Letoon (Ksanthos)
| Letoon | |
|---|---|
| Λητῶον | |
 Letoonin temppelialue, näkymä länteen. Taustalla Leton temppelin rauniot kunnostettuine pylväineen, etualalla Apollonin temppelin perustukset, ja näiden välissä Artemiin temppelin perustukset. |
|
| Sijainti | Kumluova, Fethiye, Muğla |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | pyhäkkö |
| Valmistumisvuosi | n. 400 eaa. |
|
Ksanthos-Letoon |
|
 |
|
Letoon (m.kreik. Λητῶον, Lētōon, lat. Letoum) oli antiikin aikainen Letolle omistettu pyhäkkö Lyykiassa lähellä Ksanthoksen kaupunkia. Se oli muinaisen Lyykian tärkein kulttikeskus.[1][2] Letoonin arkeologinen kohde sijaitsee lähellä nykyistä Muğlan maakunnan Kumluovan kylää. Se on Unescon maailmanperintökohde yhdessä Ksanthoksen kanssa.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Letoonin rakennutti Ksanthoksen hallitsija Arbinas klassisella kaudella 400-luvun eaa. lopussa.[1] Paikan uskotaan olleen kulttipaikkana jo ennen tätä, ja olleen alun perin omistettu jollekin luuvilaiselle jumalattarelle, jonka kreikkalaiset yhdistivät Letoon.[4] Antiikin aikana pyhäkköalue oli omistettu paitsi Letolle myös tämän lapsille Apollonille ja Artemiille.[2] Pyhäkköalue rakennettiin pyhänä pidetyn lähteen ympärille.[5] Muun muassa Antoninus Liberaliksen ja Ovidiuksen kertoman myytin mukaan Leto, jota Hera jahtasi, tuli pakomatkallaan Lyykiaan Letoonin paikalle. Kun hän yritti juoda lähteestä janoissaan, paikalliset paimenet ajoivat hänet pois. Kostoksi Leto muutti paimenet sammakoiksi, jotta nämä voisivat pitää lähteensä ikuisesti. Sammakoiden sanottiin asuneen paikalle rakennetussa lähdepyhäkössä.[6][7]
2. Teatteri. 3. Stoa. 4. Apollonin temppeli. 5. Artemiin temppeli. 6. Leton temppeli. 7. Nymfaion. 8. Basilikakirkko.
Letoon oli Lyykian liiton kaupunkien yhteinen kulttipaikka, mutta sen alue kuului ilmeisesti Ksanthokselle, sillä pyhäkköalueelle laitettiin esille Ksanthoksen poliksen tekemät päätökset.[8] Pyhäkköalue säilyi käytössä roomalaiselle kaudelle saakka. Bysanttilaisella keskiajalla paikka otettiin kristilliseen käyttöön.[5]
Letoon löydettiin vuonna 1840.[2] Paikan arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1962. Uusia tutkimuksia on tehty edelleen 2000-luvun puolella.[1] Letoonin rauniot liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Ksanthoksen kanssa vuonna 1988.[3] Se oli tuolloin koko Turkin ensimmäinen kohde luettelossa yhdessä Pamukkale-Hierapoliin kanssa.[5]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Letoon sijaitsi linnuntietä noin neljä kilometriä lounaaseen Ksanthoksen kaupungista Ksanthos-joen (nyk. Koca Çayi) länsipuolella, ja noin neljä kilometriä sisämaahan Välimeren rannasta. Antiikin aikana rannikko on voinut olla jonkin verran lähempänä.[1] Pyhäkkö oli rakennettu noin 40 metriä korkean kukkulan länsirinteeseen. Ympäristö on noin 100 neliökilometrin kokoista soista tasankoa,[1] joka on nykyisin viljelykäytössä ja täynnä kasvihuoneita. Pyhäkköalueella on ollut temppelit kaikille sen kolmelle jumaluudelle sekä muita rakennuksia. Nykyisin vedenpinta alueella on kohonnut, joten rauniot ovat välillä osittain veden alla.[2][5] Antiikin aikana joki lienee ollut vuolaampi ja seudun vetisyys mitä ilmeisimmin vähintään yhtä suuri ongelma kuin nykyisin.[1]
Leton temppeli
Letolle omistettu temppeli sijaitsi pyhäkköalueen temppeleistä läntisimpänä. Se oli peripteraalitemppeli, ja sen perustusten koko on noin 30,3 × 15,8 metriä.[2] Temppelissä oli lyhyillä sivyilla 6 (heksastyyli) ja pitkillä sivuilla 11 pylvästä. Sisällä temppelissä oli pronaos, jonka edessä oli kaksi pylvästä (distylos in antis), sekä cella.[1]
Apollonin temppeli
Apollonille omistettu temppeli sijaitsi Leton temppelin itäpuolella. Se edusti doorilaista tyyliä ja sen perustusten koko on noin 27,9 × 15,1 metriä.[2] Temppelissä oli Leton temppelin tavoin lyhyillä sivyilla 6 ja pitkillä sivuilla 11 pylvästä. Myös sen sisällä oli pronaos ja cella.[1]
Artemiin temppeli
Artemiille omistettu temppeli sijaitsi Leton ja Apollonin temppeleiden välissä. Se oli näitä pienempi, ja sen perustusten koko on noin 18,2 × 8,7 metriä.[2] Temppeli oli antatemppeli, ja sen pronaoksen edessä oli kaksi pylvästä.[1]
Nymfaion
Nymfaion eli nymfeille omistettu lähdekaivo sijaitsi Leton temppelin lounaispuolella. Se rakennettiin pyhän lähteen paikalle roomalaisella kaudella keisari Hadrianuksen aikana, todennäköisesti tämän käytyä Lyykiassa vuonna 138. Nymfaion oli puolikuun muotoinen ja aukesi itään päin.[1][5]
Teatteri
Pyhäkköalueen kreikkalainen teatteri sijaitsi kukkulan rinteessä alueen koilliskulmassa. Se rakennettiin hellenistisellä kaudella 100-luvulla eaa. Teatterissa oli 36 penkkiriviä.[2][5]
Muut rakennukset
Temppelien rivistön länsi- ja pohjoispuolta reunusti L-kirjaimen muotoinen stoa eli pylväshalli. Pyhäkköalueen pääsisäänkäynti oli länsipuolelta länsistoaan yhdistyneen propylonin kautta. Bysanttilaisella kaudella pyhäkköalueelle rakennettiin basilikakirkko. Se sijaitsi heti nymfaionin itäpuolella.[1] Paikalta ei ole löydetty asuinrakennusten jäänteitä.[5] Letooniin kuului pyhä lehto.[1]
Esinelöydöt
Merkittävin esinelöytö alueelta on vuonna 1973 löydetty Letoonin kolmikielinen stele (usein myös ”Ksanthoksen kolmikielinen”). Siinä on kirjoitusta lyykiaksi, kreikaksi ja arameaksi, ja se on ollut tärkeä lähde lyykian kielen selvittämisen kannalta.[5][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l des Courtils, Jacques: From Elyanas to Leto: The Physical Evolution of the Sanctuary of Leto at Xanthos Academia.edu. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b c d e f g h Xanthos and Letoon Turkish Cultural Foundation. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ a b Xanthos-Letoon UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Bryce, Trevor R. & Zahle, Jan: The Lycians: The Lycians in literary and epigraphic sources, s. 176. The Lycians: A Study of Lycian History and Civilisation to the Conquest of Alexander the Great, nide 1. Museum Tusculanum Press, 1986. ISBN 9788772890234. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h Xanthos-Letoon World Heritage Site. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Antoninus Liberalis: Muodonmuutoksia 35; Ovidius: Muodonmuutoksia 6.316–381.
- ↑ a b Ancient Sites of Xanthos and Letoon The Art of Wayfaring. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”943 Xanthos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 1141. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- des Courtils, Jacques: A Guide to Xanthos and Letoon: Sites Inscribed on the UNESCO World Heritage List : on the 50th Anniversary of the Commencement of Excavations. Ancient cities of Anatolia, nide 4. Isd, 2003. ISBN 9789758070558.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Letoon Wikimedia Commonsissa
