Libertaristinen paternalismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Libertaristinen paternalismi on idea siitä, että ihmisiä voidaan auttaa tekemään heidän omalta kannaltaan parempia päätöksiä heikentämättä heidän valinnanvapauttaan. Idean esittelivät Richard Thaler ja Cass Sunstein vuonna 2003 ilmestyneessä taloustieteellisessä artikkelissaan.[1]

Thaler ja Sunstein popularisoivat ideaa esittelemällä libertaristisen paternalismin käytännön sovelluksia kirjassaan Nudge.[2]

Asymmetrinen paternalismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asymmetrinen paternalismi (myös epäsymmetrinen paternalismi) on libertaristiseen paternalismiin läheisesti liittyvä konsepti, jonka mukaan rajoitetusti rationaalisia päätöksentekijöitä on mahdollista auttaa tekemään parempia päätöksiä (toisin sanoen välttämään kalliita virheitä) aiheuttamatta samanaikaisesti merkittävää vahinkoa rationaalisille päätöksentekijöille. Konseptin esitteli joukko käyttäytymistaloustieteen tutkijoita tieteellisessä artikkelissaan vuonna 2003.[3]

  • Camerer, C., Issacharoff, S., Loewenstein, G., O’Donoghue, T. & Rabin, M.: Regulation for Conservatives: Behavioral Economics and the Case for ”Asymmetric Paternalism”. University of Pennsylvania Law Review, 2003, 151. vsk, nro 3, s. 1211–1254. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Sunstein, C. & Thaler, R.: Libertarian Paternalism is Not an Oxymoron. University of Chicago Law Review, 2003, 70. vsk, nro 4, s. 1159–1202. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Thaler, R. & Sunstein, C.: Libertarian Paternalism. The American Economic Review, 2003, 93. vsk, nro 2, s. 175–179. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Thaler, R. & Sunstein, C.: Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth, and Happiness. Yale University Press, 2008. (englanniksi)
  1. Thaler & Sunstein 2003.
  2. Thaler & Sunstein 2008.
  3. Camerer et al. 2003.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kotakorpi, Kaisa: Käyttäytymistaloustiede ja julkisen sektorin rooli. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2017, 113(4). vsk, s. 550–556. Artikkelin verkkoversio.