Liina Tõnisson
| Liina Tõnisson | |
|---|---|
| Viron talousministeri | |
|
Vähin II hallitus
17.4.1995 – 6.11.1995 |
|
| Edeltäjä | Aldo Tamm |
| Seuraaja | Andres Lipstok |
|
Siim Kallaksen hallitus
28.1.2002 – 31.10.2002 |
|
| Edeltäjä | Henrik Hololei |
| Viron talous- ja viestintäministeri | |
|
Siim Kallaksen hallitus
1.11.2002 – 10.4.2003 |
|
| Seuraaja | Meelis Atonen |
| Kansanedustaja | |
|
1992-2007
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1940 Tallinna, Viro |
| Ammatti | talousasiantuntija, poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | Viron keskustapuolue (vir. Eesti Keskerakond) (1994-2004) |
| Koulutus | insinööri (1964) |
| Tutkinnot | Tallinnan polytekninen instituutti |
| Kunnianosoitukset |  Valtionvaakuna, 5.luokka (2001)[1]
 Ranskan Kansallinen Ansioritarikunta (2006)[2] |
Liina Tõnisson o.s. Peetsu (s. 24. toukokuuta 1940 Tallinna, Viro ) on entinen virolainen poliitikko, joka oli talousministerinä kahdessa hallituksessa eli Vähin II:ssa ja Siim Kallasin hallituksessa. Lisäksi hän oli 15 vuotta eli viisi kertaa valittuna Viron parlamentin, riikikogun jäseneksi.[1]
Liina Tõnisson kasvoi Tallinnassa nykyisen Mustamäen alueella. Sodan jälkeen venäläiset veivät hänen isänsä Kaarelin vankileirille Siperiaan, josta hän ei palannut. Liina kahden siskonsa kanssa asui sen jälkeen isovanhempien luona. Hän valmistui lukiosta Tallinnassa vuonna 1959. Sen jälkeen hän opiskeli Tallinnan polyteknisessä instituutistssa samaan aikaan toisen tulevan talousministerin eli Jaak Leimannin kanssa. Liina Tõnisson suuntautui taloustieteisiin erityisesti konetekniikkaan. Vuosina 1964–1981 hän työskenteli sosialistisessa tuotannossa. Vuosina 1981-1989 hän oli konsulttiyritys Mainorin taloudellisen analyysin ja taloudellisten kokeilujen osaston johtaja.[3]
Laulavan vallankumouksen vuosina 1980-luvun lopulla hän liittyi politiikkaan. Vuosien 1986 ja 1988 välillä Tõnissonilla oli merkittävä rooli siirryttäessä sosialistisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Hän toimi tällöin IME-ohjelmaa eteenpäinvievissä työryhmissä eli hän toimi IME-ohjelmaneuvoston pääsihteerinä. Tältä ajalta on lähtöisin Edgar Savisaaren ja Liina Tõnissonin yhteistyö, jonka seurauksena hän oli hän oli Savisaaren läheinen yhteistyökumppani etenkin 1990-luvun virolaisessa politiikassa.[4]
Vuosina 1989–1991 Tõnisson toimi Viron talousministeriön yritysosaston päällikkönä. Talousministeriötä johtivat tällöin Titman hallituksessa Edgar Savisaar ja Savisaaren hallituksessa Jaak Leimann. Vuonna 1992 hänet valittiin Viron parlamenttiin eli Riigikoguun Kansanrintaman nimellä toimineelta Keskustapuolueen listalta. Tällöin alkanut parlamentaarikon kausi kesti 15 vuotta aina lokakuuhun 2007 asti.[5]
Taustansa perusteella Tõnisson oli puolueessaan näkyvimpiä talouspolitiikan asiantuntijoita. Niinpä Liina Tõnisson valittiin Keskustapuolueen edustajana talousministeriksi Tiit Vähin II hallitukseen, joka istui huhtikuusta marraskuuhun 1995 hajoten Keskustapuolueen puheenjohtajan ja hallituksen sisäministerin Edgar Savisaaren salakuunteluskandaaliin. Vuoden 1995 aikana oli käynnissä virolaisen talouden nopea yksityistäminen, ja talousministerillä oli tässä keskeinen rooli.[5]
Tammikuusta 2002 huhtikuuhun 2003 hän toimi elinkeino- ja infrastruktuuriministerinä Siim Kallaksen hallituksessa. Alunperin hän tuli hallitukseen talousministeriöön, mutta hänen johdollaan talousministeriö ja tie- ja viestintäministeriö yhdistettiin.[5]
Tõnisson oli Viron keskustapuolueen jäsen vuosina 1994–2004 ja samaan aikaan vuosina 1996-2002 Tallinnan kaupunginvaltuuston jäsen.[1] Keväällä 2004 hän kritisoi vahvasti puolueensa toimintaa.[6] Hän erosikin kesällä 2004 puolueesta ja liittyi sen jälkeen ns. sosiaaliliberaalien parlamenttiryhmään, jonka olivat perustaneet Sven Mikserin ja Peeter Kreitzbergin johtamat keskustapuolueesta irtautuneet "kapinalliset".[7] Vuoden 2007 riikikogu-vaaleissa hänet valittiin sosiaalidemokraattien listalta, vaikka hän ei ollut puolueen jäsen.[8]
Liina Tõnisson valittiin Viron Pankin hallintoneuvoston puheenjohtajaksi lokakuussa 2007.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Liina Tõnisson Riigikogu. 2006. Arkistoitu 7.6.2007. Viitattu 28.10.2025. (viroksi)
- ↑ Ordre national du Mérite La France en Estonie, Ambassade de France à Tallinn. Arkistoitu 8.7.2023. Viitattu 28.10.2025. (ranskaksi)
- ↑ Liina Tõnisson: Mälestused Kadaka tee kodust Opetajate Leht. 2.4.2015. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
- ↑ Rainer Kerge: Edgar Savisaare tunnistus Liina Tõnissoni sünnipäeva puhul: Liina meeldis meestele, eriti ajudega meestele! Öhtuleht. 24.5.2015. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
- ↑ a b c Kai Kalamees: Liina Tõnisson: esikohal peab olema inimene, mitte raha Postimees. 10.10.2007. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
- ↑ Liina Tõnisson sarjab Keskerakonna autokraatlikku juhtimist Postimees. 31.3.2004. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
- ↑ Liina Tõnisson lahkus Keskerakonna fraktsioonist err.ee. 17.6.2004. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
- ↑ Liina Tõnisson: minust ei sõltu midagi! Delfi. 9.10.2007. Viitattu 28.10.2025. (viroksi)
- ↑ Liina Tõnisson uueks Eesti Panga nõukogu esimeheks? Äripäev. 17.10.2007. Viitattu 27.10.2025. (viroksi)
