Leuckart-reaktio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leuckart-reaktio muodostaa amiineja aldehydin tai ketonin ja ammoniumformiaatin välisellä reaktiolla

Leuckart-reaktio tai Leuckart–Wallach-reaktio on pelkistäviin aminointeihin kuuluva orgaaninen reaktio, jossa käytetään aminoryhmän lähteenä ja pelkistimenä ammoniumformiaattia, alkyyliammoniumformiaatteja tai formamidia. Nämä reagoivat aldehydin tai ketonin kanssa muodostaen tuotteena amiinin.[1][2] Reaktion raportoi ensimmäisen kerran vuonna 1885 saksalainen Rudolf Leuckart[3] ja reaktio on nimetty hänen mukaansa.

Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leuckart-reaktiossa elektrofiilisenä karbonyyliyhdisteenä toimii joko aldehydi tai ketoni. Aminoryhmän lähteenä toimii ammoniumioni tai alkyyliammoniumioni ja pelkistimenä formiaatti-ioni. Aldehydi tai ketoni voi olla joko alifaattinen, sykloalifaattinen tai aromaattinen. Leuckart-reaktio vaatii yleensä tapahtuakseen korkean lämpötilan tyypillisesti noin 165–190 °C. Tätä voidaan alentaa käyttämällä katalyyttejä esimerkiksi rodiumin komplekseja.[1][4][5]

Leuckart-reaktiossa muodostuu välivaiheina hydroksiamiini ja tästä eliminoituu vettä, jolloin muodostuu iminiumioni. Formiaatti-ioni pelkistää iminiumionin amiiniksi ja samalla sivutuotteena muodostuu hiilidioksidia.[5] Leuckart-reaktio soveltuu parhaiten primääristen ja sekundääristen amiinien valmistukseen, sillä yritettäessä valmistaa reaktiolla primäärisiä amiineja, muodostuu sivutuotteina usein myös enemmän alkyloituja johdannaisia[2].

LeuckartWallach1-2.svg
LeuckartWallach2-2.svg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1291. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)
  2. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 593. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.9.2014). (englanniksi)
  3. Rudolf Leuckart: Ueber eine neue Bildungsweise von Tribenzylamin. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1885, 18. vsk, nro 2, s. 2341–2344. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.9.2014. (saksaksi)
  4. Yng-Long Hwang & Thomas C. Bedard: Ketones, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Viitattu 2.9.2014
  5. a b Masato Kitamura, Donghyun Lee, Shinnosuke Hayashi, Shinji Tanaka & Masahiro Yoshimura: Catalytic Leuckart-Wallach-Type Reductive Amination of Ketones. Journal of Organic Chemistry, 2002, 67. vsk, s. 8685-8687. [pubs.acs.org/doi/pdf/10.1021/jo0203701 Artikkelin verkkoversio] Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)