimerkiksi avaruussukkuloissa polttoaineeseen sekoitettuna. Litiumperkloraatin etuna on hyvä hapen varastointikyky, mutta se on melko kallista ja vaikea kuivata.[3] Litiumperkloraattia käytetään litiumakuissa elektrolyyttinä. Liuotettuna aproottiseen liuottimeen esimerkiksi dietyylieetteriin yhdistettä käytetään kiihdyttämään Diels–Alder-reaktioita. Tämä ominaisuus perustuu litium-ionin Lewis-happoluonteeseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ulrich Wietelmann & Richard J. Bauer: Aldehydes, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.10.2010
  2. John Daintith: The Facts on File dictionary of inorganic chemistry, s. 6. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0816049264. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2010). (englanniksi)
  3. J. Wilson Mausteller: Oxygen-Generation Systems, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.10.2010
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.