Libyan sisällissota

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Libyan kansannousu 2011)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Libyan sisällissota
Päivämäärä:

17. helmikuuta – 23. lokakuuta 2011

Paikka:

Libya

Lopputulos:

Muammar Gaddafin hallinnon luhistuminen, kapinallisten voitto

Osapuolet

Libyan suuri sosialistinen kansan arabijamahiriya

Libyan kapinalliset
Nato
 Qatar

Komentajat

Muammar Gaddafi
Saif al-Islam al-Gaddafi
Khamis al-Gaddafi
Abu-Bakr Yunis Jabr

Anders Fogh Rasmussen
Robert Gates
Leon Panetta
James G. Stavridis
Ralph Jodice
Charles Bouchard
Mustafa Abdul Jalil
Abdul Fatah Younis
Omar El-Hariri

Vahvuudet

20 000 – 40 000 sotilasta

17 000 sotilasta ja vapaaehtoista
Eri maiden kansainväliset joukot

Tappiot

2 117–2 368 kaatunutta
>1 502 vangittu

5 634–7 026 opposition taistelijaa ja tukijaa kaatunut
2 886–3 005 kadonnut

Muammar Gaddafi oli Libyan johtajana 1969-2011[1]
Kapinallisten tunnuksenaan käyttämä Gaddafin kautta edeltänyt Libyan lippu

Libyan sisällissota oli 17. helmikuuta 2011 alkanut aseellinen konflikti maan johtajaa Muammar Gaddafia kannattavien joukkojen ja häntä vastustavien kapinallisten välillä. Sota päättyi lokakuussa 2011 Gaddafin vastustajien voittoon.

Gaddafia vastustava puoli käytti aluksi nimeä 17. helmikuuta -vallankumous. Maaliskuun alussa 2011 kapinalliset ja hallitusta tukevat erilaiset asejoukot taistelivat ankarasti monien kaupunkien hallinnasta. Hallitus näytti olevan voitolla hetken aikaa. Maaliskuun puolivälin jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto asetti lentokiellon Libyan ilmatilaan ja salli myös ilmaiskut, mikä sinetöi Gaddafin tuhon. Länsimaiden liittouma teki ilmaiskuja ja asetti lentokiellon voimaan. Kapinalliset mursivat Misratan saarron huhtikuussa 2011. Rintamat säilyivät kuukausia miltei paikoillaan. Kapinalliset alkoivat uudestaan edetä elokuussa 2011 lähinnä läntisellä alueellaan edeten 21. elokuuta 2011 Tripoliin, missä he valtasivat suurimman osan kaupungista ja saivat Gaddafin tukikohdan Bab al-Azizyan haltuunsa kovan taistelun päätteeksi. Gaddafi oli paennut tukikohdasta, ja vielä 10. lokakuuta ei tiedetty missä hän oli.

Viimein 20. lokakuuta kapinalliset pystyivät valtaamaan sitkeää vastarintaa tehneen Bani Walidin kaupungin ja viimeisenä Sirten, jossa lopulta Muammar Gaddafi saatiin kiinni ja surmattiin. Hänen surmaajansa joutuivat oikeuteen[2]. Hyvin pian sen jälkeen viimeiset Gaddafia tukeneet joukot antautuivat kapinallishallinnolle, joka julisti sodan päättyneeksi 23. lokakuuta. Maa oli hajanainen ja turvaton vielä tämän jälkeenkin, kun poliisia ja armeijaa ei saatu muodostettua. Esimerkiksi salafistien ja sufilaisten välillä oli kahnauksia. Sodan jälkeen tapahtui mm. murhayrityksiä ja useita aseellisia yhteenottoja. Libyan uusi hallitus ja eri islamilaiset tahot kävivät vuodesta 2014 alkaen täyttä sisällissotaa. Isis perusti tukialueensa Libyaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muammar Gaddafi nousi maan johtoon syrjäyttämällä kuningas Idris I:n sotilasvallankaappauksessa vuonna 1969. Alussa moni oli tyytyväinen lännen sätkynukkena pidetyn kuninkaan kukistumiseen[3].

Gaddafi hallitsi itsevaltiaan tavoin muun muassa surmauttamalla poliittiset vastustajansa. Gaddafi oli osaltaan aloittamassa öljykriisiä kansallistamalla öljyn osaksi. Johtaja vakautti valtansa vuoden 1976 jälkeen puhdistuksissa. Gaddafi käytti hyväkseen islamia, mutta kukisti papiston. Mutta 1980-luvulla maasta paenneet ja 1990-luvuilla islamilaiset yrittivät silti kapinointia[4]. Gaddafin joukot mursivat pienet kapinat nopeasti. Hallituksen kaatamista yrittäneitä surmattiin tai pantiin vankilaan.

Gaddafin vallan alla näkyi maan kansoista ja heimoista johtuva hajanaisuus. Maaseudulla ei innostuttu Vihreästä kirjasta. Esimerkiksi maan itäosassa Bengazissa säilyi salassa kapinamieli maan johtajaa vastaan.

1970- ja 1980-luvuilla Gaddafin Libya oli vastakkain lännen kanssa, mutta Gaddafi läheni länttä 1990- ja 2000-luvuilla. Libya on Afrikan rikkaimpia valtioita öljytulojensa ansiosta. Työttömyysaste on noin 30 %.[1] Maassa oli paljon vierastyöläisiä. Vuonna 2006 Freedom House antoi Libyalle huonoimmat mahdolliset arvosanat poliittisissa oikeuksissa ja yksilönvapauksissa, ja nimesi maan "epävapaaksi".[5]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptin kansannousun innoittamat protestit ja mielenosoitukset kiihtyivät helmikuussa 2011. Poliisin ja turvallisuusjoukkojen kerrottiin torjuneen mellakoita väkivaltaisesti.[6] Internetin käyttöä rajoitettiin ja länsimaiset toimittajat karkotettiin tai eristettiin. Al-Jazeeran lähetyksiä häirittiin.[7] Gaddafi kehotti kansaa puolustamaan johtajaansa ja vallankumousta 22. helmikuuta 2011 pitämässään televisiopuheessaan. Gaddafi sanoi televisiopuheessa, ettei pakene maasta, vaan taistelee kuolemaan asti.[8]. Levottomuudet kehittyivät maaliskuussa käytännössä sisällissodaksi, kun Libyan hallitus alkoi käyttää armeijaa kapinallisia vastaan. Maaliskuun puolivälissä Libyan hallitus näytti saaneen yliotteen kapinallisista. Mm. Iso-Britannia pommitti Gaddafin ilmavoimia ja ilmatorjuntaa tehden ne toimintakyvyttömiksi.[9].

Sisällissota juuttui pitkäksi aikaa miltei paikoilleen. Elokuussa 2011 kapinalliset alkoivat edetä läntisessä Libyassa vuorilta pyrkien saartamaan maan pääkaupungin Tripolin. 20. elokuuta kapinalliset soluttautuivat Tripoliin ja siellä syntyi taisteluja kaupungin hallinnasta. 27. elokuuta kapinallisilla oli hallinnassa käytännössä koko Tripoli, ja Gaddafin hallinto kaadettu. Gaddafi itse oli piilossa ja pakosalla. Sisällissota jatkui maassa yhä Gaddafin kannattajien ja vastustajien välillä.

Väliaikaishallinnon joukot ottivat Gaddafin kiinni Sirtissä lokakuun 20. päivä 2011 välittömästi Naton tekemän ilmaiskun jälkeen. Kapinalliset pahoinpitelivät ja teloittivat Gaddafin pian kiinnioton jälkeen[10][11][12].

Libyaa hallitsevaksi tahoksi on julistautui Muammar Gaddafin vastaisten kapinallisten Kansallinen siirtymäneuvosto, jonka ovat tunnustaneet useat valtiot. Neuvoston mukaan sen tavoitteena on johtaa poliittisesti ja sotilaallisesti, turvata libyalaisten peruspalvelut ja edustaa libyalaisia ulkomailla. Neuvoston johtajien mukaan neuvosto ei ole hallitus, vaan sen tarkoituksena on ohjata Libya Gaddafin jälkeiseen aikaan, järjestää vapaat vaalit ja luoda perustuslaki. Web-sivujensa mukaan neuvostolla on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, edustajia eri titteleillä ja 33 jäsentä, jotka edustavat Libyan alueita ja kaupunkeja. Elokuussa 2011 julkaistussa dokumentissa "Suunniteltu perustuslaillinen peruskirja siirtymävaiheelle" neuvosto esitti suunnitelman monipuoluedemokratiasta, joka perustuisi islamilaiseen lakiin (šaria).[13][14]

Väliaikaishallinnon pääministeriksi valittiin Mahmoud Jibril, joka ilmoitti luopuvansa tehtävästä Gaddafin kuoltua. Hänen seuraajakseen tuli 31. lokakuuta 2011 Abdel Rahim al-Kib. Vapaat vaalit ilmoitettiin pidettäväksi kahdeksan kuukauden kuluessa, ja sen jälkeen uudet päättäjät laatisivat uuden perustuslain.[15]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomuudet alkoivat Bengasista 17. helmikuuta 2011 ja kaupunki jäi nopeasti kapinallisten haltuun. Aloituspäivämäärä oli sovittu vuoden 2006 tapahtumien muistoksi. Tuona päivämääränä poliisi hajotti mielenosoituksen ja tappoi 14 ihmistä Italian lähetystön edessä. Mielenosoittajat olivat osoittaneet mieltään Muhammed-pilakuvia vastaan.[16]

Poliisin ja turvallisuusjoukkojen kerrottiin torjuneen mellakoita väkivaltaisesti. Ihmisoikeusjärjestöjen liiton (FIDH) mukaan helmikuun levottomuuksissa kuoli noin 300–400 ihmistä. 21. helmikuuta mielenosoittajat ilmoittivat ottaneensa haltuunsa useita Libyan itäosan kaupunkeja, muun muassa Bengasin sekä Sirten.[17] Länsi-Libyan Misurata jäi kapinallisten haltuun 23. helmikuuta parin päivän taisteluiden jälkeen.[18] 24. helmikuuta Gaddafin synnyinkaupunki Sirte oli hänelle uskollisten joukkojen hallussa.[19]

Gaddafi uhmasi televisiopuheessaan kapinallisia, kehotti kansaa taistelemaan mielenosoittajia vastaan johtajansa ja vallankumouksen puolesta. Gaddafi sanoi mielenosoittajien ansaitsevan kuolemantuomion, ja haukkui näitä terroristeiksi ja rotiksi. Gaddafi uhkasi myös mielenosoittajia voimatoimilla, joita ei hänen mukaansa ollut vielä käytetty. Gaddafi myös sanoi, ettei pakene maasta, vaan taistelee tarvittaessa marttyyrikuolemaan asti.[20][21] 20. helmikuuta Gaddafin poika, Saif al-Islam Muammar al-Gaddafi, piti puheen jossa arveli maan ajautuvan sisällissotaan.[22]

Mielenosoittajien ote maan läntisestä osasta vahvistui 24. helmikuuta, kun muun muassa Zuaran rannikkokaupunki päätyi kapinallisten käsiin.[23] Gaddafi syytti terroristiverkosto al-Qaidaa ja huumeiden käyttäjiä mellakoista.[24][23].

YK raportoi joukkomurhista, mielivaltaisista pidätyksistä ja mielenosoittajien kidutuksista.[25] Gaddafin poika al-Islam sanoi perjantaina 25. helmikuuta pyrkivänsä tulitaukoon mielenosoittajien kanssa.[26]

Maan entinen oikeusministeri Mustafa Mohamed Abud Ajleil kertoi lauantaina 26. helmikuuta, että hän pyrkii muodostamaan väliaikaisen hallituksen.[27]

YK:n turvallisuusneuvosto asetti Gaddafin sekä hänen lähipiirinsä matkustuskieltoon ja jäädytti heidän varansa. Gaddafi ilmoitti pakotteiden olevan mitättömiä ja sanoi ettei YK saa puuttua valtion sisäisiin asioihin.[28]

Turvallisuusneuvosto ilmoitti lähettävänsä mielenosoitusten tapahtumat tutkittavaksi Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Gaddafin epäillään syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan.[29]

Maaliskuun ensimmäisellä viikolla käytiin kovia taisteluja Zawiyan kaupungista, joka sijaitsee 50 kilometriä Tripolista länteen ja oli kapinallisten hallussa. Loppuviikosta Gaddafille uskolliset joukot olivat saaneet haltuunsa Tunisian vastaisen rajan ja saartaneet kaupungin. 2. maaliskuuta Gaddafin joukot yrittivät valloittaa Marsa Bregan satamakaupungin, mutta ne lyötiin takaisin.[30] Oppositio puolestaan valloitti loppuviikosta Ras Lanufin satamakaupungin, joka sijaitsee Marsa Bregan ja Sirten välissä, joka olisi mahdollistanut hyökkäyksen Gaddafin synnyinkaupunkiin Sirteen.[31][32][33] Kapinalliset etenivät vielä Bin Jawadiin, mutta joutuivat vetäytymään sieltä.[34]

6. maaliskuuta 2011 Tripolissa kuului voimakasta tulitusta, jota hallituksen tiedottaja väitti ilotulitusrakettien ääniksi[35]. Sekä Gaddafin joukoilla että kapinallisilla oli vankeinaan muutamia eurooppalaisia sotilaita, jotka olivat diplomaattien tukena tai auttamassa evakuointioperaatioissa[36]. Torstaina 10. maaliskuuta levisi maailmalle huhu, että Gaddafin joukot olivat uhkailleet kuolemalla, hakanneet ja kiduttaneet kolmea BBC:n toimittajaa[37]. Samaan aikaan kapinalliset ja hallituksen joukot taistelivat ankarasti Zawijahin kaupungista, joka on vain 50 kilometrin päässä Tripolista. Kapinallisilla oli hallussaan kaupungin keskusta. Gaddafin joukot olivat samana päivänä lähestymässä Ras Lanufin öljykaupunkia[38] ja pommittivat idempänä olevaa Bregan kaupunkia. Tämä johtui siitä että Gaddafin joukot pyrkivät valtaamaan kapinallisten tukialueen idässä.

10. maaliskuuta Al-Jazeera kertoi kapinallisten peräytyneen Ras Lanufista.[39] Zawijahin kerrottiin olevan hallituksen joukkojen hallussa, vaikka varmistusoperaatiot jatkuivatkin vielä[40].

11. maaliskuuta Libyan hallituksen joukot valtasivat Bregan kaupungin, mutta kapinalliset palasivat sinne yön suojissa ja linnoittautuivat öljytuotantolaitoksiin, joiden pommittamista hallitus haluaa välttää.

15. päivä Libyan armeija saartoi Ajdabijan noin 160 kilometrin päässä Bengasista. Paikkakunta on risteyskohta, josta on tie myös Egyptin rajalle Tobrukiin.[41] Länsiosassa maata armeija valtasi 14. päivä Zuwaran Tripolista länteen.[42] Keskiviikkona 16. maaliskuuta Gaddafin poika Saif al-Islam sanoi Euronewsin haastattelussa taistelujen olevan joka tapauksessa ohi 48 tunnin kuluessa, vaikka lentokielto asetettaisiin. Torstaina kapinalliset käyttivät ensi kertaa taistelussa Ajdabiyasta panssarivaunuja, tykistöä ja helikoptereja.[43]

18. maaliskuuta Libya ilmoitti lopettavansa kaikki sotatoimet kapinallisia vastaan ja hyväksyvänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman kokonaisuudessaan. Turvallisuusneuvosto oli vähän aiemmin päättänyt lentokieltoalueen perustamisesta ja ilmaiskujen sallimisesta.[44] Tämän epäiltiin laajalti olevan harhautusta. Lauantaina Libyan hallituksen joukot taistelivat Al Jazeera-televisiokanavan mukaan Bengasin länsiosissa, joka oli suurin kapinallisten hallinnassa oleva kaupunki[45][46]. Aamulla 19. maaliskuuta ammuttiin alas Benghazin yläpuolella hävittäjä. Kapinallisten puhemies vahvisti että kone kuului oppositiolle. BBC raportoi, että hallituksen sotilaat olivat saapuneet kaupunkiin. Tilanne vaikutti täydeltä Gaddafin joukkojen hyökkäykseltä[47].

Länsimaiden sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Barry laukaisee BGM-109 Tomahawk-ohjuksen kohti Libyan rannikkoa.

Libyan operaatioon osallistuvista valtioista on mediassa käytetty yhteisnimitystä liittoutuma.

19. maaliskuuta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kertoi Ranskan hävittäjien olevan Libyan ilmatilassa estämässä Gaddafin hyökkäystä Bengasin kaupunkia vastaan. Vähän aiemmin länsi- ja arabimaat olivat pitäneet kokouksen, jossa ne keskustelivat toimista Gaddafia vastaan[48]. Saman päivän aikana myös Britannian hävittäjät osallistuivat operaatioon, ja Yhdysvallat ja Britannia laukaisivat Välimereltä käsin yli sata risteilyohjusta Libyan ilmapuolustusta vastaan. Operaatioon osallistuu joukkoja viidestä maasta: Yhdysvalloista, Ranskasta, Britanniasta, Kanadasta ja Italiasta[49]. Myöhemmin operaatioon on liittynyt muitakin maita, muiden muassa Tanska ja Norja[50].

20. maaliskuuta Yhdysvaltain asevoimien komentaja Mike Mullen sanoi, että lentokielto on asetettu voimaan ja Gaddafin hyökkäys Bengasiin pysäytetty. Reutersin toimittaja näki Bengasiin johtaneella tiellä kymmeniä tuhottuja sotilasajoneuvoja, joukossa ambulanssi. Libya sanoi ilmaiskuissa kuolleen 48 ja loukkaantuneen 150 ihmistä[51]. Näihin aikoihin Libyan hallitus väitti aseistavansa noin miljoona maansa kansalaista[52].

21. maaliskuuta uutisoitiin, että liittouma oli iskenyt ohjuksilla Gaddafin hallintorakennukseen tarkoin vartioidulla hallintoalueella Tripolissa. Liittouman mukaan rakennus tuhottiin, koska se oli yksi Gaddafin komentokeskuksista. Gaddafia ei liittouman mukaan pyritä tappamaan, koska YK:n päätöslauselma ei oikeuta sitä[53].

