Lineweaver–Burk-yhtälö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkki Lineweaver–Burk-yhtälön kuvaajasta

Lineweaver–Burk-yhtälö on lineaarinen muunnos Michaelis–Menten-yhtälöstä. Yhtälön kuvaajassa Lineweaver–Burk-esitetään entsyymin katalysoiman reaktion nopeuden käänteisluku substraattikonsentraation käänteisluvun funktiona. Yhtälö on saanut nimensä kehittäjiensä Hans Lineweaverin ja Dean Burkin, jotka julkaisivat sen vuonna 1934, mukaan. Lineweaver–Burk-yhtälöä ja sen kuvaajaa käytetään biokemiassa kuvaamaan entsyymikinetiikkaa.[1][2][3]

Lineweaver–Burk-yhtälön johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michaelis–Menten-yhtälön mukaan entsyymikatalysoidun reaktion reaktionopeus V on

, missä Vmax on reaktion maksiminopeus, [S] on substraatin konsentraatio ja KM on Michaelis-vakio.[1][3]

Kun, tästä otetaan käänteisluku, saadaan Lineweaver–Burk-yhtälö

Kun reaktionopeuden käänteisluku piirretään substraattikonsentraation käänteisluvun funktiona, saadaan suora, jonka y-akselin leikkauspiste on 1/Vmax ja x-akselin leikkauspiste on -1/KM.[1][3]

Kilpailevan inhibiittorin länsäollessa Lineweaver–Burk-yhtälö saa muodon[4]

,missä [I] on inhibiittorin konsentraatio ja Ki on inhibiittorin sitoutumista entsyymiin kuvaava nopeusvakio

Ei-kilpailevan inhibiittorin läsnä ollessa Lineweaver–Burk-yhtälö on[4]

Lineweaver–Burk-yhtälön käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lineweaver–Burk-yhtälölle on tyypillistä, että pienillä substraattikonsentraatioille mitatuilla reaktionopeuksilla on suurempi tuloksia hieman vääristävä merkitys. Myös mittausvirheet aiheuttavat epävarmuutta tuloksiin. Nykyään sitä käytetäänkin lähinnä kineettisen datan havainnollistamiseen eikä kineettisten parametrien laskemiseen. Kineettisten parametrien määrittämiseen käytetään lineaarisista malleista joko Eadie–Hofstee-yhtälöä tai Hanes–Woolf-yhtälöä tai tietokoneilla laskettaessa epälineaarisia malleja.[3][5]

Lineweaver–Burk-kuvaajaa voidaan käyttää tutkittaessa entsyymien inhibiittoreita. Riippuen siitä onko inhibiittori kilpaileva vai ei-kilpaileva on inhibiittorin vaikutus entsyymin toimintaan ja tämä näkyy eri laisina muutoksina Lineweaver–Burk-kuvaajissa. Kilpaileva inhibiittori kasvattaa entsyymin näennäistä KM-arvoa, mutta Vmax-arvo pysyy entisellään. Lineweaver–Burk-kuvaajissa tämä näkyy kulmakertoimen kasvuna. Ei-kilpaileva inhibiittorin tapauksessa KM-ei muutu, mutta Vmax-arvo pienenee. Ei-kilpailevan inhibiittorin tapauksessa Lineweaver–Burk-kuvaajan kulmakerroin on pienempi kuin inhiboimattoman entsyymin tapauksessa.[4][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 220. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2. (englanniksi)
  2. Wolfgang Aehle, Richard N. Perham, Gerhard Michal, Alice J. Caddow & Beth Concoby: Enzymes, 1. General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 3.4.2015
  3. a b c d Dmitry Yu Murzin,Tapio Salmi: Catalytic Kinetics, s. 192-194. Elsevier, 2005. ISBN 9780444516053. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.4.2015). (englanniksi)
  4. a b c Keith Wilson,John M. Walker: Principles and Techniques of Practical Biochemistry, s. 376-377. Cambridge University Press, 2000. ISBN 9780521731676. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  5. Reginald Garrett, Charles M. Grisham: Biochemistry, s. 395. Cengage Learning, 2012. ISBN 978-1133106296. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.4.2015). (englanniksi)
  6. Richard A Harvey, Denise R Ferrier: Lippincott's Illustrated Reviews: Biochemistry, s. 59-61. Lippincott Williams & Wilkins, 2010. ISBN 978-1-60831-412-6. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)