Linzin torttu
Linzin torttu (saks. Linzer Torte) on itävaltalaisen Linzin kaupungin mukaan nimetty torttu. Ylä-Itävallan osavaltion pääkaupungin mukaan nimetty torttu on tiettävästi vanhin paikallisista tortuista, joiden nimi viittaa johonkin tiettyyn paikkakuntaan. Linzin torttu on kehittynyt useiden eri torttujen pohjalta vähitellen Itävallan barokin aikakaudella. Sen vanhin tunnettu resepti on kreivitär Anna Margarita Sagramosan käsin kirjoittama ohje vuodelta 1653. Ensimmäinen julkaistu resepti on peräisin vuodelta 1718 Conrad Haggerin teoksesta Neues Saltzburgisches Koch-Buch. Itävallasta torttu levisi edelleen Tonavan kauppareittejä pitkin muualle Eurooppaan. Siirtolaiset veivät tortun mukanaan edelleen muille mantereille.[1]
Linzin torttu oli aikanaan tunnettu kalliista raaka-aineistaan, ja se olikin enimmäkseen yläluokan herkku. Tortun taikinan valmistamiseen käytettiin jauhoja, manteleita, sitruunaa, voita ja ruokosokeria. Torttuun lisättiin myös kalliita mausteita, kuten kanelia, neilikkaa, muskottipähkinää ja kardemummaa. Täytteenä käytettiin erilaisia hedelmiä tai marjoja, kuten persikkaa, kvitteniä, kirsikkaa ja vadelmaa. Myös tortulle nykyisin tyypillinen ristikkokoristelu on ollut osa torttua jo pitkään. Muuten torttujen valmistustapa, raaka-aineet ja ulkomuoto ovat saattaneet historiallisesti poiketa huomattavastikin toisistaan.[1]
Nykyisin Linzin torttua myydään pääasiassa yhtenä tyyppinä. Manteleita saatetaan joskus käyttää koristeluun, mutta taikinassa ne on korvattu hasselpähkinällä ja saksanpähkinällä. Torttu kypsyy valmistuksen jälkeen muutaman päivän maun voimistamiseksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Darra Goldstein: The Oxford companion to sugar and sweets, s. 405-406. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-931339-6. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Linzin torttu Wikimedia Commonsissa
