Liftarimurhat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liftarimurhilla tarkoitetaan kesällä 1971 Etelä-Suomessa tehtyjä kolmoissurmia, joihin todettiin syylliseksi hyvinkääläinen Ensio "Häkä-Enska" Koivunen.[1]

Kolmen tytön katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. heinäkuuta 1971 23-vuotias Salme Helena Metsänikula (s. 28. tammikuuta 1948[2]) oli lähtenyt linja-autolla kotiseudultaan Anjalasta Helsingin kautta opiskelukaupunkiinsa Turkuun. Hän ehti Korialle, jossa katosi jäljettömiin. Hän oli jäänyt pois Korialla, josta hänen oli tarkoitus liftata Turkuun.[1]

17. elokuuta 17-vuotiaat Ritva Anneli Raijas (s. 27. marraskuuta 1953[3]) ja Pirjo Marjatta Laiho (s. 20. heinäkuuta 1954[3]) lähtivät liftaamalla Helsingin Pitäjänmäeltä tätinsä luokse Hyvinkäälle. Perille he eivät päässeet ja muutaman päivän kuluttua heistä julkaistiin katoamisilmoitus. Viimeinen todistus Laihon ja Raijaksen sijainnista oli 14. elokuuta sillalta Hämeenlinnantiellä lähellä Keimolaa. Autoilija, 28-vuotias helsinkiläinen mies, otti tytöt kyytiin sillalta. Hänen muistikuvansa perustui siihen, että radiosta tuli Helsingin yleisurheilun EM-kisojen 5 000 m juoksun finaali.[1]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinkiläinen perhe lähti 18. elokuuta sienimetsään Inkoon Degerbyn kylään. Melkein heti metsään tultuaan perheen isä kompastui pitkälle mädäntyneeseen ruumiiseen, joka oli kääritty muovipressuun ja peitettynä sammaleella ja risuilla. Ruumiin vieressä oli siististi asetetut silmälasit ja kiiltonahkakengät. Inkoon poliisi hälytti paikalle KRP:n, joka aloitti metsässä etsinnät ja haravoi ympäristön. Paljastui, että kuolinsyy ei ollut luonnollinen. Myöhemmin uhrin henkilöllisyydeksi varmistui Salme Metsänikula. Uhrin omaisuudesta oli hävinnyt muun muassa kamera, kolme sormusta ja vyö.[1]

Metsänikulan ruumiin löytöpaikka sijaitsi Degerbyn vanhan työleirin lähellä, jonne sijoitettiin rikollisia kärsimään tuomionsa viime hetkiä ennen vapautusta. Poliisi seuloi vankien tiedot ja sormenjäljet siltä varalta, että tekijä olisi joku siellä olevista.[1]

20. elokuuta poliisille tuli soitto tavaroista, jotka joku oli löytänyt Helsingin Seutulan Vanhan lentokenttätien varrelta hylätystä kaivosta. Poliisit löysivät ojasta nuoren naisen henkilökohtaisia tavaroita, muun muassa Kela-kortin sekä äänilevyjä. Tavaroiden todettiin kuuluvan Raijakselle ja Laiholle.[1]

Raijaksen ja Laihon kengät oli myös aseteltu siististi riviin kuten Inkoossa, ja ruumiinavauksessa uhrien päästä löytyi ruhjeita sekä verestä löyty alkoholia. Toiselle tytölle oli tehty seksuaalista väkivaltaa. Kuolinsyy oli häkämyrkytys.[1]

Ensio Koivunen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi löysi auton 26. syyskuuta ja pidätti omistajan, 41-vuotiaan hyvinkääläisen Ensio Kalevi Koivusen (23. kesäkuuta 1930, Impilahti[4]) Koivusen kuulustelujen aikana oli teknisten tutkimusten tuloksena löydetty Laihon ja Raijasen surmapaikalta Koivuselle kuulunut hius. Koivusen kotoa löydetty kamera tunnistettiin Metsänikulan kameraksi. Tien pientareelta löydetyistä valokuvista löytyi Koivusen sormenjäljet.[1]

Liftarisurmat ovat nykyisenä rikostapauksena sarjamurha, joita on Suomessa tehty puolen tusinaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Markkula, Hannes, 1991: Suomalainen murha 1953-1990 (ISBN 951-96267-0-0)
  2. Alibi 6/1980, s. 7
  3. a b Alibi 6/1980, s. 9
  4. Alibi 6/1980, s. 10
  5. Rikostarinoita Suomesta - Liftarimurhat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]