Rintaman aaltoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. maaliskuuta uutisoitiin, että Gaddafin joukot jatkoivat jo viikkoja kestänyttä Misratan kaupungin piiritystä, ja kaupungin siviilien sanottiin olevan pahassa ahdingossa.[54] Myös taistelut Ajdabiyasta jatkuivat.[55]. Lauantaina 26. maaliskuuta kapinalliset olivat vallanneet strategisesti tärkeän Ajdabiyan sen jälkeen kun liittoutuneet olivat ensin moukaroineet Gaddafin joukkojen asemia ilmasta käsin[56]. Samana päivänä kapinalliset valtasivat myös lännempänä olevan Bregan[57]. Gaddafin armeija tulitti tykein ja panssarein Misrataa samana päivänä ja hyökkäsi kaupunkia vastaan joka suunnasta, mutta keskeytti illalla hyökkäyksen, kun liittoutuneiden koneet alkoivat lentää kaupungin yllä.

Sunnuntai-aamuna 27. maaliskuuta kapinalliset olivat jo Uqailassa öljykaupunki Ras Lanufin lähellä[58]. Yhdysvallat ilmoitti, että Libyan hallitus lavastaa joukkojensa surmaamia siviilejä liittouman ilmaiskujen uhreiksi[59] ja valtasivat samana päivänä Ras Ranufin ja Bin Jawadin[60]. Nyt kapinallisille olivat hallussaan kaikki Libyan öljykaupungit[61]. Libyan armeija uudisti hyökkäyksensä saarrettua Misratan osaa vastaan sunnuntaina[62] ja pommitti kaupunkia kranaatinheittimin ja panssarivaunujen tykein.

Liittoutuneiden ilmaiskut olivat aiheuttaneet huomattavaa tuhoa hallituksen joukkojen kalustolle ja moraalille, ja kapinalliset etenivät sunnuntai-iltana kohti Sirteä[63]. Maanantaiaamupäivällä kapinalliset väittivät että he olivat valloittaneet Sirten, ja kaupungista oli yöllä kuultu räjähdyksiä, mutta silminnäkijöiden mukaan hallituksen joukot olivat kaupungissa[64]. Myöhemmin päivällä hallituksen joukot asettuivat noin 30 km Sirtestä itään puolustusasemiin, ja kapinalliset olivat maanantaina kello 13:00 ottaneet haltuunsa Nawfalijahin 120 km päässä Sirtestä[65]. Hallitus valtasi osan Misratasta maanantaina ja julisti sinne tulitauon[66]. Hallituksen joukot torjuivat 29. maaliskuuta kapinalliset väijytyksessä Sirten lähellä[67], iskivät kapinallisten selustaan autiomaasta[67] ja valtasivat perääntyviltä kapinallisilta[68] Bin Jawadin kaupungin[69]. Tämä taktiikka perustui sotilaalliseen kuriin, mitä kapinallisilla ei ollut. Misratassa taisteltiin yhä[70].

Keskiviikkona ilmeni että Gaddafin joukot eivät enää käyttäneet ilmaiskuille alttiita panssarivaunuja ja menestyivät sodassa tämän takia, ja valtasivat Ras Lanufin. Gaddafin joukot käyttivät Ras Lanufissa taktiikkaa, jossa tulittivat ensin raskailla aseilla kaupunkia ja sitten hyökkäsivät aavikolta. Myöskään länsimaat eivät tällä kertaa häirinneet vakavasti Gaddafin joukkoja ilmasta.[67] Keskiviikkoiltana kapinalliset pakenivat Bregasta epäjärjestyksessä kohti Ajdabijan laitakaupunkia[67], ja Gaddafin joukot olivat lähestymässä Bregaa[71]. Kapinalliset syyttivät liittoutuneita ilmatuen puutteesta ja muutenkin toivoivat liittoutuneilta apua. Yhdysvaltain presidentti Obama väläytti kapinallisten aseistamista länsimaista[72], minkä YK:n turvallisuusneuvoston päätös 1970 kielsi. Länsimaiden ilmaisku surmasi Bregan lähellä aivan maaliskuun lopussa ensi kertaa todistetusti 4 siviiliä, kun länsimaat tuhosivat erään Gaddafin armeijan ammusrekan ilmasta käsin.

Ulkoministerin loikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. maaliskuuta Libyan ulkoministeri Mussa Kussa saapui yllättäen Britanniaan ja haki turvapaikkaa. Kussa kuului Gaddafin hallinnon tärkeimpiin henkilöihin. Libyan hallitus kiisti tiedon loikkauksesta ja sanoi Kussan olevan Lontoossa työmatkalla. Britannia ei myöntänyt Koussalle diplomaattista immuniteettia.[73][74] Britannia piti loikkausta vakavana enteenä Muammar Gaddafin hallinnon luhistumisesta.

Maaliskuun viimeisenä päivänä kapinalliset pitivät hetken aikaa Bregaa hallinnassaan, mutta perjantaina kapinalliset olivat sieltä poissa. Misratan kapinakeskustan tulitus jatkui[75]. Kapinapääkaupungissa Bengazissa pelättiin Gaddafin joukkojen tuloa kaupunkiin[76]. 30. maaliskuulta on vuotanut julki kapinallisten video, jossa on kuvattu kapinallisten raa'at julkiset teloitukset Gaddafin palkkasotilaita kohtaan[77] Toisaalta Gaddafin joukkojen saartamasta Misratasta paenneet kertoivat, että Gaddafin joukot olivat surmanneet väestöä pelotellakseen kokonaisia perheitä[78].

6. huhtikuuta kapinallisten hallitsemasta Tobrukin Marsa el-Harigan satamasta lähti ensimmäinen 100 miljoonan dollarin arvoinen öljylasti. Hallitus syytti Naton koneita hyökkäyksestä Al-Saririn öljykentälle, jossa tuhoutui Tobrukiin öljyä vievä öljyputki. Nato kielsi hyökkäyksen.[79] Aiemmin Gaddafin joukot olivat hyökänneet maastoautoilla aavikon halki toiselle Tobrukiin öljyä toimittavalle Mislan öljykentälle ja pysäyttäneet sen tuotannon.[80]

7. huhtikuuta Gaddafin joukot hyökkäsivät Ajdabiyaan lännestä ja asukkaat ja kapinalliset pakenivat kohti Bengasia. Myös Bregassa käytiin taisteluja. Kapinalliset joutuivat perääntymään, kun Nato iski Bengasista Bregaan siirtyvää 20 panssarivaunun saattuetta vastaan lähellä Ajdabiyaa. Kapinalliskenraali Abdel Fattah Younes kertoi kapinallisten saaneen Qatarista panssarintorjunta-aseita maan asevientikiellon vastaisesti.[81][82] Lauantaina 9. huhtikuuta Gaddafin joukot olivat edenneet Ajdabiyan lähelle, jossa käytiin kiivaita taisteluita. Kapinallisten yritys kohti Bregaa epäonnistui, mutta liittouman ilmaiskut häiritsivät Gaddafin joukkoja.[83][84].

13. huhtikuuta 2011 Dohassa Libyan kapinallisten ja länsimaiden kontaktiryhmän kesken pidetyssä kokouksissa länsimaat lupasivat kapinallisille talous- ja materiaaliapua päätöslauselmien 1970 ja 1973 rajoissa.[85] Britannia ilmoitti lähettävänsä kapinallisille 1000 luotiliivit jo lähetetyn sadan satelliittipuhelimen lisäksi.[86] Qatar ilmoitti toimittaneensa kapinallisille salaa ranskalaisia panssarintorjuntaohjuksia, vaikka Ranska ja Britannia pitävät aseiden toimittamista kapinallisille laittomana.[87] Kiinan Sanyassa kokoontuneet BRICS-maat puolestaan arvostelivat voimankäyttöä.[88]

17. huhtikuuta kapinalliset joutuivat perääntymään Aidabijaan yritettyään aiemmin vallata lännempänä olevaa Bregan kaupunkia.[89][90] Itä-Libyassa rintama jäi näiden kaupunkien väliselle maantielle, kun hallitus linnoitti Bregaa ja toi sitä puolustamaan noin 3 000 miestä ja Grad-pattereita taistelujen siirtyessä länsi-Libyaan[91].

Taistelut ajautuvat pattitilanteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. huhtikuuta tilanteen kerrottiin ajautuneen kohti pattitilannetta[92].

23. huhtikuuta Yhdysvallat ilmoitti tehneensä ensimmäisen iskun miehittämättömällä Predator-lennokilla, joka pystyy iskemään tarkasti väkijoukonkin keskellä olevaan viholliskohteeseen. Amerikkalaiset perustelivat Predatorin tarvetta humanitaarisella tilanteella, ja sillä, että rintamalinjat ovat sekaisin, joten vihollisia on vaikea erottaa liittolaisista.[93] Samana päivänä hallituksen joukot vetäytyivät Misratasta liittouman ilmaiskujen takia[94][95]. Hallitus sanoi jättävänsä vastuun Misratasta Gaddafia tukeville paikallisille heimoille. Oli kuitenkin epäselvää missä määrin paikalliset heimot tukivat Gaddafia[96]. Mutta pääsiäisenä Libyan armeija moukaroi taas Misrataa[97] ja hallituksen puheet vastuun sysäämisestä heimopäälliköille olivat opposition mukaan hallituksen harjoittamaa harhautusta.

Toukokuun alussa taisteluja käytiin myös sisämaassa Tunisian rajalla. Hallituksen joukot piirittivät Zintanin, Naloutin ja Yfranin kaupunkeja.[98]

7. toukokuuta hallituksen joukot tuhosivat polttoainevarastot saarretussa Misratassa.[98] Tiistaina 10. toukokuuta kapinalliset onnistuivat murtamaan Misratan kaupungin saarron ja etenivät noin 15 kilometrin päähän ja saartoivat hallituksen joukot kaupungin lentokentälle. Kapinalliset väittivät edenneensä noin 25 km päähän Misratasta Zarekin kylään.[99].

Samaan aikaan Nato iski Tripoliin armeijan komentopaikkoihin ilmasta käsin. Itäisellä rintamalla jatkuivat kovat taistelut Bregan–Ajdabijan välisellä seudulla[100], missä kapinalliset saivat vastaansa armeijan raskaiden aseiden tulta[101].

24. toukokuuta Naton koneet iskivät raskaasti Libyan pääkaupunkiin Tripoliin, johon ammuttiin yöllä parikymmentä ohjusta.[102] Ranska ja Britannia ilmoittivat lähettävänsä maahan taisteluhelikoptereita.[103] 7. kesäkuuta Naton koneet pommittivat ensimmäisen kerran Tripolia päiväsaikaan, kun kaupunkiin tehtiin siihen asti raskain ilmahyökkäys.[104]

11. kesäkuuta kapinalliset hyökkäsivät Zawijahin (myös Zaouia) öljysatamakaupunkiin vain 50 km länteen pääkaupungista. Kapinalliset olivat hallinneet kaupunkia jo kaksi viikkoa maaliskuussa, kunnes eliittijoukkojen hyökkäys valtasi sen. Taistelut katkaisivat Tripolin–Tunisian välisen valtatien, jota pitkin kaupunkiin oli tuotu ruokaa, polttoaineita ja lääkkeitä. Taisteluja käytiin samalla viikolla myös Zlitanissa, joka on yksi kolmesta hallituksen hallitsemasta kaupungista Misratan ja Tripolin välillä.[105] Myös kahden kapinallisen hallitseman kaupungin, Zintanin ja Yefrenin välillä taisteltiin kapinallisten yrittäessä häätää hallituksen joukot.[106] 13. kesäkuuta taistelut kiihtyivät myös Itä-Libyassa, kun kapinalliset yrittivät valloittaa Bregaa Ranskan ja Britannian taisteluhelikopterien tukemana.[107]

Kesäkuun lopussa Le Figaro -lehti paljasti Ranskan toimittaneen kapinallisille maan länsiosiin Nafusan vuoristoon useita tonneja aseita, joihin kuului rynnäkkökiväärejä, konekiväärejä, panssarintorjuntaohjuksia ja kevyitä panssariajoneuvoja. Ranskan YK-lähettiläs puolusti toimituksia siviilien suojelulla ja sanoi etteivät ne riko maan asevientikieltoa.[108][109]

Heinäkuussa 2011 ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch syytti kapinallisia muun muassa Gaddafin kannattajien pieksämisestä, kotien poltoista sekä kauppojen ja sairaaloiden ryöstöistä[110].

18. heinäkuuta kapinalliset ilmoittivat valloittaneensa Bregan,[111] mutta kertoivat vielä elokuun alussa suunnittelevansa saman kaupungin valloitusta. Samaan aikaan taisteluja käytiin Tripolin eteläpuolen kylistä. 7. elokuuta kapinalliset ilmoittivat vallanneensa Bir Ghanemin noin 85 etelään pääkaupungista. Samaan aikaan hallituksen joukot piirittivät al-Qusbatia noin 100 km pääkaupungista. Qatar toimitti saarrettuun Misrataan ammuksia.[112][113]

30. heinäkuuta Nato iski Libyan yleisradio Al-Jamahiriyaa vastaan. Al-Jamahiriyan mukaan pommituksessa kuoli kolme se toimittajaa ja 21 haavoittui. Naton mukaan se pyrki hiljentämään "terrorilähetykset." Unescon pääjohtaja Irina Bokova ja Toimittajat ilman rajoja -järjestö tuomitsivat iskun.[114][115]

Vierastyöläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libyassa on ollut ulkomaalaisia vierastyöläisiä jopa 1,5 miljoonaa, muun muassa ainakin 100 000 egyptiläistä,[116] ja jopa 100 000 kaakkoisaasialaista, kuten 26 000 filippiiniläistä, 25 000 thaimaalaista, 50 000 bangladeshilaista, 18 000 intialaista ja tuhansia kiinalaisia, nepalilaisia ja vietnamilaisia.[117] Maaliskuun alussa Libyasta oli paennut 75 000 henkeä Tunisiaan ja 69 000 Egyptiin.[118]

Maan mustat siirtotyöläiset ovat etupäässä Ghanasta, Nigeriasta, Malista ja Burkina Fasosta ja parituhatta eritrealaista. Huhut ja väitteet Gaddafin "afrikkalaisista palkkasotureista" johtivat siihen että maassa olleita mustia afrikkalaisia vastaan on hyökätty etenkin vapautetulla puolella. Osa on surmattu ja loput eristetty vartioiduille leireille tai ajettu maasta.[119][120]

Kapinallisten eteneminen Tripoliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapinalliset valtasivat elokuussa 2011 Tripolin
Kapinalliset valtasivat suuren osan Tripolia jo 20–22. elokuuta 2011, mutta taistelu jatkui vielä sen jälkeenkin.

Kapinalliset olivat 13. elokuuta alkaen edenneet suuresti Libyan länsiosissa ja valtasivat 15. elokuuta isohkon Gharyan kaupungin. Kaupunki sijaitsee Tripolista etelään johtavalla tiellä ja sen valtaus katkaisi yhteydet ja öljyputken etelään Sabhaan.

Kapinalliset sanoivat 19.–20. elokuuta vallanneensa Zlitanin ja Zawijan kaupungit. Zawijan öljynjalostamon valtaus olisi merkinnyt polttoainepulan alkua Tripolissa. Kolmen epäiltiin loikanneen Gaddafin lähipiiristä[121]. Kapinalliset väittivät vallanneensa myös tärkeän öljykaupungin Bregan, minkä hallitus kiisti[122].

Illalla 20. elokuuta kapinalliset etenivät ensi kertaa Tripoliin lännestä, minkä myös Gaddafin edustajat myönsivät. Kapinalliset olivat soluttautuneet Tripoliin hämärän turvin pienissä ryhmissä.[123]. Aseet tulivat salakuljettaen meritse. Kapinalliset kertoivat valinneensa hyökkäyspäiväksi lauantain 20. elokuuta, koska silloin oli ramadanin 20. päivä, jolloin muistellaan Badrin taistelua vuonna 624.[124] Kapinallisneuvoston puhemies Ahmed Jibrilin mukaan hyökkäys oli Libyan kansallisen neuvoston joukkojen ja Naton yhteinen.[125]

21. elokuuta kapinalliset pyrkivät etenemään hallussaan pitämästä Tajurasta kohti kaupungin keskustaa. Kapinalliset olivat myös vallanneet Tripolin puolustuksesta vastanneen kasarmin, joka oli 27 km päässä Tripolista ja saivat sieltä monta rekkalastillista aseita. Samaan aikaan sunnuntaina Nato pommitti Gaddafin asuinaluetta[126]. Monenlaisia arvailuja liikkui Gaddafin olinpaikasta.[127] Hänen mm. väitettiin olevan jo pakomatkalla Tunisiaan tai Algeriaan. Huhujen todenperäisyydestä ei ollut tietoa. Gaddafin kakkosmies oli loikannut Italiaan ja siirtynyt kapinallisten puolelle. Illalla sunnuntaina 21. elokuuta Gaddafi pyysi televisiossa ääninauhalla kaikkia puolellaan olevia libyalaisia puolustamaan pääkaupunkia ja kertoi olevansa yhä Tripolissa, eikä aio antautua ja jättää pääkaupunkiaan[128].

Maanantai-aamupäivällä kapinalliset olivat vanginneet Gaddafin molemmat pojat ja Gaddafin oletettiin olevan piiritettynä tukikohdassaan Bab al-Azizyassa, jonka ympärillä taisteltiin. Kun kapinallisilla oli hallussaan suurin osa kaupungista, hallitus ilmoitti olevansa valmis neuvotteluihin. Kapinalliset juhlivat Gaddafin kaatamista lähinnä Bengasissa jossa kansainväliset televisiokanavat näyttivät juhlivia kansanjoukkoja. Tripolissa paikalliset pysyivät lähinnä sisällä.[129].

Gaddafia puolustavan erikoispataljoonan komentaja oli antautunut yllättäen, sillä Gaddafi oli vuosia aiemmin teloituttanut hänen veljensä[130].

Illalla 23. elokuuta kapinalliset murtautuivat sisään Gaddafin tukikohtaan, jossa on mm. maanalainen bunkkeri. Itäinen rintama oli alkanut liikkua ja kapinalliset etenivät Bregasta ja valtasivat Ras Lanufin sekä etenivät kohti Sirteä.[131]. 27. elokuuta mennessä kapinalliset valvoivat melkein koko Tripolia, mistä tekivät pääkaupunkinsa. Valtansa menettänyt Gaddafi oli teillä tietymättömillä, ja kapinalliset etsivät häntä kuumeisesti. Samaan aikaan sisällissota jatkui yhä Tripolissa ja muualla maassa. Vielä aamuyöllä 29. elokuuta Tripolin yli lensi lentokoneita ja siellä kuului räjähdyksiä. Pienet ryhmät toimivat kapinallisia vastaan lähinnä öisin.[132]

Sodan päätösvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun alussa Gaddafi piileksi yhä, ja kertoi piilostaan vieläkin jatkavansa taistelua, koska "emme ole naisia". Vaikka kapinalliset olivatkin vallanneet Tripolin elokuun loppuun 2011 mennessä, sota jatkui yhä syyskuun 3. päivänä. Gaddafin kannattajilla oli silloin yhä hallinnassaan suurista asutuskeskuksista kolme: Gaddafin synnyinkaupunki Sirte, Bani Walid ja etelässä aavikolla sijaitseva Sabha. Kapinalliset sanoivat päästävänsä humanitaarisen avun näihin kaupunkeihin, mutta pitävänsä saartoa yllä näiden kaupunkien antautumiseen asti[133]. Kapinallisneuvosto NTC antoi lauantaina 3. syyskuuta 2011 Gaddafia tukeville kaupungeille viikon aikaa antautua[134], mutta osa kapinallisista antoi Bani Walidille aikaa vain sunnuntai-aamuun. Tällöin puhuttiin että Bani Walid olisi saattanut jo siirtyä kapinallisten puolelle. Kapinalliset uskoivat Gaddafin olevan Bani Walidissa. 10. syyskuuta 2011 taisteltiin Bani Walidissa, minne Nato teki ilmaiskuja[135]. Sirte oli yhä kapinallisilla[136]. Kapinallisten voima ei ainakaan muutamaan päivään riittänyt kaupungin valtaukseen, ja rintama aaltoili siellä[137].

Kapinalliset kärsivät pahoja tappioita. Taistelujen juuttuminen johtui mm. saarretuissa kaupungeissa olevista raskaista aseista, liian pienistä kapinallisten taistelujoukoista ja vapaaehtoistaistelijoiden puuttuvasta johtamisesta. 21. syyskuuta kapinalliset valtasivat käytännössä koko etelän aavikolla sijaitsevan Sabhan[138]. Sirte ja Bani Walid pitivät yhä puoliaan. Muutaman päivän päästä taistelut siirtyivät Sirten kaupunkialueelle[139], jossa siviileiltä oli ruoka ja vesi loppumassa ja heitä pakeni pois[140]. Kapinalliset valtasivat Bani Walidin lokakuun puolenvälin jälleen. He etenivät myös Sirtessä katu kadulta ja valtasivat kaupungin 20. lokakuuta 2011.

Gaddafin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Muammar Gaddafin kuolema

Kun kapinalliset olivat vaarallisen lähellä Gaddafin olinpaikkaa tämä yritti paeta autosaattueessa. Saattueen lähtö viivästyi suunnitellusta aamuyöstä. Kun saattue yritti ulos Sirtestä, se joutui kahakoihin kapinallisten kanssa ja muuttelemaan kulkusuuntaansa. Sitten saattueeseen osui Naton ilmaisku[141], joka surmasi kymmeniä. Ilmaisku pysäytti Gaddafin, ja alkoi tulitaistelu saattueessa olleiden Gaddafin kannattajien ja heitä takaa-ajaneiden kapinallisten välillä[142]. Gaddafi meni tulitaistelua pakoon henkivartijoidensa kanssa läheisin taloihin ja lopulta piiloon läheisen viemäritunnelin alle. Kapinallisten sotilaat vangitsivat taisteltuaan henkivartijoiden kanssa Gaddafin, joka pyysi että hänen henkensä säästettäisiin. Kapinallishallinnon virallisten tiedotteiden mukaan Gaddafi joutui kapinallisten ja kannattajiensa väliseen ristituleen ja haavoittui olkapäähän. Jonkin ajan kuluttua Gaddafi kuoli päähän osuneesta luodista.[143]. Kuvat ja videot verisestä Gaddafista levisivät maailmalle. Vielä tajuissaan oleva Gaddafi nostettiin eräässä vaiheessa näytille auton konepellille. Seuraavassa videossa näkyi, miten kapinalliset raahasivat veristä, ruhjoutunutta Gaddafia pitkin katua. Eräs väliaikaishallinnon edustaja sanoi joidenkin kapinallisten pahoinpidelleen ja tappaneen Gaddafin[141]. Daily Mailin mukaan kapinalliset teloittivat armoa anoneen Gaddafin[144][145][146].

Väitettiin myös, että Gaddafin olisi tappanut hänen henkivartijansa[147][148]. YK vaati Gaddafin kuolemasta tutkimuksen[149]. Myös eräs Gaddafin poika kuoli, ja tiedottajana tunnettu Gaddafin poika Saif-al-Islam haavoittui, jäi vangiksi ja joutui sairaalaan. Eräiden tietojen mukaan muuan kapinallinen nimeltä Mohammed Al-Bibi olisi ampunut vangitun Gaddafin tämän omalla aseella, kullatulla FN Browning High Power-pistoolilla. Ihmisoikeusjärjestö HRW:n myöhemmin tekemien tutkimusten mukaan kapinalliset hakkasivat ja muuten pahoinpitelivät yli 60 Gaddafin saattajaa ennen näiden teloittamista, ja Gaddafi ja hänen poikansa saivat saman käsittelyn. Gaddafia oli hakattu ja häneen pistelty haavoja, kun hänet kuolleena nostettiin ambulanssiin[10][11][150].

Reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto tuomitsi Libyan hallituksen mielenosoittajia vastaan käyttämän väkivallan[151] ja useat ulkomaat alkoivat evakuoida kansalaisiaan.[152] Libyalaisia diplomaatteja ja sisäministeri loikkasi Gaddafin hallinnosta pois.[153] Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama tuomitsi mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen muttei vaatinut Gaddafia luopumaan vallasta.[154]

26. helmikuuta 2011 annettu YK:n turvallisuusneuvoston päätös 1970 asetti Libyan asevientikieltoon, kielsi palkkasoturien pääsyn maahan ja asetti 17 Libyan hallinnon jäsentä matkustuskieltoon ja jäädytti Gaddafin ja hänen perheensä varat.[155]

Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman mukaan Libyan hallituksen kannattajien mielenosoittajiin kohdistama väkivalta saatetaan viedä Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen, koska kyse on rikoksista ihmisyyttä vastaan[156]. Yhdysvallat jäädytti valvonnassaan olevissa pankeissa olevia Gaddafin ja tämän omaisten rahoja[157]. Erään Yhdysvaltain edustajan mukaan Yhdysvallat ei sulje mitään keinoa Libyan kriisin ratkaisuksi, ei myöskään sotilaallisia toimia[158]. 27.2.2011 Obama sanoi että Libyan johtajan on lähdettävä, koska hän on syyllistynyt väkivaltaan kansalaisiaan vastaan[159][160].

14. huhtikuuta 2011 Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan johtajat vaativat yhteisessä kirjeessään Gaddafin poistumista vallasta.[161]

Lentokieltoalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapinalliset vaativat maahan lentokieltoa suojautuakseen ilmaiskuilta. Euroopan unioni ja Arabiliitto hyväksyivät ajatuksen. Lentokiellon toteutus vaatisi jopa satoja lentokoneita. Sen toteutus jäisi käytännössä Naton tai Yhdysvaltain harteille.[162]

Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gatesin mukaan lentokielto tarkoittaisi käytännössä hyökkäystä maahan, koska sen valvomiseen tarvittaisiin maan ilmapuolustuksen tuhoaminen.[163] Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clinton on sanonut että YK:n turvallisuusneuvoston on päätettävä lentokiellosta, eikä kyseessä saa olla Yhdysvaltain hanke.[164]

Saksan ulkoministeri Guido Westerwellen mukaan lentokieltoalue on sotatoimi.[165] Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen mukaan lentokiellon julistaminen edellyttää YK:n hyväksynnän lisäksi sen hyväksymistä Libyan lähimaissa. EU-ulkoministerien mielestä lentokieltoalueen toteuttamiseen tarvitaan YK:n turvallisuusneuvoston päätös, ja hankkeelle täytyy saada myös Arabiliiton hyväksyntä.[166] YK:n turvallisuusneuvostossa istuvien Venäjän ja Kiinan uskottiin vastustavan ajatusta.[166]

Ilmaiskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Vuoden 2011 sotilasinterventio Libyassa

YK:n turvallisuusneuvosto päätti lentokieltoalueen perustamisesta ja ilmaiskujen sallimisesta 18. maaliskuuta. Neuvoston 15:stä jäsenestä 10 äänesti päätöksen puolesta, viisi jäsentä, mukaan lukien Kiina, Venäjä ja Saksa, äänestivät tyhjää. Päätös sallii "kaikki tarvittavat toimet" siviilien suojelemiseksi; ei kuitenkaan miehitysjoukkojen lähettämistä.[167] Pääasiassa länsimaista koostunut liittouma aloitti iskut kaksi päivää myöhemmin.lähde?

Iskut Libyaan herättivät heti vastalauseita. Lentokieltoa tukeneen Arabiliiton pääsihteeri Amr Musa sanoi tapahtuneen eroavan lentokiellon asettamisesta ja sanoi haluttavan siviilien suojelua, eikä lisää pommituksia. Catherine Ashton kommentoi myöhemmin että Musaa on lainattu väärin. Saksan ulkoministeri sanoi kuitenkin Musan kommenttien tukevan Saksan kantaa olla osallistumatta iskuihin.[168] Afrikan unioni vaati ilmaiskujen välitöntä lopettamista.[169] Venäjän pääministeri Vladimir Putin arvosteli iskuja "ristiretkeksi" ja tuomitsi siltojen ja teiden tuhoamisen ja väitetyt siviiliuhrit.[170] Myöhemmin samana päivänä Venäjän presidentti Medvedev sätti Putinia tämän kommenteista. Medvedevin mukaan Putinin kommentteja ei voida hyväksyä, sillä "ristiretken" kaltaista yhteiskuntien yhteentörmäykseen johtavia ilmauksia ei pidä käyttää.[171] Libyan kapinalliset halusivat lisää ilmaiskuja, mutta ei maajoukkoja.[172] Libyan hallituksen mukaan Muammar Gaddafin poika sai surmansa Naton ilmaiskussa, Nato iski Saif al-Arabin taloon sen jälkeen kun neuvottelut Libyan kriisin ratkaisemisesta kariutuivat.[173]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Libyan toinen sisällissota

Gaddafin vastustajat muodostivat jo sodan alkuvaihessa 31-jäsenisen siirtymäajan kansallisen neuvoston Bengasissa. Se julistautui 5. maaliskuuta Libyan tasavallan yksinomaiseksi edustajaksi. Sen puheenjohtajana on entinen oikeusministeri Mustafa Abdul Jalil. Puhemiehenä on ihmisoikeuslakimies Abdul Hafiz Ghoga. Sen toimeenpanevan komitean tai hallituksen avainhenkilöinä ovat puheenjohtaja Mahmoud Jibril, sotavoimien päällikkö Omar Hariri ja ulkoasiainedustaja Ali al-Essawi. Omar Hariri osallistui Gaddafin kanssa vuoden 1969 kaappaukseen. Ali al-Essawi on entinen Intian-lähettiläs.[174]

Ranska tunnusti 10. maaliskuuta Kansallisen neuvoston maan lailliseksi hallitukseksi.[40] Suomen ulkoministeri Alexander Stubbin mukaan neuvostoa ei voitu tunnustaa, koska sen toimijoita ei tunnettu ja joukossa oli Gaddafin ministereitä.[165] Sodan päätyttyä neuvostosta tuli Libyan hallitus. Neuvostolla oli vaikeuksia pitää maata hallussaan, ja maassa puhkesi useita levottomuuksia 2012 ja 2013. Keväällä 2014 Libyan hallitus alkoi menettää alueita maan itäosissa Gaddafin puoleen kannattajille ja eri islamistijoukoille. Muun muassa Bengasin hallinnasta käytiin taisteluita.[175]

Toukokuussa 2014 Libyassa tuli vallankaappauksella valtaan kenraali Khalifa Haftar, joka ilmoitti taistelevansa islamisteja ja ääriryhmiä vastaan.[176] Haftar vaati parlamenttia luovuttaman vallan väliaikaiselle hallinnolle, joka laatisi Libyalle uuden perustuslain. Kaappaajat ilmoittivat lisäksi torjuvansa liikemies Ahmed Maiteeqin nimityksen Libyan uudeksi pääministeriksi.[177]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso-Britannian parlamentti julkaisi 14. syyskuuta 2016 raportin maan liittymisestä Libyan sisällissotaan. Kyseinen raportti osoitti päätöksen perustuneen virheellisiin oletuksiin ja vääriin tietoihin. Raportissa päädytään, että jälkikäteen ei ole voitu osoittaa mitään Libyan hallituksen todellista uhkaa siviileitä kohtaan, vaan tiedot olivat olleet vääriä.[178][179]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hilsum, Lindsey: Hiekkamyrsky – Libyan vallankumous ja Gaddafin tuho. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6787-5.
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Lähdeviitemallineet lisättävä

