Liisa Tallgrén
Liisa Tallgrén (s. 28. tammikuuta 1934 Pankakoski, Lieksa) on suomalainen huumeidenvastaisen työn pioneeri. Hän perusti yhdessä miehensä Jussi Tallgrénin kanssa Suomen ensimmäisen huumenuorten kodin Helsinkiin. [1]
Liisa Tallgrén muutti Pohjois-Karjalasta pääkaupunkiseudulle. 1970-luvun alussa hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa paljastuivat huumeiden käyttäjiksi, eikä hän saanut sosiaaliviranomaisilta apua heidän saattamisekseen hoitoon. Nuorempi pojista kuoli huumeiden seurauksena ja vanhempi poika joutui mielisairaalaan. Tallgrénit perustivat yhdessä muiden huumeita käyttäneiden nuorten vanhempien kanssa Vapaaksi huumeista–yhdistyksen. Tuodakseen ongelman julkisuuteen Liisa Tallgrén kertoi poikiensa tarinan kirjassaan Hintana elämä ja hän kiersi puhumassa asiasta eri tilaisuuksissa. [1]
Tallgrénit vuokrasivat Helsingin kaupungilta talon ja kunnostivat sen talkootyöllä ja lahjoitusmateriaaleilla huumenuorten vastaanottokodiksi. He keräsivät 220 000 nimeä toimitettavaksi kansanedustajille, jotta Suomen päihdehuoltolakia olisi muutettu niin että huumeita käyttäneitä nuoria olisi voitu määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon Ruotsin esimerkin mukaisesti. Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut.[1]
Nykyisin Tallgrénien aloittamaa työtä jatketaan huumeiden käyttäjien hoitokodeissa ja Helsingin Diakonissalaitoksella.[1] Liisa Tallgrén muutti 2000-luvun alussa pääkaupunkiseudulta Kontiolahdelle asuakseen lähellä poikansa hoitolaitosta.[2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hintana elämä: Kahden huumenuoren äiti kertoo; kirj. Ritva Kauppila ja Liisa Tallgrén. Karas-sana, Lohja 1987, 4. painos 1990, 5. uud. painos Päivä, Hämeenlinna 2000, 6. painos 2003
- Tarjolla huominen: huumetyön pioneeri kertoo. Kirjapaja, Helsinki 1993, Päivä, Hämeenlinna 2002
- Silta ylitse syvyyden; toimittanut Johanna Kulmala. Päivä, Hämeenlinna 2002