Lillukka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lillukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Vatukat Rubus
Laji: saxatilis
Kaksiosainen nimi

Rubus saxatilis
L.

Katso myös

  Lillukka Wikispeciesissä
  Lillukka Commonsissa

Lillukka eli euroopanlillukka (Rubus saxatilis) on Euraasiassa kasvava monivuotinen, hyönteispölytteinen vatukkakasvi. Sitä tavataan yleisesti koko Suomessa.

Suomessa lillukka on tunnettu myös kansanomaisilla nimillä, kuten linnunmarja, lintukka, ämmänmarja, ämmänhillikka, kissanlillukka ja hämmälillukka. Nimet viittaavat kasvin vaatimattomiin, suurikivisiin marjoihin.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillukan kukkia.

Lillukka kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Varsi on pysty, karhea ja harvakseltaan hienopiikkinen. Pintarönsyt voivat kasvaa yli kolme metriä kesän aikana. Rönsyissä on kukattomia, juurehtivia ruusukkeita. Lehtiruoti on hienopiikkinen. Lehdet ovat päältä kaljuja, alta hienokarvaisia. Lehden lapa on kolmilehdykkäinen, lehdykät ovat toistamiseen terävähampaisia. Kukinto 3–15-kukkainen, sarjamainen huiskilo. Valkoiset kukat nousevat lyhyen kukkavarren päähän. Terälehdet ovat 3–6 mm pitkiä, tuskin verholehtiä pitempiä, kapeita ja pystyjä. Lillukka kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmä on kirkkaanpunainen kerrannaisluumarja. Yhteenkasvaneita luumarjoja on 2–6 kappaletta.[2][3]

Lillukka voi risteytyä mesimarjan (Rubus arcticus) kanssa, jolloin risteymää nimitetään mesilillukaksi (Rubus × castoreus). Risteymä on vaihtelevannäköinen ja -kokoinen, mutta muistuttaa useimmiten lillukkaa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillukkaa tavataan Euroopassa Ranskasta ja Britteinsaarilta itään. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Italiaan ja Kreikkaan, pohjoisessa koko Pohjois-Euroopan metsävyöhykkeelle sekä Islantiin. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu pitkälle Itä-Siperiaan ja Kiinaan saakka. Lisäksi sitä tavataan Grönlannissa.[4] Suomessa lillukkaa kasvaa yleisenä koko maassa. Runsaimmillaan laji on Etelä- ja Keski-Suomessa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillukka kasvaa lehdoissa, tuoreissa metsissä, harju-, kallio- ja rinnemetsissä sekä pientareilla.[2] Laji on tyypillinen mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lillukan marjoja.

Lillukan marjat ovat syötäviä ja maultaan hapahkoja. Vähäisen marjasadon vuoksi sillä ei ole kuitenkaan suurta taloudellista merkitystä.[1][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 178.
  2. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 243.
  3. ↑ Ålands flora 2008, s. 183–184.
  4. ↑ Den virtuella floran: Stenbär (ruotsiksi) Viitattu 26.9.2010.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lillukan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2010.
  6. ↑ Yrttitarha.fi: Lillukka

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lillukka&oldid=22103883”