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Eversti Gaddafi – 42 vuotta diktatuuria Yle Uutiset. 21.2.2011. Arkistoitu 14.7.2011. Viitattu 21.2.2011.
  2. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/Libya+aikoo+vied%C3%A4+Gaddafin+surmaajat+oikeuteen/a1305548128100 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Hilsum 2012, s. 66-67
  4. ↑ Hilsum 2012, s. 103, 110, 112113-114
  5. ↑ Freedom House: Freedom in the World 2006 (pdf) freedomhouse.org. Arkistoitu 8.2.2006. Viitattu 24.2.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Ihmisoikeusliitto: Mielenosoittajat hallitsevat useita Libyan kaupunkeja Helsingin Sanomat. 21.2.2011. Arkistoitu 25.5.2013. Viitattu 21.2.2011. (arkistolinkki)
  7. ↑ Libyan protesters risk 'suicide' by army hands Guardian 19.2.2011 (englanniksi)
  8. ↑ Gaddafi vakuuttaa taistelevansa mielenosoittajia vastaan Yle Uutiset 23.2.2011 (arkistolinkki)
  9. ↑ Libya crisis: Gaddafi's air force 'unable to fight' BBC News 23.3.2011
  10. ↑ a b HRW: Gaddafin surmaamiseen jälkeen tehtiin joukkomurha Yle uutiset 17.10.2012
  11. ↑ a b HRW: Libyan kapinallisten tekemää joukkomurhaa ei ole edes alettua tutkia (Arkistoitu – Internet Archive) Yle uutiset ulkomaat 17.10.2012
  12. ↑ HRW: Death of a Dictator: Bloody Vengeance in Sirte (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf, englanniksi)
  13. ↑ Key figures in Libya's rebel council BBC. Viitattu 6.9.2011.
  14. ↑ Italia tunnusti Libyan kapinallishallinnon (lähde suomenkieliselle nimelle) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 6.9.2011.
  15. ↑ Ylen uutiset 31.10.2011
  16. ↑ http://www.time.com/time/world/article/0,8599,2053206,00.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Ihmisoikeusliitto: Mielenosoittajat hallitsevat useita Libyan kaupunkeja Helsingin Sanomat. 21.2.2011. Arkistoitu 25.5.2013. Viitattu 21.2.2011.
  18. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-12556005
  19. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12570279
  20. ↑ Uhmakas Gaddafi vakuutti murskaavansa kansannousun Helsingin Sanomat. 22.2.2011. Viitattu 24.2.2011. [vanhentunut linkki]
  21. ↑ Gaddafi vakuuttaa taistelevansa mielenosoittajia vastaan Yle Uutiset. 22.2.2011. Viitattu 25.2.2011.
  22. ↑ Libyan Gaddafin poika: Maa luisumassa sisällissotaan Helsingin Sanomat. 20.2.2011. Viitattu 24.2.2011. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ a b Gaddafi: Protestien taustalla al-Qaida ja huumeiden käyttäjiä Helsingin Sanomat. 24.2.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.2.2011. [vanhentunut linkki]
  24. ↑ Gaddafi yhä suuremmissa vaikeuksissa Yle Uutiset. 24.2.2011. Viitattu 24.2.2011.
  25. ↑ Paine Gaddafia vastaan kasvaa koko ajan Yle Uutiset. 26.2.2011. Viitattu 27.2.2011.
  26. ↑ Gaddafin poika sanoo pyrkivänsä tulitaukoon Helsingin Sanomat. 25.2.2011. Arkistoitu 28.2.2011. Viitattu 27.2.2011.
  27. ↑ Libyan väliaikaishallitus saa tukea Yle Uutiset. 27.2.2011. Viitattu 27.2.2011.
  28. ↑ Gaddafi ilmoitti pakotteiden olevan mitättömiä Helsingin Sanomat. 27.2.2011. Viitattu 27.2.2011. [vanhentunut linkki]
  29. ↑ YK:n turvallisuusneuvosto määräsi pakotteita Libyalle Helsingin Sanomat. 27.2.2011. Viitattu 27.2.2011. [vanhentunut linkki]
  30. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12626496
  31. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12652613
  32. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12654670
  33. ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/03/2011355948541399.html
  34. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/03/1285200/kapinalliset-peraantyivat-libyan-rannikolla
  35. ↑ Tripolissa kuultu voimakasta tulitusta MTV3 uutiset ulkomaat
  36. ↑ Eurooppalaisia sotilaita vangittu Libyassa Yle Uutiset 6.3.2011
  37. ↑ Gaddafin joukot kiduttivat BBC:n toimittajia - BBC:n uutisryhmä on kertonut joutuneensa vangituksi ja uhatuksi Libyassa Iltalehti.fi. 10.3.2011.
  38. ↑ Libyassa taistelut tärkeistä öljysatamista jatkuvat Yle Uutiset 10.3.2010
  39. ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/03/201131041228856242.html
  40. ↑ a b http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12703369
  41. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/03/gaddafin_joukot_ajavat_kapinallisia_yha_ahtaammalle_2434718.html
  42. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Gaddafin+ilmavoimat+moukaroivat+kapinallisia/1135264612365 (Arkistoitu – Internet Archive)
  43. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12769993
  44. ↑ Libya keskeyttää sotatoimet kapinallisia vastaan Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.3.2011. Viitattu 18.3.2011.
  45. ↑ Gaddafin joukot hyökkäävät Benghaziin yle.fi. 19.3.2011. Yle uutiset ulkomaat. Viitattu 19.3.2011.
  46. ↑ Gaddafin joukot ovat jo Bengasissa 19.3.2011. MTV3 Uutiset Ulkomaat. Viitattu 19.3.2011.
  47. ↑ http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Al-Jazeera%20Gaddafin%20joukot%20Bengasissa/art-1288376859322.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  48. ↑ French military jets over Libya BBC. Viitattu 19.3.2011.
  49. ↑ Gaddafin vastainen liittouma aloitti voimakkaat ilmaiskut Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.3.2011. Viitattu 19.3.2011.
  50. ↑ Tanska ja Norja mukana Libyan pommituksissa Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.3.2011. Viitattu 21.3.2011.
  51. ↑ Yhdysvaltalaiskomentaja: Lentokielto Libyassa saatettu voimaan Helsingin Sanomat. Arkistoitu 23.3.2011. Viitattu 20.3.2011.
  52. ↑ Tulitus jatkuu tulitauosta huolimatta (Arkistoitu – Internet Archive)
  53. ↑ Libya: Missile strike destroys Gaddafi 'command centre' BBC. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  54. ↑ Gaddafi voitonvarmana, ahdinko piiritetyssä Misratassa pahenee Helsingin Sanomat. Arkistoitu 26.3.2011. Viitattu 23.3.2011.
  55. ↑ Kapinalliset menettävät asemiaan Libyassa Uusisuomi.fi. Viitattu 23.3.2011. [vanhentunut linkki]
  56. ↑ Libyan kapinalliset valloittaneet Ajdabijan Helsingin Sanomat. 25. ja 26.3.2011. Arkistoitu 25.8.2011. Viitattu 26.3.2011.
  57. ↑ Ranskalaiset tuhosivat libyalaiskoneita - kapinalliset etenevät Yle Uutiset. 26.3.2011. Viitattu 27.3.2011.
  58. ↑ Libyan kapinalliset etenevät kohti länttä 27.3.2011. MTV3. Viitattu 27.3.2011.
  59. ↑ Yhdysvallat: Gaddafi lavastaa siviilien kuolemia
  60. ↑ Kapinalliset etenevät Libyassa - Ranska tuhosi Libyan koneita Yle Uutiset. 27.3.2011. Viitattu 27.3.2011.
  61. ↑ Tärkeät öljykaupungit kapinallisten hallussa Libyassa Helsingin Sanomat. 27.3.2011. Arkistoitu 28.8.2011. Viitattu 27.3.2011.
  62. ↑ Uutisia Libyan tilanteesta hetki hetkeltä hs.fi. 27.3.2011. Arkistoitu 23.3.2011. Viitattu 27.3.2011.
  63. ↑ Uutisia Libyan tilanteesta hetki hetkeltä Helsingin Sanomat. 27.3.2011. Arkistoitu 23.3.2011. Viitattu 27.3.2011.
  64. ↑ Gaddafin kotikaupungissa räjähdyksiä Yle Uutiset. Viitattu 28.3.2011.
  65. ↑ Libyan sodan hetki hetkeltä HS.fi. Arkistoitu 23.3.2011. Viitattu 28.3.2011.
  66. ↑ Libyan hallitus julisti tulitauon Misrataan HS Uutiset. 28.3.2011. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 28.3.2011.
  67. ↑ a b c d Libyan kapinalliset perääntyvät ahdingossa HS.fi. 30.3.2011. Arkistoitu 2.4.2011. Viitattu 30.3.2011.
  68. ↑ Kapinalliset eivät päässeet Gaddafin synnyinkaupunkiin HS.fi. 29.3.2011. Arkistoitu 1.4.2011. Viitattu 29.3.2011.
  69. ↑ Libyan kapinalliset joutuivat jälleen perääntymään HS.fi. 29.3.2011. Arkistoitu 1.4.2011. Viitattu 29.3.2011.
  70. ↑ Kapinalliset: Misratan taisteluissa yli 120 siviiliuhria Helsingin Sanomat. 29.3.2011. Arkistoitu 1.4.2011. Viitattu 29.3.2011.
  71. ↑ Libyan kapinalliset perääntyvät jälleen Yle Uutiset. Viitattu 30.3.2011.
  72. ↑ Obama: Libyan kapinallisia voidaan aseistaa Mtv3.fi. Viitattu 30.3.2011.
  73. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12917315
  74. ↑ Libyan loikannutta ulkoministeriä kuulustellaan Lontoossa Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.4.2011. Viitattu 31.3.2011.
  75. ↑ Taistelut jatkuvat Libyassa yle.fi. Viitattu 2.4.2011.
  76. ↑ Ylen toimittaja Benghazissa: Ilmapiiri on pelokas yle.fi. Viitattu 2.4.2011.
  77. ↑ http://www.liveleak.com/view?i=02a_1301531604
  78. ↑ Pelastuneet kertovat Misratan kärsimyksestä Yle Uutiset. 4.4.2011. Viitattu 4.4.2011.
  79. ↑ https://web.archive.org/web/20110415005003/http://news.yahoo.com/s/afp/20110407/wl_uk_afp/libyaconflictbritainoilnatomilitarydeny
  80. ↑ http://www.theaustralian.com.au/news/world/libya-rebels-running-out-of-money-as-us-concedes-gaddafi-hanging-on/story-e6frg6so-1226035804606
  81. ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/04/2011480523612561.html
  82. ↑ http://www.elpais.com/articulo/internacional/fuerzas/leales/Gadafi/atacan/sorpresa/ciudad/Ajdabiya/elpepuint/20110407elpepuint_13/Tes
  83. ↑ Libyassa puhkesi kiivaita taisteluja Aidabijan hallinnasta MTV# Uutiset. 09.4.2011. Viitattu 10.4.2011.
  84. ↑ Gaddafin joukot yrittävät vallata Ajdabijan Yle Uutisen Ulkomaat. 10.4.2011. Viitattu 10.4.2011.
  85. ↑ http://www.rfi.fr/moyen-orient/20110413-acteurs-intervention-internationale-libye-tentent-s-accorder
  86. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/uk-politics-13059958
  87. ↑ http://www.guardian.co.uk/world/2011/apr/14/libya-rebels-weapons-qatar
  88. ↑ http://www.rfi.fr/afrique/20110414-libye-qatar-rebelles-aide
