Liisankadun elokuvastudiot
Oy Suomen Filmiteollisuuden (SF) Liisankadun elokuvastudiot sijaitsivat Helsingin Kruununhaassa Liisankatu 14:n sisäpihalla olleissa halleissa vuosina 1945–1965. Alun perin tennishalliksi 1922–1923 rakennettu kiinteistö muutettiin 1945 Suomen Filmiteollisuuden elokuvastudioksi Hannu Lemisen suunnitelman perusteella, aikaisemmin yhtiön studiot olivat Fredrikinkadulla vanhassa kasarmirakennuksessa. Studiot olivat aikanaan Pohjoismaiden suurimmat ja ne muodostuivat kahdesta A- ja B-studioksi kutsutusta hallista. Studioiden yhteydessä olivat myös lavaste-, huonekalu-, rekvisiitta-, puku- ja asustevarastot, puutyöverstaat, lavasterakentajien ja -maalareiden työtilat, puvustotilat sovitustiloineen ja äänitystekniikan tilat sekä koeteatteri. Studioilta oli myös salakäytävä Liisankatu 14:ssä toimineeseen ravintola Sateenkaareen.[1][2][3]
Liisankadun studioissa kuvattiin yli 100 näytelmäelokuvaa, ensimmäinen elokuva oli Hannu Lemisen elokuva En ole kreivitär (1945) ja viimeinen studioilla kuvattu elokuva oli Åke Lindmanin ja Palmer Thompsonin ohjaama Juokse kuin varas (1965). Vuonna 1948 studioille rakennettiin Laitakaupungin laulu -elokuvaa varten lavasteet kuvitteellista Vallilan Synninkujaa varten. Komisario Palmun erehdys -elokuvaa varten taas rakennettiin uima-allas studiolle. Studioilla kuvattiin kokonaisuudessaan ilman ulkokuvauksia elokuvat Prinsessa Ruusunen (1949) ja Rion yö (1951).[2][1]
Suomen Filmiteollisuuden tehtyä konkurssin vuonna 1965 B-studiohalli purettiin pian sen jälkeen mutta A-studiohalli siirtyi Yleisradion käyttöön. Vuosina 1972–1977 hallissa toimi Ylen stereostudio ja sieltä lähetettiin suomalaisten pop- ja rock-yhtyeiden konsertteja Popstudio-ohjelmassa. Yleisradio käytti hallia vuoteen 1979 saakka. Tämän jälkeen kiinteistön omistanut Suomen Pankki muutti studion liikuntahalliksi vuonna 1981. Vuonna 2019 Suomen Pankki ja Kuntien eläkevakuutus ilmoittivat purkavansa liikuntahallin ja rakentavansa tilalle kaksi asuinrakennusta, joihin tulee 45 asuntoa.[1][2] Entinen A-studiohalli purettiin syksyllä 2020.[4]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laine, Kimmo, Santakari, Minna, Seitajärvi, Juha & Hupaniittu, Outi (toim.): Unelmatehdas Liisankadulla: Suomen Filmiteollisuus Oy:n tarina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura; Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, 2019. ISBN 978-951-858-059-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tällä paikalla Helsingin keskustassa sijaitsi Pohjoismaiden Hollywood– nyt jättimäisestä elokuvastudiosta on jäljellä enää sisäpiha ja urheiluhalli, Ilta-Sanomat 22.10.2016
- ↑ a b c SF:n Liisankadun studio aiotaan purkaa, Elokuvauutiset.fi 13.08.2016
- ↑ Liisankadun legendaariset filmistudiot puretaan, Apu-lehti 17.4.2019
- ↑ Kruununhaassa puretaan legendaarista Helsingin Hollywoodia, Helsingin Sanomat 12.11.2020
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia Osakeyhtiö Systeman Liisankatu 14:ta rakennuttamasta verkkopallokentästä ja keilaradasta, Suomen Kuvalehti, 02.02.1924, nro 5, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot