Litiumjodidi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Litiumjodidi
Lithium-iodide-3D-ionic.png
Tunnisteet
CAS-numero 10377-51-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava LiI
Moolimassa 133,841
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 450 °C[1]
Tiheys 3,494 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 1650 g/l (20 °C)[1]

Litiumjodidi (LiI) on litium- ja jodidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa elektrolyyttinä paristoissa ja orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä ja reagenssina.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa litiumjodidi on valkoista kiteistä ainetta. Aineen väri on usein kellertävä, johtuen siitä, että se hitaasti hajoaa muodostaen jodia. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen. Kidevedettömän litiumjodidin lisäksi tunnetaan kidevedelliset mono-, di- ja trihydraatit (LiI·H2O, LiI·2H2O ja LiI·3H2O). Kidevesi poistuu näiden rakenteesta kuumennettaessa alennetussa paineessa. Litiumjodidi liukenee erittäin hyvin veteen. Veden lisäksi se liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten metanoliin, etanoliin ja asetoniin.[1][2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidevedetöntä litiumjodidia voidaan valmistaa kuumentamalla litiumin ja jodin seosta tai litiumhydridin ja jodin välisellä reaktiolla dietyylieetterin toimiessa liuottimena. Kidevedellistä litiumjodidia valmistetaan tyypillisimmin neutraroimalla litiumhydroksidia tai -karbonaattia vetyjodidilla.[1][2][3][4]

LiOH + HI → LiI + H2O

Litiumjodidia käytetään litiumioneja johtavana elektrolyyttinä paristoissa, joilta vaaditaan pitkää kestoaikaa. Tämän vuoksi se on elektrolyyttimateriaalina esimerkiksi sydämentahdistimissa käytettävissä litium-jodiparistoissa.[1][6][7] Orgaanisen kemian synteeseissä litiumjodidia käytetään aldoliadditioiden ja aldolikondensaatioiden katalyyttinä, epoksidirenkaita avaavana reagenssina, estereiden dekarboksylointiin ja jodidi-ionien lähteenä.[3][4][5] Yhdistettä käytetään myös valokuvausreagenssina.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 257. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 605. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  3. a b c Conrad W. Kamienski, Daniel P. McDonald, Marshall W. Stark & John R. Papcun: Lithium and Lithium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 8.5.2018.
  4. a b c Ulrich Wietelmann & Martin Steinbild: Lithium and Lithium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 8.5.2018.
  5. a b André B. Charette, J. Kent Barbay & Wei He: Lithium Iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.5.2018.
  6. Dieter Spahrbier: Batteries, 2. Primary Batteries, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 8.5.2018.
  7. Thomas P.J. Crompton: Battery Reference Book, s. 24/12. Newnes, 2000. ISBN 978-0-7506-4625-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2018). (englanniksi)