Liittopreesens
Liittopreesens on vanhemmissa oppi- ja käsikirjoissa esiintyvä nimitys suomen kielen rakenteelle, joka muodostetaan olla-verbin preesensmuodoista ja pääverbin aktiivin preesenspartisiippimuodosta, esim. olen lukeva, olet lukeva, on lukeva. Uusin laaja suomen kielen rakenteen kuvaus, Iso suomen kielioppi (2004) ei käytä termiä ”liittopreesens” vaan luokittelee olen lukeva -tyyppiset rakenteet ”perifrastisiin tulevan ajan ilmauksiin”, ei varsinaisiin aikamuotoihin.[1]
Rakennetta käytetään nykyään vain yksikössä ja useimmiten kolmannessa persoonassa. Se on tyyliltään vanhahtava ja esiintyy lähinnä vain juhlavissa ja uskonnollisissa teksteissä (katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle) tai toisinaan tyylikeinona esimerkiksi sanomalehtikielessä.[1]
Liittopreesensillä viitataan tulevaisuuteen. Rakenteen preesensmuotoisesta olla-verbistä ja tilanteen päättymättömyyttä ilmaisevasta VA-partisiipista syntyy eteenpäin katsova rakenne, joka (samoin kuin tulee olemaan ‑rakenne) esittää puheena olevan asian ikään kuin (tulevaisuudessa) varmasti toteutuvana.[1] Preesenspartisiipin tunnuksen VA ovat useat tutkijat tulkinneet itsessään futuuriseksi, tulevaisuuteen viittaavaksi.[2]
Liittopreesensin aineksina olevat olla-verbi sekä persoona- ja partisiippimuotojen suffiksit ovat itsessään ikivanhoja, mahdollisesti jo kantauralista peräisin.[3] Tulevaisuuteen viittaava merkitys vaikuttaa kuitenkin uudemmalta innovaatiolta, sillä suomen kansanmurteissa olen tekevä -tyyppisillä rakenteilla ei ole futuurista vaan paremminkin tekemisen aikomiseen tai tarpeellisuuteen viittaava merkitys: kyllä minä maksan ja olen maksava (= ’minun tulee maksaa’). On arveltu futuurisen merkityksen syntyneen vieraiden kielten vaikutuksesta ja levinneen etenkin raamatunkäännösten ja uskonnollisen kielen kautta. Marja Itkonen-Kailan mukaan tässä on merkittävästi vaikuttanut Erasmus Rotterdamilaisen Uuden testamentin latinannos, jota Mikael Agricola käytti suomennustyössään, sillä siinä – toisin kuin Vulgata-raamatunkäännöksessä – käytetään usein latinan kielen samantapaista ’olla’-verbistä ja partisiipista muodostettavaa rakennetta (esim. venturus est ’on tuleva’).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c VISK - § 1546 On saamassa, tulee olemaan, on tekevä scripta.kotus.fi. Arkistoitu 4.2.2025. Viitattu 20.9.2025.
- ↑ Hammari, Jukka-Pekka: ”Suomen verbien finiittisten taivutusmuotojen rakenteellinen luonne predikaatteina modaalis-loogisten ja propositionaalisten seikkojen ilmaisun kannalta”, Kielitieteen päivät Oulussa 19.–20.5.2000, s. 73. Oulun yliopisto, 2001. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jaakko Häkkinen: Kantauralia ulkomaan eläville - Kënta-käxli ulka-mëxin elapaj üling. Opetusmoniste, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Marja Itkonen-Kaila: Miten on tekevä -futuuri on tullut suomeen? Virittäjä, 4.1.1993, 97. vsk, nro 4, s. 578–578. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)