  89. ↑ Libyan kapinallisilla vastoinkäymisiä MTV3 Uutiset. 17.4.2011. Viitattu 17.4.2011.
  90. ↑ http://www.reuters.com/article/2011/04/16/uk-libya-idUKLDE71Q0MP20110416 (Arkistoitu – Internet Archive)
  91. ↑ http://yle.fi/uutiset/teemat/kansannousut/2011/04/libyassa_taistellaan_misratan_satamasta_2543069.html
  92. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-13168678
  93. ↑ Yhdysvallat teki ensimmäisen Predator-iskun Libyassa Helsingin Sanomat. Viitattu 23.4.2011. [vanhentunut linkki]
  94. ↑ Libyan kapinalliset: Misrata vapautettu mtv3.fi. 23.4.2011. Viitattu 24.4.2011.
  95. ↑ http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Kapinalliset[vanhentunut linkki] julistautuivat voittajiksi Misratan taisteluissa
  96. ↑ Ministeri uhkailee Misrataa "heimojen hyökkäyksellä" 24.4.2011. Yle Uutiset ulkomaat. Viitattu 24.4.2011.
  97. ↑ Libyan kapinalliset: Misrataa pommitetaan raskaasti
  98. ↑ a b http://www.voanews.com/english/news/Libya-Criticizes-Aid-Plan-that-Skirts-Government--121434474.html
  99. ↑ Libyan kapinalliset voitokkaita Misratassa Yle Uutiset. Viitattu 11.5.2011.
  100. ↑ YK toivoo Libyan taisteluihin taukoa avun perille saamiseksi Yle Uutiset. Viitattu 11.5.2011.
  101. ↑ Libyan taistelut laajenevat - Nato lisännyt iskuja Tripoliin Yle Uutiset. Viitattu 11.5.2011.
  102. ↑ http://articles.cnn.com/2011-05-24/world/libya.war_1_moammar-gadhafi-nato-statement-civilians?_s=PM:WORLD (Arkistoitu – Internet Archive)
  103. ↑ http://english.aljazeera.net/video/africa/2011/05/201152443513586387.html
  104. ↑ http://www.rfi.fr/afrique/20110608-alors-bombardements-tripoli-s-intensifient-soutiens-kadhafi-s-effritent
  105. ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/06/201161022223201395.html
  106. ↑ http://english.aljazeera.net//news/africa/2011/06/20116124372194590.html
  107. ↑ Taistelut kiihtyivät Itä-Libyassa, Yle
  108. ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/06/2011629234644934286.html
  109. ↑ http://www.elmundo.es/elmundo/2011/06/30/internacional/1309390423.html
  110. ↑ Taistelu Tripolista antaa odottaa itseään 13.7.2011. Iltalehti. Viitattu 21.8.2011.
  111. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/07/1361922/libyan-kapinalliset-tarkea-oljykaupunki-valloitettu
  112. ↑ http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/08/201186104459911885.html
  113. ↑ http://www.elpais.com/articulo/internacional/rebeldes/libios/avanzan/paso/Tripoli/elpepiint/20110807elpepiint_3/Tes
  114. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Unescon+p%C3%A4%C3%A4johtaja+tuomitsi+Naton+iskun+Libyan+televisioon/1135268383767 (Arkistoitu – Internet Archive)
  115. ↑ http://en.rsf.org/libya-nato-attacks-on-national-tv-01-08-2011,40729.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  116. ↑ http://www.spiegel.de/international/world/0,1518,747266,00.html
  117. ↑ http://www.straitstimes.com/BreakingNews/World/Story/STIStory_640573.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  118. ↑ http://amnesty.org/en/news-and-updates/fears-grow-libya-migrants-thousands-flee-2011-03-02 (Arkistoitu – Internet Archive)
  119. ↑ http://www.elpais.com/articulo/internacional/Iglesia/alerta/agresiones/subsaharianos/elpepiint/20110302elpepiint_2/Tes
  120. ↑ http://www.businesstimes.com.sg/sub/specialfocus/story/0,4574,428027,00.html
  121. ↑ Luottomiehet jättämässä Gaddafin Yle Uutiset. 20.8.2011. Viitattu 20.8.2011.
  122. ↑ Libyan kapinalliset kertovat merkittävästä voitosta Yle uutiset. Viitattu 20.8.2011. suomi
  123. ↑ Libyassa taistellaan pääkaupungista Yle Uutiset. 21.8.2011. Viitattu 21.8.2011.
  124. ↑ http://yle.fi/uutiset/teemat/kansannousut/2011/08/libyassa_taistellaan_paakaupungista_2806650.html
  125. ↑ http://yle.fi/uutiset/teemat/kansannousut/2011/08/kapinalliset_paasivat_tripoliin_-_kaupunkilaiset_riemuitsevat_2807065.html
  126. ↑ Kapinalliset valtasivat ison sotilastukikohdan Tripolissa Yle Uutiset. Viitattu 21.8.2011.
  127. ↑ Gaddafin olinpaikasta monenlaisia arvailuja
  128. ↑ Gaddafi pyysi apua Libyan televisiossa Yle Uutiset. Viitattu 21.8.2011.
  129. ↑ The birth of free Libya The Economist. Viitattu 29.8.2011.
  130. ↑ Gaddafin vartijat antautuneet, pojat vangittu - hallitus valmis neuvotteluihin Yle Uutiset. Viitattu 22.8.2011.
  131. ↑ Kapinalliset murtautuneet Gaddafin tukikohtaan Yle Uutiset. 23.8.2011. Yle Uutiset. Viitattu 23.8.2011.
  132. ↑ http://www.rtbf.be/info/monde/detail_libye-un-avion-de-l-otan-survole-tripoli-violentes-explosions?id=6662733
  133. ↑ NTC forces to lay siege on pro-Gaddafi cities Fighters, however, are supplying Sirte, Bani Walid, Jufra and Sabha with humanitarian aid.
  134. ↑ Gaddafin joukoilla viikko aikaa antautua
  135. ↑ Nato teki ilmaiskuja Bani Walidiin 10.9.2011
  136. ↑ Bani Walidin taistelu käynnissä
  137. ↑ Bani Walidin valtaus vaikeuksissa
  138. ↑ Qaddafi bastion Sabha falls to NTC forces; new government to be announced in 7-10 days Al Arabiya, 21.9.2011.
  139. ↑ Taistelu Sirten hallinnasta jatkuu Libyassa Yle Uutiset, 25.9.2011.
  140. ↑ Gaddafin palkkasoturit kostavat Sirtessä - diktaattorin poika kaupungissa Yle Uutiset 25.9.2011
  141. ↑ a b Gaddafin kuolemasta vaaditaan tutkintaa – videot viimeisistä hetkistä MTV3 Uutiset, 21.10.2011
  142. ↑ Gaddafille ei annettu armoa Yle Uutiset 20.10.2011
  143. ↑ Muammar Gaddafi on kuollut (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Uutiset 20.10.2011
  144. ↑ Älkää ampuko! – Gaddafi vetosi turhaan (Arkistoitu – Internet Archive) Savon Sanomat, 20.10.2011.
  145. ↑ Don't shoot! Dictator begs for his life after being dragged from a drain. Seconds later he was summarily executed
  146. ↑ [1]
  147. ↑ Ammuttiinko Gaddafi omalla kultaisella aseellaan? MTV3 Uutiset, 21.10.2011.
  148. ↑ Kuka veti liipaisimesta? "Gaddafi anoi armoa" Ilta-Sanomat uutiset 21.10.2011
  149. ↑ YK vaatii tutkimuksia Gaddafin kuolemasta – hautajaisia lykätty (Arkistoitu – Internet Archive) HS Uutiset, 20.10.2011.
  150. ↑ HRW: Death of a Dictator: Bloody Vengeance in Sirte (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf) (englanniksi)
  151. ↑ YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsee Libyan väkivaltaisuudet Yle Uutiset. 23.2.2011. Viitattu 25.2.2011.
  152. ↑ EU valmis evakuoimaan 10 000 eurooppalaista Libyasta Helsingin Sanomat. 23.2.2011. Viitattu 25.2.2011. [vanhentunut linkki]
  153. ↑ Diplomaatit hylkäävät Gaddafin Yle Uutiset. 22.2.2011. Viitattu 25.2.2011.
  154. ↑ Obama: Libyan verenvuodatus törkeää Helsingin Sanomat. 23.2.2011. Viitattu 24.2.2011. [vanhentunut linkki]
  155. ↑ http://usun.state.gov/briefing/statements/2011/157194.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  156. ↑ Obamalta pakotteita Gaddafille MTV3 uutiset 26.2.2011
  157. ↑ USA jäädytti Gaddafin ja tämän hallinnon varoja
  158. ↑ Yhdysvallat ei poissulje sotilaallisia toimia Libyan kriisissä
  159. ↑ Obama jyrkkänä: Gaddafin on lähdettävä nyt MTV3 Uutiset 26.2.2011
  160. ↑ Obama: Gaddafin lähdettävä välittömästi
  161. ↑ http://www.nytimes.com/2011/04/15/opinion/15iht-edlibya15.html?_r=1
  162. ↑ Libyan joukot jyräävät kapinallisten asemiin Yle Uutiset 13.3.2011
  163. ↑ http://yle.fi/uutiset/teemat/kansannousut/2011/03/gates_lentokielto_merkitsisi_hyokkaysta_libyaan_2403968.html
  164. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/03/clinton_ykn_paatettava_libyan_lentokiellosta_2419758.html
  165. ↑ a b http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Stubb+Libyan+kapinallisneuvostoa+ei+voi+tunnustaa/1135264426674 (Arkistoitu – Internet Archive)
  166. ↑ a b http://www.ts.fi/online/ulkomaat/203427.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  167. ↑ YK sallii ilmaiskut Libyaan Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.3.2011. Viitattu 18.3.2011.
  168. ↑ https://web.archive.org/web/20110324050504/http://news.yahoo.com/s/ap/20110321/ap_on_re_eu/libya_diplomacy
  169. ↑ https://web.archive.org/web/20110322035814/http://news.yahoo.com/s/afp/20110320/wl_africa_afp/libyaunrestmilitaryafricanunion
  170. ↑ http://yle.fi/uutiset/teemat/kansannousut/2011/03/putin_liittouman_toimet_libyassa_muistuttavat_ristiretkea_2450962.html
  171. ↑ http://www.ts.fi/online/ulkomaat/206446.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  172. ↑ http://www.ts.fi/online/ulkomaat/206600.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  173. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Muammar+Gaddafin+poika+sai+surmansa+Naton+iskussa+/1135265789255?ref=tf_iHSuutisboksi_p1[vanhentunut linkki]
  174. ↑ http://www.kaleva.fi/uutiset/libyan-kapinalliset-pyysivat-ulkovalloilta-ilmatukea/891354 (Arkistoitu – Internet Archive)
  175. ↑ Libya declares state of emergency over unrest 18.1.2014. Press TV. Arkistoitu 19.1.2014. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)
  176. ↑ Libyalaisministeri tukee Haftaria. Yle uutiset 22.5.2014. Viitattu 24.5.2014.
  177. ↑ Tripolin kaaos syvenee (Arkistoitu – Internet Archive). Ilta-Sanomat 19.5.2014. Viitattu 27.5.2014.
  178. ↑ Libyan intervention based on erroneous assumptions; David Cameron ultimately responsible - News from Parliament UK Parliament. Viitattu 26.7.2020. (englanniksi)
  179. ↑ Britannian Libyan operaatio pohjautui "virheellisiin oletuksiin" suomii brittitutkimus Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Libyan_sisällissota&oldid=22037265”