Lisinopriili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lisinopriili
Lisinopriili
Lisinopriili
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2S)-1-[(2S)-6-amino-2-[[(1S)-1-karboksi-3-fenyylipropyyli]amino]heksanoyyli]pyrrolidiini-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 83915-83-7
ATC-koodi C09AA03
PubChem 5362119
DrugBank DB00722
Kemialliset tiedot
Kaava C21H31N3O5 
Moolimassa 405,488
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Liukoisuus veteen 97 g/l [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 25-30 %[2]
Proteiinisitoutuminen 25 %[2]
Metabolia Ei metaboloidu
Puoliintumisaika 12 h[3]
Ekskreetio Virtsan mukana[3]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Lisinopriili (C21H31N3O5) on peptidomimeetteihin kuuluva eli peptidien toimintaa matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin ACE-estäjiin ja sitä käytetään lääkkeenä korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa lisinopriili on valkoista tai hieman kellertävää kiteistä jauhetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja heikommin orgaanisiin liuottimiin kuten metanoliin ja etanoliin. Lisinopriili on optisesti aktiivinen ja sen ominaiskiertokyky vesiliuoksessa on - 96°.[1]

Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poiketen useista muista angiotensiinikonvertaasin estäjistä lisinopriili ei ole aihiolääke vaan sillä on hyvä biosaatavuus ja se imeytyy hyvin myös suun kautta otettavana tablettina.[1][3][4] Yhdiste inhiboi angiotensiinikonvertaasin toimintaa, mikä laskee verenpainetta kahdella mekanismilla. Angiotensiinikonvertaasi hajottaa angiotensiinin lyhyemmiksi verisuonia supistaviksi peptideiksi. Angiotensiinin hajoamisen estyessä verenpaine laskee. Angiotensiinikonvertaasi hajottaa myös bradykiniiniä, jolla on verisuonia laajentava ja siten verenpainetta laskeva vaikutus.[5]

Lisinopriili tuotiin markkinoille vuonna 1988.[6] Lääkeainetta käytetään alentamaan verenpainetta muun muassa diabetestä tai sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Sitä voidaan käyttää yhdessä muidenkin verenpainetta laskevien lääkkeiden kuten diureettien kanssa.[5]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisinopriilin aiheuttamia tyypillisiä haittavaikutuksia voivat olla kuiva yskä, väsymys, pääkipu, huonovointisuus, masentunut mieliala ja kutina tai lievä ihottuma.[7]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisinopriilisynteesin lähtöaine on trifluoriasetyyliruojattu lysiini, joka reagoi fosgeenin kanssa muodostaen syklisen happoanhydridijohdannaisen. Tämä happoanhydridijohdannainen reagoi proliinin kanssa muodostaen amidin. Muodostuvan lysyyliproliinin aminoryhmä reagoi pelkistävällä aminoinnilla etyyli-2-okso-4-fenyylibutanoaatin ketoryhmän kanssa ja pelkistimenä reaktiossa käytetään vetyä ja Raney-nikkeliä. Lisinopriilin synteesin viimeinen vaihe on trifluoriasetyyliryhmän hydrolyysi emäksisissä olosuhteissa.[6][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 942–943. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 757. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.9.2014). (englanniksi)
  3. a b c Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 8.9.2014.
  4. a b Douglas Scott Johnson, Jie Jack Li: The art of drug synthesis, s. 14–15. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-75215-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.9.2014). (englanniksi)
  5. a b Lisinopril DrugBank. Viitattu 8.9.2014. (englanniksi)
  6. a b Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 8.9.2014
  7. Lisinopril Drugs.com. The American Society of Health-System Pharmacists. Viitattu 8.9.2014. (englanniksi)