Lily Pons

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lily Pons 1930-luvulla.

Alice Joséphine ”Lily” Pons (12. huhtikuuta 189813. helmikuuta 1976) oli ranskalais-yhdysvaltalainen koloratuurisopraano.

Pons syntyi Draguignan’ssa lähellä Cannesia ja opiskeli pianonsoittoa Pariisin konservatoriossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän esiintyi sotilaille Pariisin sairaaloissa. Hän aloitti vuonna 1925 sopraano Dyna Beumerin rohkaisemana laulunopintonsa Albert de Gorostiagan johdolla.

Pons teki menestyksekkään oopperadebyyttinsä Léo Delibesin Lakméssa Mulhousessa 1928. Impresario Giovanni Zenatello tutustui häneen ja vei hänet New Yorkiin tutustumaan Metropolitan-oopperan silloiseen johtaja Giulio Gatti-Casazzaan. 3. tammikuuta 1931 Yhdysvalloissa ennestään tuntematon sopraano teki Metropolitan-debyyttinsä Lucian roolissa Gaetano Donizettin Lucia di Lammermoorissa.

Pons osoittautui välittömäksi menestykseksi ja hän toimi Metropolitan-oopperan sopraanona peräti kolmen vuosikymmenen ajan. Hänen yleisimmät roolinsa olivat Lucia, Lakmé, Gilda (Verdi: Rigoletto) ja Rosina (Rossini: Sevillan parturi).[1] Viimeisessä esiintymisessään Metropolitan-oopperassa 14. joulukuuta 1960 hän tulkitsi ”Caro nome” -aarian Rigolettosta.

Pons teki vierailevia esiintymisiä muun muassa Pariisin Opéra Garnierissa, Lontoon Covent Gardenissa, Brysselin La Monnaiessa ja Buenos Airesissa Teatro Colónissa sekä Chicagon ja San Franciscon oopperoissa. George Gershwin oli säveltämässä hänelle kappaletta, joka kuitenkin jäi kesken säveltäjän kuoltua aivokasvaimeen vuonna 1937.

Pons oli vuosina 1938–1958 naimisissa kapellimestari André Kostelanetzin kanssa. Vuonna 1940 Pons sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hän sairastui haimasyöpään ja menehtyi sairauteensa Dallasissa 77 vuoden ikäisenä. Pons oli Légion d'Honneurin jäsen, ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]