Linzin torttu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linzin torttu.

Linzin torttu (saks. Linzer Torte) on itävaltalaisen Linzin kaupungin mukaan nimetty torttu.

Linzin torttu on nimetty Linzin kaupungin mukaan Itävallan Ylä-Itävallan osavaltiosta. Linzin torttu on tiettävästi vanhin paikallisista tortuista, joiden nimi viittaa johonkin tiettyyn paikkakuntaan. Linzin torttu on kehittynyt useiden eri torttujen pohjalta vähitellen Itävallan barokin aikakaudella. Vanhin tunnettu Linzin tortun resepti on kreivitär Anna Margarita Sagramosan käsin kirjoittama ohje vuodelta 1653. Ensimmäinen julkaistu resepti on peräisin vuodelta 1718 Conrad Haggerin teoksesta Neues Saltzburgisches Koch-Buch. Itävallasta torttu levisi edelleen Tonava kauppareittejä pitkin muualle Eurooppaan. Siirtolaiset veivät tortun mukanaan edelleen muille mantereille.[1]

Linzin torttu oli aikanaan tunnettu kalliista raaka-aineistaan ja se olikin enimmäkseen yläluokan herkku. Tortun taikinan valmistamiseen käytettiin jauhoja, manteleja, sitruunaa, voita ja ruokosokeria. Torttuun lisättiin myös kalliita mausteita, kuten kanelia, neilikkaa, muskottipähkinä ja kardemumma. Täytteenä käytettiin erillaisia hedelmiä tai marjoja, kuten persikkaa, kvitteniä, kirsikkaa ja vadelmaa. Myös tortulle nykyisin tyypillinen ristikkokoristelu on ollut osa torttua jo pitkään. Muuten torttujen valmistustapa, raaka-aineet ja ulkomuoto ovat saattaneet historiallisesti poiketa huomattavastikkin toisistaan.[1]

Nykyisin Linzin torttua myydään pääasiassa yhtenä tyyppinä. Tyypillinen piirre tortuille on sen ristikkokoristelu. Manteleita saatetaan joskus käyttää koristeluun, mutta taikinasse ne on korvattu hasselpähkinällä ja saksanpähkinällä. Torttu kypsyy valmistuksen jälkeen muutaman päivän maun voimistamiseksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Darra Goldstein: The Oxford companion to sugar and sweets, s. 405-406. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-931339-6. (englanniksi)